Kansallinen yliopistouudistus erikoistumistavoitteineen aiheuttaa paineita. Oppituoleja muutetaan ajan hengessä siihen suuntaan, mikä kulloinkin parhaiten palvelee kilpailukykyä. ”Poisvalinnan” käsite kuuluu korkeakoulujen profiloinnin keskusteluun.

Helsingin yliopiston viestinnän professuuriin kuuden kärkeen juuri valittujen joukosta ei yllättäen löydy yhtään organisaatioviestintään erikoistunutta kandidaattia. Valituilla hakijoilla on näyttöä paremmin journalismin ja median tutkimuksesta. Tämä kuohuttaa akateemista viestintäväkeä ja niitä konkareita, joille organisaatioviestinnän ammatin kehitys on ollut elämäntehtävä. Mennäänkö tässä muutoksessa eteenpäin vai taaksepäin?

Organisaatioviestinnän ammatti lähti kehittymään maassamme toisen maailmansodan jälkeen. Osmo A. Wiio oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu viestinnän ja suhdetoiminan tekijä ja tutkija, joka näki organisaatioviestinnän edelläkävijyyden yritysmaailman menestystekijänä.

Tuohon aikaan, neljäkymmentä vuotta sitten, Euroopassa harjoitettiin enemmän sanomalehtitutkimuksia ja muuta sisältöanalyysiä, kuin tänä päivänä ymmärrettyä yritys- ja yhteisöviestinnän opetusta ja tutkimusta. Wiio ammensi oppiaan ennenkaikkea Yhdysvalloista, missä organisaatioviestintä oli ehtinyt etabloitua tieteenalana. Hän kehitti Helsingin yliopistoon maailmalla arvostetun organisaatioviestinnän oppituolin.

Wiion poliittisesti oikealla olevan linjan vastapainona toimi joukkoviestintään painottunut ”Tampereen koulukunta”. Elettiin 1970-lukua. Vuosikymmen myöhemmin, keskinäisen kähnäämisen jälkeen, Wiio pääsi rauhassa kehittämään Helsingin yliopiston viestinnän oppiainetta. Vuonna 1986 ilmestyi organisaatioviestinnästä ensimmäinen väitöstutkimus. Sen tekijästä, Leif Åbergista, tuli myöhemmin saman oppituolin pitkäaikainen ja kunnioitettu professori. Åbergin viestintäpizza tunnetaan yhtä hyvin kuin Wiion viestintälait.

Ollaanko nyt valitsemassa jatkajaa Wiion ja Åbergin auraamalle kehitykselle vai saako entinen mennä? Katkeaako sitkeän työn taival?

Organisaatioviestintä on muutamassa vuosikymmenessä noussut ammatiksi, jossa tällä hetkellä Suomessa on arvion mukaan noin 5000 ammatinharjoittajaa. Kasvu on ollut raju. Alan yhdistys ProCom on kerännyt viime vuosina jäseniä lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia. Yhdysvalloissa viestijöiden ammatin kasvu on ollut vielä nopeampaa.

Trendiä vauhdittaa media-alan murros. Toimittajia siirtyy yritysten brändijournalismin pariin. Vaikka Suomessa toimittajia on edelleen ainakin kolme kertaa enemmän kuin viestijöitä, heitä pyrkii viestijän ammattiin samaan tahtiin, kuin toimitukset supistavat henkilöstöään.

Mediatutkimus on eri asia kuin organisaatioviestinnän tutkimus, vaikka yhteistäkin löytyy. Organisaatioviestintä ja yhteisöviestintä keskittyvät yrityksien ja organisaatioiden strategisiin sidosryhmäsuhteisiin. Alan ammattilaisten tehtäviin kuuluvat erilaisten sidosryhmien näkemyksien ja odotuksien ymmärtäminen, uusien ja traditionaalisten mediasuhteiden koordinointi sekä organisaation maineeseen ja siihen kohdistuvan luottamuksen rakentaminen.

Alan oppituolin sisällön painopisteen siirtyminen organisaatioviestinnästä mediatutkimuksen ja journalismin suuntaan ei tunnu tämänpäivän kehityksen valossa loogiselta. Painopisteen siirto ei myötäile organisaatioviestinnän aseman nousua yhteiskunnassa. Muutos uhkaa katkaista Wiion käynnistämän pitkäjänteisen työn.

Helsingin yliopiston viestinnän oppiaineen professorin valitsijoiden joukossa on eläkkeelle jääneitä tutkijoita, joista usealla on ura journalismitutkimuksessa. Tämä herättää kysymyksen siitä, haluttiinko oppituolin sisältöä muuttaa jo lähtökohtaisesti. Julkista keskustelua edes yliopiston sisällä ei tiettävästi ole käyty.

Jotkut viestijät arvelevat, että sen minkä Helsingin yliopisto nyt menettää, sen Jyväskylän yliopisto saa. Siitä tulee maan ainoa organisaatioviestinnän koulutukseen ja tutkimukseen keskittynyt yliopisto.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , ,

Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja.

Yhteistyökumppanit

STT Viestintäpalvelut
Gonin/Creative
GRANO
T-media

Keskustelun tähtikommentti

  1. Kiitos kommenteista Hanna ja Johanna. Olisin tosiaan voinut tuoda Aallon corporate communication opetuksen ja tutkimuksen juttuun mukaan, vaikka sisältö- ja kielipainotukset oppituoleissa ovat erilaiset . On tärkeää käydä nyt tätä keskustelua julkisesti, koska se puhuttaa ja huolestuttaa alaa. Avasin oven dialogille, jota oli jo jonkin aikaa odotettu.

Keskustele aiheesta "Organisaatioviestinnän menetetty profiili?"

  1. Onneksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa kuitenkin edelleen tehdään laadukasta tutkimusta ja tarjotaan AACSB akkreditoitua opetusta organisaatioviestinnän alueella! Lisätietoja: http://management.aalto.fi/en/disciplines/organizational_communication/
    Löydät maisteriohjelmamme myös FaceBookista
    https://www.facebook.com/AaltoCorpComm

    • Kiitos Elina, kun nostit alallemme tärkeän huolen esille.

      Oppiaineiden keskittäminen yhden yliopiston monopoliaineiksi voi olla lyhyellä tähtäimellä yliopistojen säästöpolitiikan näkökulmasta järkevää, mutta yhteiskunnallisesti vaikutus on päinvastainen. Mediatutkimuksen ja organisaatioviestinnän asemointi voimavaroista keskenään kilpaileviksi oppituoleiksi Helsingissä ei hyödytä ketään: ei journalisteja, ei viestijöitä, eikä heitä palkkaavia organisaatioitakaan. Onko kyseessä tarkoituksellinen päätöksenteon vastakkainasettelu tai ei, sellaiselta se ainakin ulkopuoliselle näyttää.

      Pikemminkin organisaatioviestinnän teemoja olisi syytä laajentaa muiden oppiaineiden tutkintovaatimuksiin, sillä juuri viestintäkysymysten kanssa jokainen tuleva asiantuntija ja vaikuttaja joutuu ja pääsee työelämässä toimimaan. Viestintä on yhä kiinteämpi osa käytännön ammattitaitoa, olipa kyseessä sitten johtaja tai hänen sihteerinsä.

      Nyt jo ja tulevaisuudessa vielä enemmän organisaatiot toimivat monimutkaisten syy- ja seuraussuhteiden vallitessa erilaisilla julkisilla areenoilla. Viestintäosaamisesta on tullut kriittinen menestystekijä. Pikemminkin me siis tarvitsemme lisää sekä mediaosaamista että erityisesti organisaatioviestinnän osaamista. Nyt vaikuttaa siltä, että organisaatioviestinnän asema, soveltamisen laajuus ja merkitys on päässyt päätöksentekijöiltä unohtumaan.

      Facebookissa keskustelua käydään jo siitä, miten me viestinnän laitokselta valmistuneet voisimme asiaan vaikuttaa. Toivottavasti ainakin ylläpitämällä keskustelua, viemällä tahoillamme päättäjiä avoimempaan ja moniarvoisempaan tulevaisuuteen.

      Tunnustan, että minulla on Helsingin yliopiston viestinnän laitokseen voimakas tunneside. Olen valmistunut laitokselta vuonna 2004 maisteriksi. Joulukuussa 2014 väittelin siellä aiheesta “Viestinnän johtajuus 2010-luvulta eteenpäin”. Myös työelämän todellisuus on hionut mielipiteitäni. Olen vuodesta 2000 lähtien päätoimisesti kehittänyt työelämässä viestijöiden valmiuksia menestyä työssään. Olen nähnyt sivusta liian monta kertaa, miten nopeilla päätöksillä ja asianosaisilta itseltään kysymättä tuhotaan vuosien työ. Ei kannattaisi.

  2. Kiitos kommenteista Hanna ja Johanna. Olisin tosiaan voinut tuoda Aallon corporate communication opetuksen ja tutkimuksen juttuun mukaan, vaikka sisältö- ja kielipainotukset oppituoleissa ovat erilaiset . On tärkeää käydä nyt tätä keskustelua julkisesti, koska se puhuttaa ja huolestuttaa alaa. Avasin oven dialogille, jota oli jo jonkin aikaa odotettu.

  3. Kiitos Elina aiheellisesta kirjoituksesta. Avoinna oleva professuuri on hyvin merkittävä organisaatioviestinnän tutkimuksen ja tulevaisuuden kannalta. Millaiseksi professioksi viestinnän asiantuntijuus tulevaisuudessa mielletään. Ja seuraako yliopiston linja viestinnän yhteiskunnallista ja organisaatiokulttuurista kehitystä. Organisaatioissa viestintä mielletään kiinteäksi osaksi johtamista, strategian toimeenpanoa ja sidosryhmävuoropuhelua. Uskon, että viestinnän tulevaisuuden kannalta merkittävän professuurin valinta kiinnostaa jäseniämme ja viestinnän anmattilaisia yleensäkin. Yhteiskunnallisen keskustelun herättäminen on yksi ProComin keskeisiä tehtäviä.

  4. Kiitos Elinalle tärkeän keskustelun avaamisesta. Johanna Moisander jo nosti Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa toteutettavan opetuksen ja tutkimuksen esiin, sitä liputan alumnina minäkin mielelläni. Tämän lisäksi kiinnostavan äärellä ollaan Haaga-Helia ammattikorkeakoulun viestinnän ylemmän AMK-ohjelmassa, jossa opetus ja kehittäminen rakentuu voimakkaasti työelämäyhteistyön varaan. Organisaatioviestinnän painotus on vahva. (http://www.haaga-helia.fi/en/node/242/degree-programme-communication-management?userLang=en)

    Noin muutoin komppaan Hannaa yllä: organisaatioviestinnän teemoja tulisi saada vahvemmin mukaan kaikkeen tekemiseen opinahjoissa. Osana näitä teemoja näen myös journalistisen osaamisen ja mediaan monipuolisesti liittyvän osaamisen. Median murroksen osana näemme monenlaista konvergoitumista vastaisuudessakin. Tulevaisuuden osaajat luovivat tämän muutoksen meressä – mitä monipuolisemmin taidoin, sitä parempi.

  5. Avoinna olevaan viestinnän professuuriin on määritelty alaksi yleisesti viestinnän tutkimus. Hakuilmoituksessa organisaatioviestinnän tutkimusansioita on kuitenkin jonkin verran painotettu. Viestinnässä tarjotaan runsaasti organisaatioviestinnän kursseja, eikä tämä ole nyt muuttumassa miksikään. Viestinnän oppiaineessa on yhteensä kolme professoria, joten kaikki ei ole yhdestä henkilöstä kiinni. Valmisteluryhmän kokoonpanoa rajoittivat jonkin verran esteellisyydet. Ryhmän lisäksi keskeinen rooli on asiantuntijoilla, jotka kertovat arvionsa loppusuoralle päässeistä hakijoista. Itse näen, että valittavalla professorilla on hyvin aikaa luoda omat pizzansa ja lakinsa ja jäädä siten historiaan. Tiedotamme valinnasta heti, kun se on selvillä. T. Valtsikan tiedottaja (itse kuitenkin Tampereen kasvatti)

  6. Kiitos kaikille kommenteista! Leif Åberg jatkaa keskustelua: http://viestijat.fi/hieman-perspektiivia-professuuriasiaan/

  7. Hyvä kirjoitus ja hyvää kommentointia. Onneksi keskustelua käydään myös alan piirissä, eikä vain yliopiston sisällä, sillä professuureilla on tärkeä yhteiskunnallinen ulottuvuutensa. Keskustelun myötä on noussut myös esiin se, että organisaatioviestinnän koulutus Suomessa voi hyvin, mikä on minusta ilahduttavaa! Sekä kansallisesti että kansainvälisesti viestintäosaamisen, viestinnän palveluiden ja ammattilaisten sekä koulutuksen merkitys ja kysyntä ovat kasvanut räjähdysmäisesti 80-luvulta lähtien. Kun aloitin opinnot yli 10 vuotta sitten Helsingin yliopiston viestinnän laitoksella, 30:sta fuksista yksi tai kaksi oli kiinnostunut viestinnän konsultoinnista ja tiedottamisesta, loput haaveilivat toimittajan urasta. Viimeisimmässä uusien opiskelijoiden tapaamisessa käsiä nousi vain yksi kun kysyttiin, kuka haluaa toimittajaksi. Voitte arvata, mitä ne muut halusivat 🙂 Näin ne ajat muuttuvat!

    Nyt vaikuttaa siltä, että nykyinen työelämän viestinnällinen murros on huonosti ymmärretty Helsingin yliopistossa – tai organisaatioviestintä mielletään jotenkin epäakateemiseksi tai ei-sopivaksi yhteiskunnalliseksi tutkimusaiheeksi. Organisaatioviestintä on kuitenkin –
    organisaatiotutkimuksen ohella ja sen osana – erittäin kovatasoinen ja arvostettu tieteenala maailmalla, ja kovassa nosteessa. Tutkimus ja opetus maailmalla on perinteisesti sijoitettu sinne tänne, kauppakorkeista humanistisiin ja yhteiskuntatieteellisiin oppilaitoksiin. Tämä on ihan kiva tilanne, sillä kenttäkin on runsas ja tutkimus rikasta. Työelämäsuhteet ovat tärkeitä, ja kaikenlainen yhteistyö akatemian ja käytännön maailman välillä ylipäätään, sillä organisaatioviestinnän tutkimus on vähintäänkin 50%:sesti ammatin tutkimista eli käytännön tiedettä. Lisäksi tutkimuksella on toki tärkeä funktio tuottaa opiskelijoista rautaisia viestinnän ammattilaisia, joilla on tieto ja osaaminen viimeisimmistä alan trendeistä ja ymmärrystä nykyiseen toimintakenttään. Ei mikään helppo tehtävä! Edellyttää jatkuvaa ajan hermolla pysymistä opetus- ja tutkimushenkilökunnalta. Voisi jopa sanoa, että erittäin haastava tehtävä, johon ei ihan kuka tahansa pysty!
    On koko Suomen organisaatioviestinnän tutkimuksen ja käytännön kentän kannalta sääli, jos yrityksiä ja erilaisia organisaatioita, niiden viestintää – ja myös viestinnän tuloksellista ja tavoitteellista tekemistä – koskeva tutkimus, opetus ja tekeminen tulee nyt hiljalleen tiensä päätökseen Helsingin yliopistossa. Mutta ei se maailma, eikä edes viestintä toki siihen lopu.

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi