Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Kuinka mukavaa onkaan tehdä yhdessä töitä, kun ei tarvitse jatkuvasti epäillä: kohta tuo vetää välistä, nappaa kunnian itselleen, ei hoida hommiaan. Kuinka mukavaa onkaan luottaa.

Luottamus on monitulkintainen ja toistossa kulunutkin käsite. Sen merkitys antoisalle yhteistyölle on kuitenkin niin suuri, että epämääräinen termi ansaitsee päästä käytännönläheiseen tarkasteluun.

Työelämän yhteistyösuhteissa luottamus kulminoituu kahden henkilön välisiin suhteisiin, varmuuteen siitä, että toinen henkilö ei aiheuta pettymystä. Jos taas en luota, teen asiat yksin, salailen ja alan vältellä vuorovaikutustilanteita. Ja tällöin ei enää voida puhua yhteistyöstä.

Mutta mistä luottamuksellisen yhteistyösuhteen voisi ajatella yksinkertaisimmillaan rakentuvan?

1. Luottamus tarvitsee aikaa

Kun kohtaamme uuden ihmisen, teemme intuitiivisen ja nopean päätelmän: uskallanko luottaa? Epämääräinen aavistus toisen luotettavuudesta on hatara arvio mutta usein edellytys syvemmän yhteistyön hyvälle startille. Tämän jälkeen tarvitsemme aikaa.

Ajan ja kokemuksen kautta rakentuva luottamus perustuu siihen, että opimme tuntemaan toisen ihmisen ja ennakoimaan menneen perusteella tulevaa. ”Työkaveri on aina ennenkin hoitanut hyvin asiakaspalaveriin valmistautumisen, joten eiköhän hoida tälläkin kertaa.” Tarvitsemme kokemuksia toisen osaamisesta, vastuuntunnosta ja tavasta tehdä yhteistyötä, jotta luottamus voi syntyä.

2. Luottamus on asiallista hommien hoitoa

Vuorovaikutusvalmentajana kuulen työyhteisöjen kuvauksia siitä, mikä rakentaa luottamusta työpaikalla. Kertomuksissa korostuu työn kannalta merkityksellisten asioiden jakaminen, panostaminen yhteisten ongelmien ratkaisuun ja ylipäätään työtehtävien hoitaminen. Työelämässä luottamuksen mittari tuntuu olevan ennen kaikkea ammattitaito, -tieto ja kyvykkyys, ei niinkään se, kuinka avoimesti kerrotaan yksityiselämästä tai kuinka mukava työporukalla on viettää vapaa-aikaa.

Työelämän yhteistyö on tehtäväkeskeistä ja tavoitteellista. Tällöin luottamuksemme perustuu uskomukseen, että toinen kykenee hoitamaan hommansa. Ja tätä testataan yhdessä tekemällä. Suunnittelemalla hankkeita, toteuttamalla kampanjoita, ideoimalla yhteisiä välitavoitteita. Työn yhteistyösuhteissa luottamus ansaitaan teoilla ja rehdillä työn tekemisellä.

3. Luottamus edellyttää riittävästi mahdollisuuksia vuorovaikutukselle

Nyt lasken riman alas. Luottamuksen yhteydessä puhutaan usein avoimesta ja aidosta vuorovaikutuksesta. Minä kaipaan vaikeasti hahmotettavissa olevan aitouden sijaan yksinkertaisesti vain riittävästi mahdollisuuksia vuorovaikutukselle.

Jotta voisimme arvioida toisten avoimuutta ja aitoutta, tarvitsemme säännöllistä yhteydenpitoa, jatkuvaa viestintää ja kohtaamisia – kasvokkaisia tapaamisia, virtuaalisia yhteistyötiloja, pikaviestimiä ja sähköpostia.

Jatkuvan vuorovaikutuksen myötä luottamus voi lisääntyä ja lisääntynyt luottamus taas vahvistaa haluamme pitää yhteyttä.

Kirjoittaja

Sinua saattaisi kiinnostaa myös