Ei ole liioiteltua sanoa, että eletään avoimuuden (openness) ja läpinäkyvyyden (transparency) aikakautta: valtionhallinnossa ja kunnissa kehitellään uusia avoimuuteen tähtääviä toimintatapoja, yritykset pyrkivät viestimään läpinäkyvyyttä ja avaavat uusia aineistoja yleisölle, ja tieteessä tutkimusjulkaisujen maksumuureja murretaan. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden käytäntöjen takana on aina tavoiteltu hyöty, joista yksi on organisaatioiden innovatiivisuus. Innovaatio on vuorovaikutteinen prosessi, jossa avoimuus voi lisätä uusien ideoiden synnyn ja käytäntöön viemisen kannalta oleellista tiedon ja kokemusten vaihtoa eri osapuolten välillä. Tämä avoimuutta korostava näkemys asettuu vastakkain ”suljetun innovaation” näkemyksen kanssa. Se korostaa innovaatioprosessia organisaation sisäisenä tuotekehitysprosessina, jota valmistellaan salassa ja johon osallistuvat vain organisaation omat tutkijat tai asiantuntijat. Organisaation viestinnällä voi olla merkittävä vaikutus avoimen vuorovaikutuksen mahdollistajana organisaation ja sidosryhmien välillä.

Avoimuuden uusi tuleminen

Avoimuus (openness) on maailmanlaajuinen trendi, joka haastaa suljettujen ovien päätöksentekokulttuuria, organisaatioiden yrityksiä toimia salassa ympäröivältä yhteiskunnalta sekä tiedon vapaata liikkuvuutta rajoittavia käytäntöjä, kuten akateemisen julkaisemisen maksumuurit. Läpinäkyvyydestä (transparency), jota avoimuuden avulla voidaan tavoitella, povataan myös vahvaa asetta organisaatioille kilpailuedun tavoittelussa esimerkiksi markkinoinnissa (Laakso, 2015).

Liiketoiminnan parissa tietoa on ollut perinteisesti tapana pantata viimeiseen asti, etteivät muut – esimerkiksi kilpailijat – saa käsiinsä samaa tietoa. Verkottuneessa, tietoperusteisessa taloudessa tiedon jakamisesta voi kuitenkin olla enemmän hyötyä kuin sen salaamisesta. Avoimuus edistää uusien palvelujen ja tuotteiden kehittämistä sekä prosessien tehostamista (esim. Gurin 2014), ja tätä kautta sillä on yhteys innovatiivisuuteen. Esimerkiksi organisaatioiden keräämän ja tuottaman avoimen datan (open data) on esitetty edistävän innovatiivisuutta (Poikola, Kola & Hintikka 2010).

Tässä artikkelissa pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, kuinka avoimuus kytkeytyy organisaation innovatiivisuuteen. Edistääkö avoin toimintamalli innovatiivisuutta, ja millä tavalla tämä käytännössä tapahtuu? Toiseksi artikkelissa tarkastellaan organisaation viestinnän roolia, kun tavoitellaan avoimesta toimintamallista koituvaa innovaatio- tai läpinäkyvyyshyötyä. Esimerkkeinä esitellään avoimeen dataan liittyviä kokeiluja erilaisissa organisaatioissa. Avoin data on sellaista organisaation avoimeksi saattamaa tietoa, jota se on kerännyt oman toimintansa tuotteena ja jonka se haluaa julkistaa vapaasti muiden käyttöön. Avointa dataa voivat hyödyntää niin organisaation toiminnasta kiinnostuneet tutkijat kuin esimerkiksi liiketoimintaa datan pohjalta kehittävät yrittäjätkin.

Artikkelin rakenne etenee siten, että seuraavassa alaluvussa määritellään keskeiset käsitteet ja tarkastellaan käsitteellisellä tasolla, kuinka avoimuus ja läpinäkyvyys voisivat kytkeytyä organisaation innovatiivisuuteen. Tämän jälkeen esitellään kolme erilaista näkökulmaa avoimuuteen avoimen datan esimerkkien kautta. Niiden avulla pyritään erittelemään erilaisia lähestymistapoja siihen, kuinka avoimuus ja innovatiivisuus kytkeytyvät toisiinsa. Samalla pyritään tuomaan esiin organisaation viestinnän näkökulmaa käytännön esimerkein. Lopuksi artikkelin keskeinen anti tiivistetään organisaation viestinnän näkökulmasta.

Avoimuus, läpinäkyvyys ja innovaatiot

Mitä oikeastaan tarkoitetaan innovaatiolla ja innovatiivisuudella, ja miten nämä liittyvät avoimuuteen tai läpinäkyvyyteen? Innovaatio on prosessi, jossa pyritään uudistamaan ja tehostamaan esimerkiksi organisaation toimintaa, prosesseja, tuotteita tai palveluita ottamalla käyttöön tai soveltamalla uusia toimintatapoja, -malleja tai tuotteita. Organisaation kyky olla innovatiivinen eli kehittää ja omaksua uusia innovaatioita on välttämätöntä sen selviytymisen ja toiminnan jatkuvuuden kannalta (March 1991). Innovaatio ei ole synonyymi esimerkiksi keksinnölle, vaan se kuvastaa sitä prosessia, jossa uusia ideoita tai toimintatapoja kehitetään ja pyritään viemään käytäntöön jossakin tietyssä kontekstissa.

Jos innovaatioprosessi nähtiinkin aiemmin organisaation sisäisenä tai sen kumppanien kesken toteutettavana, suljettuna kehitysprojektina, nyt innovaatioita koskeva kirjallisuus korostaa avoimuutta, organisaation rajojen läpäisevyyttä, tiedon ja osaamisen hajautunutta luonnetta sekä asiakkaiden, kumppanien ja muiden sidosryhmien panosta innovoinnissa (von Hippel 1986; Sawhney & Prandelli 2000; Chesbrough 2003).

Organisaation innovaatio on monitasoinen ilmiö, johon vaikuttavat niin yksilö-, ryhmä-, kuin organisaatiotasonkin tekijät. Luoma-aho ym. (2012) ovat tutkineet organisaation innovatiivisuuteen vaikuttavia aineettomia tekijöitä ja jaotelleet ne kolmeen eri kategoriaan ”arvotimanttimallin” avulla: timantin alimmalla (mikro-)tasolla ovat yksilöiden psykologiseen kantokykyyn ja joustavuuteen liittyvät tekijät. Keskimmäisellä (meso-)tasolla ovat tietotekniikan ketteryyteen sekä innovatiiviseen johtajuuteen, työvoiman diversiteettiin ja luottamukseen liittyvät tekijät. Ylimmällä (makro-)tasolla ovat yhteiskehittämiseen liittyvät tekijät, kuten yhteistyö asiakkaan ja brändin välillä. Avoimuuden voidaan nähdä kytkeytyvän paitsi yhteiskehittelyyn esimerkiksi organisaation ja sen sidosryhmien välillä, myös organisaation sisäiseen avoimuuteen, jonka edellytyksenä ovat luottamus ja instituution kyky tukea avointa vuorovaikutusta.

Yrityksen tai organisaation läpinäkyvyys määritellään perinteisesti sitä koskevan tiedon avoimeksi saatavuudeksi (esim. Bushman ym. 2004). Organisaatiota koskevan neutraalin informaation saataville asettamisen ja levittämisen uskotaan tekevän niistä läpinäkyvämpiä ja siten esimerkiksi vastuullisempia toimijoita. Läpinäkyvyyden vaateiden taustalla on sidosryhmien kasvanut kiinnostus organisaatioiden toimintaa kohtaan sekä niiden rooli osana ympäröivää yhteiskuntaa (esim. Christensen 2002).

Koska läpinäkyvyys ja avoimuus ovat molemmat yleisesti tavoiteltavia hyveitä organisaatioissa ja niiden viestinnässä sekä yhteiskunnassa laajemminkin, on syytä punnita, mikä näiden käsitteiden keskinäinen suhde on. Organisaatioviestinnän kirjallisuudessa lähdetään siitä, että läpinäkyvyyden edellytykset ja vaatimukset määritellään organisaation ja sen sidosryhmän välisessä vuorovaikutuksessa, eikä läpinäkyvyydelle siten ole olemassa mitään absoluuttista määritelmää (mm.Christensen 2002; Fombrun & Rindova 2000). Läpinäkyvyys syntyy avoimuuden kautta mutta määrittyy organisaation ja sen sidosryhmien välisessä vuorovaikutuksessa.

Keskustelu läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta kytkeytyy innovaatioihin: innovaatiota ei nähdä mahdollisena ilman jonkinasteista avoimuutta, joka on informaation ja ideoiden vaihdon edellytys. Mielikuva innovaation taustalla tutkijankammiossa yksin puurtavasta tutkijasta, suljettujen ovien takana toimivasta tuotekehitystiimistä tai yrityksen luovista osaajista on vanhentunut. Innovaatiot ovat ratkaisuja tosielämän konkreettisiin ongelmiin, ja ne syntyvät usean eri toimijan vuorovaikutteisessa ja monimutkaisessa prosessissa, jossa tarvitaan monenlaista tietoa ja osaamista – ja ennen kaikkea ehkä sellaista, jota organisaatiolla itsellään ei ole. Tässä mielessä erilaiset avoimuutta lisäävät strategiat voivat olla käyttökelpoisia myös innovatiivisuuden kannalta, ja kääntäen sama: tietojen avaaminen ja vuorovaikutus osana innovaatioprosessia ovat sidosryhmien osallistamista organisaation läpinäkyvyyden määrittelyyn.

Christensen ja Cheney (2015; myös Christensen 2002) ovat kritisoineet informaation jakamista korostavaa läpinäkyvyysmääritelmää turhan yksinkertaistavaksi. Heidän mukaansa määritelmässä ovat pielessä oletukset niin lähettäjästä, viestistä kuin vastaanottajastakin. Ensinnäkään lähettäjätaho eli organisaatio ei kykene itse näkemään sitä koskevaa informaatiota mitenkään objektiivisessa valossa ja täydellisesti – sen paremmin kuin kukaan muukaan. Toiseksi informaation merkitys ei ole vastaanottajasta riippumatonta. Kolmanneksi yleisö ei ole niin aktiivinen kuin läpinäkyvyyden puolestapuhujat ehkä olettavat.

Innovatiivisuuden näkökulmasta läpinäkyvyys ei ole siis vain ”tiedon vaihtoa” avoimesti eri osapuolten välillä, vaan pikemminkin kyseessä on avoin toimintakulttuuri, avoimiin toimintatapoihin ja jakamiseen tähtäävä sosiaalinen normisto, jota määritellään jokaisessa vuorovaikutusteossa. Osittain tämän vuoksi suoraa yhteyttä läpinäkyvyyden ja avoimuuden vaikutuksesta innovaatioihin on vaikea vetää, sillä kyseessä on monimutkainen pitkän aikavälin prosessi, jossa on muitakin tekijöitä. Usein käytettyjä esimerkkejä tosin löytyy, joista kuuluisin lienee Piilaakso Yhdysvalloissa: alueen etikettiin kuuluu ideoiden ja omien projektien avoin jakaminen ja läpinäkyvyys, ja innovaatioita syntyy siellä vahvasti muita alueita enemmän. Organisaatioiden tasolla Suomessakin esimerkiksi julkishallinnon avaama data ja tietokannat ovat johtaneet monenlaisiin sovelluskehittäjäyhteisöjen tekemiin keksintöihin ja kokeiluihin, joista puolestaan on muodostunut innovaatioprosessin kautta kansalaisten arkea helpottavia palveluja, kuten reittioppaat ja sää- ja paikannuspalvelut. Samaan aikaan julkishallinto ja virastot ovat myös edistäneet mielikuvaa itsestään avoimena ja läpinäkyvänä toimijana.

Ekosysteemi ja joukot

Jos arkaluontoista informaatiota tai tietoja ei haluta paljastaa kilpailijalle, voidaan erilaisten kumppanuuksien ja verkostojen kautta pyrkiä saamaan etua ”suljetun piirin” avoimuudesta. Tällöin ollaan kuitenkin tekemisissä hankalan rajanvedon kanssa sen suhteen, mikä määritellään avoimuudeksi tai läpinäkyvyydeksi. Käytännössä jokin kumppaniverkosto voi toimia avoimesti siihen kuuluvien osapuolten välillä mutta olla samaan aikaan suljettu (ja ei siis läpinäkyvä) siihen kuulumattomille toimijoille. Parhaimmillaan tällaisten kumppanuuksien ympärille voi syntyä usean eri toimijan muodostamia innovaatioekosysteemejä, joissa eri toimijoiden ”osainnovaatiot” yhdessä tuottavat jonkin palvelun tai ratkaisun kokonaisuuden (Adner 2006; Durst & Poutanen 2013). Esimerkiksi monet teknologiset innovaatiot ovat tällaisia: jotta laajamittainen, käyttäjien tuottamien videoiden jakopalvelu olisi mahdollinen, tarvitaan yhtäaikaisesti mm. sen edellyttämä julkaisu- ja toistoteknologia, nopeaan tiedonsiirtoon kykenevät verkkoyhteydet sekä kehittyneitä mobiililaitteita ja -ohjelmistoja.

Avoimuus voi myös edistää käyttäjälähtöistä innovointia (von Hippel 1986), jossa asiakkaat tai loppukäyttäjät joko parantelevat käyttämäänsä palvelua tai tuotetta tai kehittävät kokonaan uuden ratkaisun. Von Hippelin tutkimukset innovoivista käyttäjäyhteisöistä osoittivat, kuinka innovaatio on itse asiassa hyvinkin sosiaalinen prosessi, jossa ei ole mielekästä piirtää selkeää rajaa ”innovoivan tuottajan” ja ”passiivisen loppukäyttäjän” välille. Käyttäjälähtöiseen innovointiin liittyy myös tuoreempana ilmiönä joukkoistaminen (crowdsourcing), jossa organisaatio avaa jonkin sen liiketoimintaa koskevan ongelman ja hakee loppukäyttäjistä tai muista kiinnostuneista ratkaisijoita joukkoistamisen mahdollistavien teknologioiden avulla. Käytännössä joukkoistaminen voi tapahtua esimerkiksi siihen erikoistuneen verkkopalvelun tai organisaation oman verkkopohjaisen sovellutuksen avulla. Innovoinnin motiivina voi myös olla jonkin liiketoiminnan tai prosessin tehostaminen, esimerkiksi omaa kuluttaja- tai asiakasdataa hyödyntämällä. Tällöin puhutaan usein prosessi-innovaatiosta, jossa kerätään dataa omasta toiminnasta ja haetaan esimerkiksi kumppanien avulla ratkaisua omien tuotanto- tai toimitusprosessien tehostamiseen.

Taulukossa 1 on esitelty innovaatioprosessiin liittyvää käsitteistöä sekä niiden suhdetta avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen.

114951 ProComma Academic 2015 (3)_Sivu_1

Esimerkkejä avoimesta toimintamallista ja innovatiivisuuden edistämisestä

Tähän mennessä artikkelissa on tarkasteltu erilaisten teoreettisten näkökulmien kautta sitä, miten avoimuus liittyy innovatiivisuuteen. Millä tavalla nämä lähestymistavat voivat käytännössä toteutua? Onko olemassa konkreettisia esimerkkejä?
Entä mikä on viestinnän rooli avoimuutta hyödyntävässä innovoinnissa? Seuraavaksi käsitellään muutamia lähinnä avoimeen dataan liittyviä esimerkkejä, jotka kuvastavat organisaation yrityksiä toimia avoimemmin ja samaan aikaa tavoitella innovatiivisempaa toimintatapaa ja -kulttuuria. Lopuksi kootaan yhteen näiden tapausten antia viestinnän näkökulmasta.

Päätöksentekoa ja toimintaa kuvaavan tiedon avaaminen

Läpinäkyvyyttä pyritään lisäämään julkaisemalla organisaation toimintaa kuvaavia tietoja ja raportteja, saattamalla julkiseksi organisaation päätöksentekoa koskevia dokumentteja ja asiakirjoja sekä tuottamalla dataa ja tilastotietoa organisaation toiminnasta.

Yritysten kohdalla tällainen läpinäkyvyyden lisäämiseen pyrkivä tiedon levittäminen on ymmärretty perinteisesti erilaisten raporttien tuottamisena, kuten vastuullisuusraportit ja organisaation toimintaa, suunnitelmia ja taloudellista tilaa kuvaavat raportit ja selvitykset. Julkiset organisaatiot ovat puolestaan pyrkineet lisäämään läpinäkyvyyttään avoimella toimintamallilla, johon kuuluu muun muassa päätöksentekoa koskevien asiakirjojen julkaiseminen avoimesti.

Suomessa julkishallinnon toimintaa ohjaa julkisuuslainsäädäntö eli avoimuuden periaate, jonka mukaan tiedot ovat julkisia ellei lainsäädäntö niitä rajoita, ja lisäksi julkinen tieto on käytettävissä kaupallisiin ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin (Kauhanen- Simanainen 2015). Käytännössä julkiset organisaatiot voivat viedä päätöksentekoa tai päätöksentekoprosesseja koskevia dokumentteja verkkoon avoimesti saataville PDF-muodossa tai siten, että niitä pääsee lukemaan automatisoidusti tietokoneohjelman avulla, ilman erillistä lupaprosessia. Tällä tavalla kiinnostuneet tahot voivat analysoida päätöksentekoprosesseja tai rakentaa tietokonesovellutuksia, joiden avulla voi analysoida esimerkiksi sitä, mitä tahoja, kuinka usein ja missä roolissa eri prosesseihin on osallistunut.

Tällaisen organisaation valitsemaa tietoa jakavan ja avoimeksi tekevän toimintamallin taustalla on ajatus siitä, että objektiivisessa muodossa esitetyn informaation tarjoaminen organisaation toiminnasta tekee siitä läpinäkyvämmän. On syytä huomata, että minkä tahansa tiedon tai datan avaaminen ei kuitenkaan automaattisesti lisää läpinäkyvyyttä. Esimerkiksi reitti- ja sääoppaat tai ajoneuvorekisteritietoa hyödyntävät palvelut ovat kyllä viranomaisten avaamaa tietoa ja niiden pohjalta kehitetyt innovatiiviset sovellusratkaisut helpottavat ihmisten arkea, mutta eivät ne sinällään lisää hallinnon läpinäkyvyyttä. Vastuullisuusraportointi voidaan puolestaan nähdä organisaation tuottamana tietona ja näkökulmana sellaisiin kysymyksiin, joista niiltä odotetaan avoimuutta, kuten tuotantoketjun eri toimijoiden eettisyys tai ympäristöasiat.

Avoimen toimintakulttuurin edistäminen

Läpinäkyvyyteen tähtäävä projekti on aina viesti itsessään. Se välittää organisaatiosta tietynlaista kuvaa: millaista profiilia ja arvoja organisaatio haluaa vahvistaa lisäämällä avoimuutta, esimerkiksi avaamalla joitain tietoaineistoja tai tuottamalla toimintaansa kuvaavia raportteja? Millaista tarinaa avoimuuden lisääminen tekona ja toimintana kertoo organisaatiosta? Entä mitä siitä seuraa?

Jos avoimuuden lisäämistä lähestytään puhtaasti organisaatioidentiteetin kautta, voidaan kysyä, miten esimerkiksi datan tai raporttien julkaisemisesta tulisi viestiä. Christensen (2002) on lähestynyt läpinäkyvyyttä strategisena valintana sen suhteen, mitä tietoja organisaatio haluaa tuottaa ja esittää avoimesti sidosryhmille, kuinka tämä tieto viestitään ja miten sitä koskevat merkitykset muodostuvat. Avoimuus on paitsi viesti läpinäkyvyydestä, myös ”kutsu” sidosryhmille määrittelemään organisaatiota ja sen identiteettiä. Esimerkiksi vastuullisuusraportointi voi olla tehokas tapa rakentaa läpinäkyvyyttä suhteessa organisaation toimintaa seuraavaan järjestöön, kun taas tietojen julkaiseminen koskien organisaation päätöksentekoa voi olla laajemmalle kohdeyleisölle suunnattu viesti avoimesta toimintakulttuurista. Raporttien ja tietojen sisältö on vähintäänkin yhtä tärkeää kuin yhteydenpito itsessään.

Ehkä selkein linkki organisaation innovatiivisuuden ja avoimuuden välille syntyy avoimen datan hankkeiden kautta. Ne ovat paitsi itsessään innovatiivisuutta edistäviä toimintamalleja, myös viestejä avoimesta ja edistyksellisestä toimintakulttuurista: olemme avoimia edelläkävijöitä ja toimintamme on läpinäkyvää. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on oman verkossa olevan Helsinki Region Infoshare -datakatalogin kautta profiloitunut Suomen mittapuussa edelläkävijäkaupungiksi, joka panostaa tietoaineistojen avaamiseen ja yhteiskehittelyyn eri tahojen kanssa. Tämä on tärkeä viesti mielikuvatasolla esimerkiksi yrittäjille, jotka harkitsevat perustavansa liiketoimintaa avoimen datan ympärille. Samaa mielikuvaa tavoittelevat varmasti myös muut suuret kaupungit 6aika-hankkeella, jossa rakennetaan koko Suomen kattavaa yritysten ja kumppanien verkostoja kaupunkien datojen hyödyntämiseksi ja avaamiseksi sekä uuden liiketoiminnan synnyttämiseksi.

Käyttäjäyhteisöjen aktivointi avoimeen yhteistyöhön

Kolmanneksi avoimuuden lisäämistä voidaan lähestyä käytännölliseltä kannalta sidosryhmien aktivoinnin näkökulmasta: kuinka auttaa eri osapuolia kohtaamaan ja saada heidät osallistumaan organisaation kanssa avoimeen innovointiin?

Poikola, Kola ja Hintikka (2010) ovat tutkineet datan avaamisen vaikutuksia organisaation innovatiivisuudelle. He huomauttavat, että datan avaamiseen liittyvät hankkeet eivät ole luonteeltaan ”teknisiä projekteja”, vaan ne on syytä rakentaa keskeisten sidosryhmien ympärille: ketkä käyttävät, hyödyntävät ja jalostavat dataa? Heidän mukaansa datan käyttäjät ja ohjelmoijat ovat parhaita asiantuntijoita siinä, miten dataa pitäisi tarjota, joten heitä on syytä hyödyntää datan avaamisen prosessissa. Lisäksi on syytä pitää huolta siitä, että data on ylipäätään löydettävissä, ja tässä kohtaa siitä viestiminen on keskeisellä sijalla. Ensimmäisen sovelluksen saama näkyvyys tuo lisää näkyvyyttä myös datalle ja sen tarjoajalle, sekä parhaassa tapauksessa houkuttaa paikalle lisää kehittäjiä (emt, 27).

Poikolan ym. (2010, 28) mukaan luontevin tapa hakea datan avaamiselle näkyvyyttä ja löytää kiinnostuneita kumppaneita on jalkautua sosiaalisen median pariin. Hyviä tapoja ovat myös erilaiset kilpailut ja yhteishankkeet, joista tuoreena esimerkkinä aiemmin mainittu kuuden suuren suomalaisen kaupungin avoin data -hanke. Tällainen hanke tukee sekä yhteistyötä eri toimijoiden välillä että rakentaa avoimuuden kulttuuria kaupunkien ja yrittäjien välillä.

Yritysorganisaatioiden osalta esimerkit kuvaavat usein ”suljetumpaa avoimuutta”, jossa hyödynnetään ja jaetaan esimerkiksi käyttäjien tuottamaa ja jakamaa tietoa ja dataa koskien yrityksen tuotteita tai palveluita. Esimerkiksi suomalainen Foodie.fm on personoitu osto- ja ruokasuosituspalvelu, joka hyödyntää käyttäjiltä keräämäänsä dataa, jota puolestaan tuotetaan ja hyödynnetään yhteistyössä ruokaketjujen kanssa. Tällöin kuluttajat jakavat ”avoimesti” omaa dataansa palveluntarjoajille, jotka puolestaan vastaavat tuottamalla paremmin räätälöityjä palveluja asiakkailleen. Keskustelua kansalaisten ja kulutta-jien oikeudesta ”oma dataan” (my data) sekä siitä syntyvistä julkisista ja kaupallisista palveluista onkin käyty vilkkaasti (esim. Poikola, Kuikkaniemi & Kuittinen 2014).

Lopuksi: organisaation viestintä avoimessa innovoinnissa

Nämä esimerkit tuovat esiin erilaisia näkökulmia siihen, kuinka avoimuutta ja innovatiivisuutta voidaan tavoitella samanaikaisesti ja niiden tukiessa toisiaan. Avoimuuden kulttuuria voi rakentaa palasissa, sitä edistävillä hankkeilla sekä niistä viestimisellä. Tällöin organisaatiot luovat uusia yhteistyömahdollisuuksia avoimuuden hengessä perustamalla esimerkiksi oman toiminnan (sivu)tuotoksena syntyvää dataa jakavan verkkokatalogin ja kutsumalla kumppaneita yhteiskehitysprojekteihin. Näin organisaatio paitsi tarjoaa konkreettisen tarttumapinnan yhteistyölle, se myös tarjoaa itsestään kokemuksen avoimena toimijana. Kysymykseksi nouseekin, kuinka houkutella innostuneita ja motivoituneita kumppaneita toimimaan yhteistyössä organisaation kanssa?

Taulukkoon 2 on koottu eri näkökulmat avoimeen innovointiin erittelemällä mahdollisia sidosryhmiä, tavoitteita sekä viestinnän keinoja.

114951 ProComma Academic 2015 (3)_Sivu_2

Viestinnän näkökulmasta keskeistä on ensinnäkin se, mitä avoimuudella tavoitellaan, kenelle avattavaksi tarkoitettava tieto, raportti, dokumentti, asiakirja tai data on suunnattu ja millaisin keinoin avoimuutta konkreettisesti edistetään. Toiseksi viestinnässä korostuu se, millaista kokemusta organisaatiosta avoimuuden toimenpiteet luovat suhteessa eri sidosryhmiin. Kolmanneksi viestintä voi toimia innovaatioihin tähtäävän datan avaamisen prosessin tukena esimerkiksi pyrkimällä paikantamaan, innostamaan, osallistamaan ja sitouttamaan potentiaalisia kehittäjäyhteisöjä.

Alla oleva kuvio jäsentää, miten viestintä vaikuttaa organisaation läpinäkyvyyteen. Se, onnistuuko viestintä rakentamaan läpinäkyvän organisaation, on usein myös resurssi- ja yhteistyökysymys. Viestinnän tulee toimia avoimessa yhteistyössä eri sidosryhmien lisäksi koko organisaation muiden yksiköiden ja osaajien kanssa. Pelkällä viestinnällä ei saavuteta läpinäkyvyyttä eikä innovaatioitakaan, mutta viestinnän ammattilaisilla on mahdollisuus ottaa organisaatioissa avoimuusjohtajan rooli niiden rakentamisessa. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden aikakaudella on vain ajan kysymys, kun joku tuon roolin ottaa.

114951 ProComma Academic 2015 (3)_Sivu_3

Lähteet

Adner, R. (2006). Match your innovation strategy to your innovation ecosystem.

Harvard Business Review Vol. 84, 98–110. Bushman, R. M., Piotroski, J. D. & Smith, A. J. (2004). What determines corporate transparency? Journal of accounting research (42)2, 207–252.

Chesbrough, H.W. (2003). Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology. Harvard Business School Press, Boston, MA, Boston, Massachusetts.

Christensen, L. T. (2002). Corporate communication: The challenge of transparency. Corporate Communications: An International Journal, 7, 162–168.

Durst, S., & Poutanen, P. (2013). Success factors of innovation ecosystems: A literature review. Smeds, R. & Irrmann, O. (toim.) CO-CREATE 2013: The Boundary-Crossing Conference on Co-Design in Innovation, 27–38. Aalto University Publication series SCIENCE + TECHNOLOGY 15/2013.

Fombrun, C. J. & Rindova, V. P. (2000). The road to transparency: Reputation management at Royal Dutch/Shell. The expressive organization, 7, 7–96.

Gurin, J. (2014). Driving Innovation With Open Data, Teoksessa The Future of Data-Driven Innovation (pp. 54–65.). U.S. Chamber of Commerce Foundation. http:// www.uschamberfoundation.org/driving-innovation- open-data

Kauhanen-Simanainen, A. (2015). Avoimen tiedon ohjelma – ajankohtaiskatsaus tiedon avaamiseen Suomessa. Esitelmä Avoin tieto ja tilastotoimi -seminaarissa 5.2.2015. http://www.slideshare.net/Tilastokeskus/ avoimen-tiedon-ohjelma-ajankohtaiskatsaus- tiedon-avaamiseen-suomessa

Laakso, H. (2015). 2-0-1-5. MTL-blogi. 23.4.2015. http://mtl.fi/fi/ala/blogi/2-0-1-5

Luoma-aho, V., Vos, M., Lappalainen, R., Lämsä, A. M., Uusitalo, O., Maaranen, P., & Koski, A. (2012). Added value of intangibles for organizational innovation. Human Technology 8(1), 7–23.

March, J. G. (1991). Exploration and expolitation in organizational learning. Organization Science 2(1), 71–87.

Poikola, A., Kuikkaniemi, K. & Kuittinen, O. (2014). My data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. Liikenne- ja viestintäministeriön selvitys. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-418-0

Poikola, A., Kola, P. & Hintikka, K. A. (2010). Julkinen data – johdatus tietovarantojen avaamiseen. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisu. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-243-146-2

Sawhney, M. & Prandelli, E. (2000). Communities of Creation: Managing Distributed Innovation in Turbulent Markets. California Management Review 42(4), 24–54.

von Hippel, E. (1986). Lead Users: A Source of Novel Product Concepts. Management Science 32(7), 791–805.

Avainsanat: , , , , ,

Petro Poutanen on organisaatioviestinnän asiantuntija, tutkija ja konsultti. Hän bloggaa organisaatioiden viestinnästä ja viestinnän tutkimuksesta osoitteessa www.organisaatioviestinta.fi. Petro tekee väitöskirjaa Helsingin yliopistolle viestinnän ja luovan organisaation suhteesta. Lisätietoa Petrosta täältä:http://blogs.helsinki.fi/pkpoutan/

Yhteistyökumppanit

STT Viestintäpalvelut
Gonin/Creative
GRANO
T-media

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi