Kirjoitin vastineen HS:n mielipidesivulle viime viikolla, mutta turhaan. Hylkäys perusteltiin sillä, että ”jonossa on tekstejä avioliittolakiin liittyen”. Perustelu oli huono, koska käsittelin samaa aihetta, tosin maakuvaviestinnän näkökulmasta.

Mielipiteeni koski Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Torsti Sirén Vieraskynä-kirjoitusta (HS 24.11.) siitä, kuinka rakentaa valtiosta niin houkutteleva, etteivät muut ihmisyhteisöt edes ajattelisi ryhtyvänsä aggressiivisiin toimiin sitä vastaan. Sirén ehdotti ratkaisuksi valtiohallinnon perusviestiä, sellaista kuten moniarvoisuus, jos viesti vain olisi uskottava. Sukupuolineutraalin avioliittolain äänestys oli tulossa.

Perusviestin ideassa kaikki hallinnonalat yhdistävällä pitkäjänteisesti toistettavalla viestillä lisättäisiin muiden maiden myönteisyyttä maata kohtaan, mutta ennen kaikkea sillä vaikutettaisiin itseen.

Jäin pohtimaan, mikä on se strateginen tieto, jota maailma ja suomalaiset itse tarvitsevat. Tätä voimme pohtia näin itsenäisyyspäivän alla.

Suomen viesti vahvisti puolustustahtoa

Tuore väitöstutkimukseni osoittaa, että Suomella oli selkeitä perusviestejä sekä talvi- että jatkosodan aikana. Niitä toistettiin eri tavoin. Lehtiartikkeli ja radio olivat välineinä keskeisiä, mutta lähetystöjen ja valtion tiedotuselinten suhdetoiminnalliset tapahtumat saattoivat olla tarkkaan kohdennettuina yhtä tehokkaita.

Tärkein Suomesta välitetty viesti koski maan puolueettomuutta, oikeutta itsenäisyyteen ja vapauteen. Sen todistamiseksi nostettiin esiin rinnasteisia viestejä, esimerkiksi arvositeitä länsimaiseen kulttuuriin. Eroa venäläisyyteen korostettiin monin tavoin.

Venäjä toimi sodanajan strategisten viestien syynä ja seurauksena. Viestit suunnattiin ulkomaille, mutta valtioneuvoston tiedottaminen vaikutti eniten kansalaisten omaan identiteettiin. Hyvä käsitys itsestä vahvisti puolustustahtoa.

Demokratia ja moniarvoisuus

Sirénin ehdottama strateginen viesti moniarvoisesta Suomesta on mielenkiintoinen. Mutta sisältääkö se paradoksin? Voiko moniarvoisuutta viestivä maa koskaan lähettää yhtä ja samaa kaikille sopivaa perusviestiä maailmalle ja uskoa siihen itse?

Moniarvoisuus nimittäin sisältää ajatuksen siitä, että samoille asioille, kuten vaikkapa tasa-arvon käsitteelle, tulee sallia myös vastakkaisia tulkintoja ilman, että niistä koituu sanktioita. Sodan aikana eriävät mielipiteet eivät olleet mahdollisia. Tänään eriävä kanta demonstroidaan mm. eroamalla kirkosta.

Keskitettyä maakuvaviestintää kuitenkin mielestäni tarvitaan. Sodanajan valtapolitiikkaa myötäilevät strategiset viestit olivat käyttökelpoisia. Perusviestit olisivat tarpeen tänäkin päivänä, koska turvattomuuden tunne Ukrainan sodan takia on lisääntynyt. Suomalaisten tarve korostaa Suomen koskemattomuutta tuntuu edelleen hyvinkin relevantilta.

Voiko Suomi reagoida propagandaan?

Uskottavalle maakuvaviestinnälle on tilausta. Rauhan ja vapauden suurin este on nimittäin tietämättömyys. Voiko Suomi esimerkiksi tehdä jotakin naapurimaan propagandalle, jossa se on osallisena halusi tai ei? Ei ehkä yksin, mutta kansainvälisessä yhteistyössä kyllä.

Ajan henki kutsuu strategista kommunikaatiota apuun.

Olen siis samoilla linjoilla Torsti Sirénin kanssa. Vaikka yhtä ainoata viestiä ei löydettäisikään, pakottaisi siihen pyrkiminen omat, mielellään eri näkemyksiä edustavat joukot olennaisen hahmottamiseen. Keskinäinen pienten asioiden parissa kähnääminen loppuisi ja katse kohdistuisi elintärkeisiin kysymyksiin, jotka kannattelevat maan mainetta edistyksellisenä demokratiana ja ratkaisukeskeisenä vapauden arvojen kansakuntana.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , , ,

Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja.

Yhteistyökumppanit

STT Viestintäpalvelut
Gonin/Creative
GRANO
T-media

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi