Kirjoitan tätä blogipostausta itsenäisyyspäivänä. En tarkoituksella (nyt on aikaa), mutta tämä rauhallinen aamu tuo pohdintaani erityisen merkityksen. Kirjoitan sydämellä ja sanon sen silläkin uhalla, että henkilökohtaisen paljastaminen antaa joillekin kenties syyn ivaan: tekopyhää.

Niinpä niin, aiheenani on vihapuhe somessa. Englanniksi online hate speech. Se on kasvanut mittavaksi ongelmaksi kahden viime vuoden aikana, meillä ja muualla.

Monissa maissa ei ole varsinaista lainsäädäntöä vihapuheen rankaisemiseksi. Yksittäistapauksille on langetettu Suomessa tuomioita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, mutta vihapuhetta on monenlaista emmekä kaikkia sen muotoja osaa vielä edes arvata. Teknologia on sinänsä neutraalia, mutta rikollisille se tarjoaa uuden ja erittäin vaarallisen alustan toimia tehokkaasti ja tuhoisasti.

Osallistuin YK:n kyberturvallisuuskurssille samaan aikaan, kun Suomi jakautui kahtia amerikkalaisen museobrändin takia. Koulutetut ihmiset syyllistyivät pilkkaamaan toisinajattelevia julkisesti Facebookissa ja Twitterissä, milloin miksikin ilkkuen. Hyvänen aika! Kyse on museosta. Ikään kuin Suomi kaatuisi siihen, että investoi museoon, tai siihen, että ei investoi. Vaikka tämä on esimerkkinä kesy, ei erityisemmin ilahduttanut lukea aamiaispöydässä The New York Timesin uutista, jossa kaikki somessa velloneen keskustelun kliseet toistuivat.

Populismin levittäminen on sama kuin sahaisi omaa jalkaansa. Stop.

Sanat ovat aseita, joiden voima tajuttiin jo viime vuosisadan suurissa sodissa. Sanan voima pahan levittämiseksi on – synti. Sanon synti siksi, etten ole poliisi enkä lakimies. He ratkaisevat, milloin sanalliset ja kuvalliset teot eivät mahdu sananvapauden auraan, vaan muuttuvat rikoksiksi. Mikään kone ei tunnistukseen ainakaan toistaiseksi kykene. Miten robotti tunnistaisi taiteen muotoja, kuten satiirin tai parodian?

UNICRI, YK:n elin, julkaisee erilaisia oppaita online-vihan tunnistamiseksi ja vähentämiseksi. Matkapuhelimeen asennettava sovellus ”Light on racism” kouluttaa, informoi ja ehkäisee. Vihapuheen tunnistamisen sanakirjan lisäksi se tarjoaa dataa vihapuheeksi luokiteltavista symboleista. Loukkaava visuaalinen viestintä on sekin – syntiä.

Työ populismin ja propagandan kasvun ehkäisemiseksi on aloitettava heti. Parhaiten sen voi aloittaa kantamalla vastuun omista sanoistaan ja muiden ihmisten tuottamien tietojen jakamisesta. Sananvapaus onnistuu vain sananvastuun kautta. Sananvastuuta korostamalla annamme kärjekkäiden mielipiteiden sijasta tilaa faktoille, totuudelle.

Myös kyberturvallisuustyö on aloitettava heti. Suurin osa maailman yrityksistä on pieniä tai keskisuuria ja juuri ne ovat kaikkein vahingoittuvimpia. Toimitusjohtajien kirjeiden väärennökset ovat kasvussa. Salasanojen ja tilinumeroiden massiivisella kalastelulla ja datavuodoilla käydään kauppaa anonyymisti pimeässä verkossa, Darknetissa. Identiteettivarkauksista ja Bitcoinin ongelmista tiedetään, mutta Internet of Things – niin, silläkin tulee olemaan yhteiskunnan haavoittuvuutta edistävä puolensa.

Viestinnän läpinäkyvyys vaikuttaa kauniilta filosofialta, kun asioita tarkastelee tästä näkökulmasta. Monimutkainen ja paradoksaalinen on tämä kommunikaation maailmamme.

Mutta takaisin itsenäisyyspäivään. Kunpa muistaisimme muinakin päivinä, että Suomessa on hyvä elää. Meillä on huomattavasti vähemmän ongelmia kuin muissa maissa. Lopetetaan kasvava typeryys, vähemmistöjen tai toisinajattelijoiden pilkkaaminen. Lopetetaan itsesaastutus. Lopetetaan populismin ja propagandan levittäminen. Maailman koulutetuimpiin ihmisiin kuuluvana kansana meillä on kaikki edellytykset kommunikoida esimerkillisesti: tasokkaammin, vastuullisesti.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , , ,

Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja.

Yhteistyökumppanit

STT Viestintäpalvelut
Gonin/Creative
GRANO
T-media

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi