Johtajuudesta kirjoitetaan paljon. Lehdissä ja kirjoissa listataan ohjeita siitä, miten menestyvän johtajan tulisi toimia. Neuvot ovat puhdasta viihdettä. Kovassa tulospaineessa oleva johtaja joutuu tänä päivänä käyttämään tylyjä yt-prosesseja päästäkseen strategiseen lopputulokseen. Saneerauksesta vastaava johtaja saattaa itse saada kymmenien miljoonien erorahapaketin. Elämme kohtuuttomuuden aikaa.

Uusia johtajuusoppeja ovat tänä päivänä esimerkiksi love leadership (rakkausjohtaminen, josta mm. Mika Ihamuotila on twiittannut) ja thought leadership (ajatusjohtajuus, josta mm. Sari Aapola on kirjoittanut kirjan). Nokian ja Elopin kohdalla pehmeiden arvojen johtamisesta puhuminen olisi naurettavaa. Strateginen ohjus suunnattiin jonnekin ihan muualle kuin työntekijöistä välittämiseen.

Osakkeenomistajan etu on johtamisen draiveri numero yksi. Hyvään tulokseen ei kuitenkaan päästä ilman hyviä työntekijöitä. Loistava työkulttuurikaan ei silti kanna, jos strategia valitaan väärin. Nokian kohdalla spekulaatioita riittää: mikä meni pieleen?

Historia kertoo, millaisia alhaisia metodeja on ollut käytössä pakkomielteiden valtaamilla johtajilla. Otetaan esimerkiksi Mao Zedong. Maansa jälkeenjääneen kilpavarustelun kohentamiseen tämä aikakautensa suurmies valjasti kokonaisen kansan työvoiman. Tuloksena oli Kiinan suurin nälänhätä. Matkalla helvettiin maa korruptoitui. (Dikötter 2011)

Taidemaalarin urasta nuorena uneksineen, vallanahneuteen sairastuneen Hitlerin uran nousu 30-luvun Saksassa osui talouslamaan. Ihmiset olivat valmiita hakemaan itselleen parempaa elintasoa hinnalla millä hyvänsä. Hitler osasi hyödyntää ihmisten ahdinkoa.

Näistä aikansa sankareista on tullut ajan myötä antisankareita. Se mikä näyttäytyy tänään joltakin, saattaa muuttua päinvastaiseksi ajan kuluessa. Sattumallakin on merkitystä. Mannerheim piti kahvilaa Hangossa 1920-luvulla. Sota Neuvostoliittoa vastaan 1939-40 toi hänelle uuden mahdollisuuden sotapäällikkönä. Talvisota teki marsalkasta juhlitun johtajan, jonka suuruutta ei ole uskallettu eikä haluttu Suomessa kyseenalaistaa. Vasta aivan viime aikoina, kuten eilisessä MOT-ohjelmassa, tutkijat uskaltautuvat etsimään todellista arviota Mannerheimin tekemistä jatkosodan aikaisista strategisista valinnoista Karjalan kannaksella.

Mitä Nokialla ja sotapäälliköillä on tekemistä toistensa kanssa? Johtaja-sankarit ovat aikakautensa Zeitgeistin henkilöitymiä. Nokian johtajakulttuurilla on symboliarvo omasta ajastamme. Ilmiön nimi on yltiöpäinen kapitalismi. Makrotalouden valossa Nokia on tuonut Suomelle vaurautta ja menestystä. Sitä arvostamme. Jorma Ollila on nostettu yrityselämämme kirkkaimpien sankareiden riviin. Jälkipolvet tulevat katsomaan hänen johtajatarinaansa samaan tapaan kuin tänään katsomme pappa Serlachiuksesta kertovaa näytelmää Helsingin kaupunginteatterissa.

Millaisena sankarina jää Stephen Elop yrityshistoriaamme? Juuri nyt humanisti pitää häntä troijan hevosena, ekonomisti kansantaloudellisen edun ajurina. Yksimielisiä taitavat molemmat olla siitä, että Elopille luvattu eroraha ei enää ole missään suhteessa järjellistä. Lähes yhdeksäntoista miljoonan euron eroraha on kaiken huipuksi vielä pieni summa kansainvälisesti verrattuna. Pakko ihmetellä, miten me ihmiset tällaista sallimme.

Elopilla itsellään on kuitenkin vielä mahdollisuus sankaruuteen. Paitsi, että kaupasta voi koitua Suomelle pitkässä juoksussa talousetua, Elop voi halutessaan tehdä jalon teon. Hän voisi lahjoittaa saamansa erorahan lastensairaalalle tai Nokian irtasanottujen jälleenkoulutukseen. Mihin hän itse niin paljon rahaa tarvitsee?

Yltiöpäinen kapitalismin aikakausi kaipaa uudenlaisia johtajia. Sellaisia rohkeita toisinajattelijoita, joilla on unelma tasa-arvoisemman tulonjaon maailmasta.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Uteliaana uusiin horisontteihin
• Ajattele isosti pienissäkin teoissasi
• Työelämässä pärjää viestimällä, ei kiusaamalla

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: johtaminen, kapitalismi, Mannerheim, Nokia, sankarit, Stephen Elop, zeitgeist