Kirjoitan joka päivä. Sähköposteja, koulutusten ohjelmia, kutsuja, kolumneja, blogeja.

Yleensä onnistun.

En pelkästään siinä, että saan laitettua sanat haluamaani järjestykseen vaan siinä, että tekstini vaikuttavat lukijaan niin kuin olen halunnut.

Tiedän sen, koska haen lukijoiltani palautetta. Muuten vain luulisin onnistuneeni, tai, vielä pahempaa, en piittaisi, onnistuinko vai en.

Opin palautteen merkityksen kirjoittajana kehittymisessä, kun aloitin viestintäurani vastavalmistuneena filosofian maisterina Eläke-Sammossa, nykyisessä Varmassa. Siellä jokainen viestintäosastolainen antoi toisilleen palautetta teksteistään ja niiden luonnoksista.  Minäkin annoin heti ensimmäisestä työviikostani alkaen, vaikka minulla oli työelämän tekstien tekemiseen paljon enemmän intoa kuin taitoa.

Mitä enemmän annoin ja sain palautetta, sitä enemmän opin.

Opin asettumaan lukijan asemaan ja käyttämään hänelle tuttuja sanoja ja soveltamaan liutaa muita kirjoittamisen keinoja.

Opin nauttimaan hyvin annetusta palautteesta, oli se kannustavaa tai korjaavaa, koska tajusin nopeasti, miten paljon kummastakin oli hyötyä.

Kannustava palaute kirkasti päiväni ja auttoi minua tiedostamaan, mitä jo osaan. Sen jälkeen pystyin käyttämään taitojani tietoisesti, en sattumalta.  Korjaava palaute puolestaan näytti minulle, mitä en vielä osaa, tai minkä voin tehdä vielä paremmin. Se auttoi minua asettamaan tavoitteita ja saavuttamaan ne.

Opin näkemään viisauden jyvän huonostikin annetussa palautteessa ja jaksoin nauraa silloinkin, kun kaivoin roskiksesta työkaverin repimän paperini.

Opin myös antamaan palautetta. Se kehitti minua kirjoittajana yhtä paljon kuin palautteen saaminen, koska palautteen antaminen pakottaa analysoimaan, miten teksti vaikuttaa kohderyhmään ja miksi.

Olen jatkanut samaa käytäntöä kaikkialla, missä olen työskennellyt. Se on opettanut minua ja muita kehittymään viestijöinä. Se on myös luonut jokaiseen työpaikkaani avoimen ilmapiirin, jossa iloitaan onnistumisista.

Tämänkin tekstin työparini luki ennen sinua.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , ,

Kirjoittaja on viestinnän kouluttaja ja konsultti, jonka intohimo on kielen voima. Hänen uransa on kiertynyt talous- ja sijoittajaviestinnästä sisäiseen viestintään ja ProComin johtokunnasta ProComin ja HENRYn sisäisen viestinnän jaoksiin. Sirken ja johtamiskouluttaja Risto Ahosen kirja Palaute kuuluu kaikille (Infor) ilmestyi lokakuussa 2011. (Kuva: Nina Dodd)

Yhteistyökumppanit

STT Viestintäpalvelut
Gonin/Creative
GRANO
T-media

Keskustele aiheesta "Kirjoitan hyvin ja tiedän sen"

  1. Kiitos hyvän käytännön jakamisesta! Täytyypä yrittää saada tämä tapa ujutettua oman työpaikan arkeen.

    Palautteen antaminen tuntuu olevan tosi vaikeaa juuri suomalaisille. Opetan amk:ssa viestintää ja yritämme välillä oikein urakalla harjoitella palautteenantoa tehtävien yhteydessä. Vaihto-opiskelijoille palautteen anto on paljon helpompaa kuin suomalaisille nuorille aikuisille. Taidamme tässä törmätä erilaisiin kulttuurisiin käytäntöihin ja arvoihin. Toisten asioihin puuttumattomuus on aika syvällä toimintatavoissamme. Se näkyy myös kyvyssä ja halussa palautteenantoon.

    • Kiitos palautteesta! Minäkin opetin viestintää ammattikorkeakoulussa, ja pidin sinun laillasi opiskelijoille paljon tekstipajoja, joissa opiskelijat antavat toisilleen palautetta. Se onnistuu hyvin, kun heidät ohjeistaa asiaan tarkasti. Ensijärkytyksen jälkeen he antavat toisilleen palautetta asiantuntijamaisesti, ja kurssin antia arvioidessaan nostavat yleensä palautteen kurssin tärkeimmäksi anniksi.

      Jos haluat lisätietoja pitämistäni pajoista, kurkkaa Opettaja-lehteen

      Jep, eri maiden kulttuurit vaikuttavat paljon siihen, miten ihmiset suhtautuvat palautteeseen. Samat kulttuurierot koskevat organisaatioita, tiimejä ja työpareja. Me ihmiset teemme kulttuurin, joten jokainen voi käynnistää muutoksen, jos haluaa.

  2. Tämäpä tämä, mitään ei opi, ellei sitä a) harjoittele ahkerasti ja b) kuule, miten sen voisi tehdä vielä paremmin. Kiitos hyvästä kirjoituksesta – niin sinulle kuin “second opinionille”! 🙂

  3. Jep! Sanomasi pätee kaikkeen, mitä me ihmiset teemme työpaikoilla. Harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina – ja hakee työstään palautetta.

  4. Hei Sirke! Muistelen lämmöllä eSammon hauskoja aikoja. Muistan yhden opettamasi asian, jonka olen unohtanut. Mikä se onkaan se hieno sana, joka kuvaa esim. takissa olevaa niskalenkkiä, josta takki ripustetaan naulaan?

  5. Sama täällä!

    Tuo mainio sana on verkilö. Ei tullut turhaan suomea opiskeltua…

  6. Kiitos Tarja ja Sirke! Palautteen antamista ja saamista pelkää ensin, mutta kun saa rakentavaa palautetta ja pääseen hyödyntämään sitä, siihen rakastuu. Kumpa olisikin tilaisuus saada kaikista teksteistä palautetta – ennen julkaisua.

  7. Kiitos samoin, Tiina! Niin se menee; kun sen saamista uskaltautuu kokeilemaan, sitä haluaa lisää. Onneksi kyse on niinkin vaarattomasta asiasta kuin palaute. Ja hyödyllisestä!

    Koska teksteistä saa harvoin palautetta spontaanisti, sitä kannattaa opetella hakemaan. Jos joku yrittää kommentoida pelkkiä pilkkuja ja yhdyssanoja, hänet saa hiljennettyä kertomalla tekstin tavoitteen ja kohderyhmän ja pyytämällä häntä keskittymään niihin liittyviin kirjoittamisen keinoihin.

    Ja jos tuo joku pyrkii muokkaamaan tekstiä palautteen antamisen sijaan, kannattaa antaa teksti paperilla tai peedeeäffänä.

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi