Kun isänmaa kutsui, Suomen Lontoon-suurlähetystön lehdistöneuvos Jouni Mölsä mietti kahdesti. Sitten hän pakkasi kirjansa ja rumpunsa, ja otti haasteen vastaan.

Jouni Mölsä on juuri palannut lomalta. Hän esittelee ulkoministeriön saneerattuja monitoimityötiloja Kanavakadulla. Valoa, valkoisia seiniä ja erityyppisiä työpisteitä, moderneja ryhmätyötiloja. Seinällä kellot näyttävät, missä ajassa eletään Moskovassa, New Yorkissa, Lontoossa, New Delhissä.

Kesälomalla hän sai vihdoin rakennettua kirjahyllyn. Siitä löytyvät Michel Tournierin Kolmen kuninkaan kumarrus, Klaus Törnuddin Turvallisuus on oven avaamista sekä Jarkko Sipilän uusin dekkari. Kattaus kuvaa kirjahyllyn omistajaa. Ulkoministeriön viestintäjohtaja on kirjojen ja kulttuurin ystävä − ja käsikirjoittanut muun muassa rikossarjan MTV3:lle.

Yhtä hyvin Jouni Mölsää kuvaa 7000 lukematonta sähköpostia inboksissa. Mölsä on kiireinen. Iltalehden toimittaja on soittanut tunnin sisällä jo kahdesti.

− Minua ei haittaisi vastata vaikka 25 eri median toimittajalle tunnin aikana. On tärkeää, että maassamme on rikas ja vastuullinen mediakenttä, muitakin kuin etelän medioita. Se turvaa osaltaan demokratiaa.

Muuten voi tapahtua Brexit. Se on Mölsän mukaan malliesimerkki, miten käy, kun journalismista katoaa vastuu. Viestintäjohtaja muistuttaa, että journalismi on asioiden arvioimista, ei vain muiden sanomisten raportoimista.

Hyppy muutosjohta­jaksi

Jouni Mölsä (c) Teemu Ullgrén.Mediakonkari Mölsä haluaisi puhua enemmänkin sananvapaudesta ja -vastuusta, mutta nyt syvennytään palkitun viestijän omaan työhön. Millaista oli hypätä viestintäjohtajaksi?

− Kun otin pestin vastaan, pohdin, onko minusta johtajaksi. Kaikkihan osaavat sopuisalla säällä purjehtia, mutta tuulessa tarvitaan todellisia taitoja.

Ulkoministeriön viestintä oli todellisten uudistusten edessä. Mölsä päätti kääriä hihansa. Ensimmäisenä työpäivänään hän tapasi henkilöstöjärjestöjen edustajia ja lähti toteuttamaan säästöohjelmaa, jonka seurauksena vähennettiin puolet talon viestijöistä. Samaan putkeen talossa alkoi laaja työtilojen saneeraus, vanhoista kiinteistä työpisteistä luovuttiin.

− Halusin olla saavutettavissa kiivaimman muutosprosessin aikana. Kaiken muun yhteydenpidon lisäksi joka viikko pidettiin esimerkiksi kolmen vartin kahvihetki koko osaston voimin, jossa kuka tahansa sai kysyä mitä tahansa. Näin myös niin sanotut pienet asiat saatiin käsiteltyä.

Muutosprosessin aluksi koko osasto pohti, mitä viestintäosasto tekisi, jos se perustettaisiin nyt. Nojaaminen siihen, miten ja mitä asioita on ennen tehty, ei kelvannut, koska näin ajatellen suurta muutosta on vaikea saada aikaan.

Ministeriön viestinnän uudistaminen oli juuri se, josta ProComin palkinto tänä vuonna myönnettiin. Muutos oli huomattu muuallakin kuin UM:ssä.

− Olen todella iloinen, että työmme on tullut näkyväksi. Tämä on koko tiimin palkinto.

Uudistamisen lisäksi Mölsä luettelee pyynnöstä muitakin onnistumisia: Jemenin-panttivankitapaus, verkkovakoiluun ja kehitysyhteistyöleikkauksiin liittyvä viestintä ja digihyppäys, joka toi Smarpit, Periscopet ja verkkoanalytiikan UM:n viestintään. Haastettakin on luvassa: pian ilmestyvä viestintästrategia patistaa virkamiehiä osallistumaan aktiivisemmin keskusteluun.

Make Finland interesting

Mölsä ei halua käyttää unelmatyö sanaa, mutta siltähän se ulkopuolisen korvaan kuulostaa. Hänen mukaansa työssä yhdistyvät ensimmäistä kertaa kaikki kiinnostuksen kohteet. Yksi asia nousee yli muiden:

− Suomen eteen on niin hieno tehdä töitä. Uskon Suomeen!

Ennen nykyistä pestiään, Mölsän tehtävänä oli miettiä Lontoossa, mitä kiinnostavaa Suomessa tapahtuu ulkomaalaisia ajatellen. Tehtävä oli entiselle uutislinjan toimittajalle mieluisa. Mölsä huomasi, että jos joku ulkomaalainen tiesi Suomesta ylipäänsä jotain, se oli positiivista ja perustui vuosikymmenien ajan toistettuihin asioihin koulutuksesta, Sibeliuksesta ja talvisodasta. Taidenäyttelyn avajaisista löytyi aina muutama friend of Finland.

− Mielikuva jostain maasta syntyy usein jo teini-iässä.Nuoret ovat siksi tärkeä kohderyhmä.

Maakuvan rakentamisessa nuoret nostettiin tärkeään asemaan. Tänä vuonna palkitut Suomi-emojit tavoittivat juuri heidät.

Jos en soittaisi rumpuja, olisin jo lataamossa. Soittaminen on minulle henkireikä, reality check.

Tasapainoilua

Vaikka menestystä on tullut, edessä on paljon tehtävää. Jouni Mölsällä on toive.

− Viestinnän onnistumisen kannalta oleellista on esimiesten luottamus. Viestinnän on oltava mukana alusta asti niissä keskusteluissa, joissa päätökset tehdään. Muutenkin julkishallinnossa olisi hyvä myöntää, että joskus kaikki ei onnistu.

− Pieleen saa mennä, kunhan on yritetty. Pieleen ei saa mennä siksi, että ei ole tehty, mitä on luvattu.

Mölsän mukaan ministeriön viestintäjohtajan on todella tärkeää hahmottaa, mistä poliittiset prosessit syntyvät ja minkälaiseen ajatteluun kulloisetkin päätökset pohjautuvat. Politiikan toimittajan kokemuksesta on ollut todellista hyötyä.

Jotta jaksaa tehdä töitä, pitää löytää tasapaino. Mölsä ei vastaa iltakymmenen jälkeen maileihin, vaikka hän niitä lukeekin. Aamulla ensimmäiseen puoleen tuntiin hän ei avaa sähköpostiaan.

− Jos en soittaisi rumpuja, olisin jo lataamossa. Soittaminen on minulle henkireikä, reality check. Bänditreeneissä ei puhuta työasioita. Olisi myös hienoa, jos luovalle kirjoittamiselle olisi enemmän aikaa.

Sellaisia aikainvestointeja kannattaa joskus tehdä, sillä poliitikkojen päätökset liikuttavat ministeriöiden pyöröovia. Se pistää viestintäjohtajan allakan koetukselle.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , ,

Kirjoittaja toimii ProComissa viestintäpäällikkönä.
Twitter: @minnaliisan @Viestijat @ProComRy

Yhteistyökumppanit

STT Viestintäpalvelut
Gonin/Creative
GRANO
T-media

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi