Voiko robotti tehdä journalistin duunit? Miten netti on muuttanut journalismia? Mitä kulovalkean lailla netissä leviävälle vihapuheelle tulisi tehdä?

Journalismin päivään 14. lokakuuta kokoontui yli 500 toimittajaa eri puolelta Suomea – ja lisäksi sekalainen joukko tutkijoita ja meitä muita viestintäalan ihmisiä pohtimaan näitä ja muita päivän kysymyksiä. Aiheet tulivat lähelle myös viestijää – olemmehan samassa veneessä journalistien kanssa.

Voivatko algoritmit korvata journalistin?

Toimittajille heitettiin heti aamutuimaan tiukka kysymys: voiko robotti tehdä työsi? Kysymyksen esitti Johanna Vehkoo, jolta on juuri ilmestynyt teos Painokoneet seis! Kertomuksia uuden ajan journalismista.

Tiesitkö, että Suomessa on eniten toimittajia väkilukuun suhteutettuna? Kun tämän päälle lisätään sosiaalisen median kansalaisjournalistit, ei tiedon tuottajista ole pulaa. Tästä syntyy ongelma: toimittajat kirjoittavat samoista asioista kuin viereisen mediatalon kollegat.

Toisteiseen työhön pystyy myös robotti nimeltä StatsMonkey – ohjelma, joka kirjoittaa uutisen parissa minuutissa, jaarittelematta ja virheittä. Ja mikä ”pahinta”, tekstejä ei voi erottaa ihmisen kirjoittamasta.

Myös Reuters tekee bisnestä tilastoapinoilla: NewsScope-ohjelma kirjoittaa tulostiedotteesta uutisen alle puolessa minuutissa. Taloustiedottamisen lajissa ihminen ei kelpaa edes oikolukijaksi. Ihmiset eivät pysty sykkimään reaaliaikaisen osakekaupan tahtiin.

Vehkoon luoma kuva algoritmien valloittamasta journalismista kuulostaa paradoksaalisesti samaan aikaan scifiltä ja realistiselta.  Vehkoo kuitenkin muistutti, että on asioita, joihin algoritmi ei pysty.

– Tilastoapina ei arvostele romaania, ei innostu eikä sure, ei omaa mielipiteitä. Algoritmi ei tiedä, millaista on olla ihminen – vielä. Lopetetaan copypastettaminen, kierrättäminen ja aletaan tehdä asioita, joihin algoritmit eivät pysty: uusia näkökulmia ja analyyttisempaa journalismia,Vehkoo kehotti.

Me viestinnän ammattilaiset seilaamme journalistien kanssa samassa informaatiotulvassa. Mutta myös me voimme siirtyä tekemään asioita, joihin vain viestintäihminen pystyy ja jättää pakollisen asioiden suoltamisen vähemmälle. Ainakin aina silloin tällöin, kun siltä asioiden suoltamiselta joudamme.

Etsitään uusia näkökulmia, yritetään tehdä jotain täysin yllättävää. Vaativaa ja aikaa vievää, kuten myös Kaisa Vermasheinä kirjoittaa: jotta viestien tulvasta saa omansa kuuluviin, tulee viestinnän ammattilaisen olla omaperäinen ja erottua massasta.

Robotit tuskin pystyvät – ainakaan toistaiseksi – erottumaan massasta.

Uutisklikkailua

Myöhemmin päivällä käytiin paneelikeskustelua netin vaikutuksesta journalismiin. Salissa virisi nopeasti yhtenevä mielipide siitä, että printti- ja nettimedia ovat yhä enenevässä määrin eriytymässä.

Netti- ja printtimediat eroavat sisällöiltään toisistaan. Uutiset Krista Kososesta printti-Hesarissa ja netissä.

HS.fi:n Tomi Tyysterin mukaan lehtien otsikot eivät toimi netissä. Linda Pukka (MTV3) lisäsi, että otsikon on myös kerrottava enemmän. Jokainen uutinen on ”myytävä” erikseen – otsikolla. Lukija täytyy vangita nopeammin. Sosiaalinen media on muuttanut verkkouutisointia siten, että uutissivuille ei tulla enää portaalin kautta vaan minkä tahansa linkin johdattamana.

Paneeli myös julisti uutiskirjeen vanhentuneeksi välineeksi, jolla ei enää juurikaan merkitystä klikkauksien metsästyksessä. Kun HS.fi oli uudistuksen alla, uutiskirje ei hetkeen ilmestynyt eikä kukaan sitä kaivannut, Tyysteri kertoi.

– Museaalinen, kuten eräs YLE:n toimittaja yleisöstä asian kiteytti.

Tiedon luotettavuudesta keskusteltiin Markus Leikolan esimerkin vauhdittamana. Esimerkiksi keskustelu ja uutiset E10-bensiinistä sekoittuvat verkossa.

– Faktaa vai fiktiota? Yrittäkääpä selvittää itse ja onnea matkaan, keskustelun moderaattori Leikola heitti.

Iltalehden päätoimittajan Kari Kivelän mukaan uutisen ja mielipiteen erottaminen on tärkeää. Yhdysvalloissa on valloillaan kulttuuri, jossa mediassa nämä yhä enemmän sekoittuvat.

Journalistit eivät taida olla kovia twiittailijoita: Journalismin päivään ei ennakkoon päätetty omaa hashtagia eikä twiittaajiakaan ollut ruuhkaksi asti. Näin todettiin myös Cisionin tutkimuksessa, jonka mukaan suomalaistoimittajat käyttävät muiden maiden toimittajiin verrattuna vähän Twitteriä tiedonlähteenään. Twitter ei noussut panelistien joukossa suosituksi vaan ongelmalliseksi uutislähteeksi. Keskustelijoilla oli huonoja kokemuksia Twitter-peräisten uutisten todenperäisyydestä.

Puhetta vihapuheesta

Toinen mielenkiintoinen keskustelu käytiin tämän hetken kuumasta aiheesta, vihapuheesta. Kirjailijoiden sananvapausjärjestön PEN:n puheenjohtaja Jarkko Tontin mukaan koko vihapuhe-termi on liian väljä ja olisi syytä siirtyä käyttämään asioiden oikeita nimiä kuten kunnianloukkausta tai kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Vihapuheesta keskustemassa Mikko Lehtonen, Markku Huusko, Jarkko Tontti, Milla Halme ja Risto Uimonen.

Mitä keskustelupalstojen ”oksennuksille”, kuten JSN:n puheenjohtaja Risto Uimonen asiaa kuvasi, pitäisi sitten tehdä? Ratkaisua haettiin moderoinnista ja rajoituksista. Ongelmana on kuitenkin vihapuheenvuorojen jättimäinen tulva – minkään toimituksen resurssit eivät riitä keskustelun valvomiseen. Pitäisikö turvautua rajoitteisiin? Tulisiko vaatia rekisteröitymistä? Uusisuomi.fi:n päätoimittaja Markku Huuskon mielestä moderointi saattaa vain siirtää keskustelua muualle eikä poista vihapuheen ongelmaa. Tontin mukaan ennakkomoderointi ei kuitenkaan uhkaa sananvapautta.

Mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen korostaa, että dialogissa pitäisi oikeasti yrittää ymmärtää toista. Myös Milla Halmeen mielestä oikea ratkaisu vihapuheeseen on todellisen suvaitsevaisuuden lisääminen ja oikeasti erilaisten ihmisten kanssa keskusteleminen.

Myös viestintäihmiset voivat joutuvat tekemisiin vihapuheen kanssa tai muun asiattoman kirjoittelun kohteeksi. Esimerkiksi oman organisaation Facebook-sivuille voi päätyä asiatonta kirjoittelua. Väärinkäyttöihin voi varautua kuitenkin ennalta. Kun tilanteeseen on varauduttu ja mietitty ennalta, miten tämän kaltaiseen kirjoitteluun suhtaudutaan, paniikilta voidaan välttyä.

Päivä journalismin parissa oli kaiken kaikkiaan antoisa ja tunnelmaltaan iloinen tapahtuma. Nauru oli herkässä ja keskustelu kupli. Voin suositella tapahtumaa myös viestintäihmisille: on kiinnostavaa tietää, mistä ne journalistit kahvikuppiensa ääressä keskustelevat.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Fondia – yritys, jossa juridiikka on palvelumuotoilua
• Kolme pikavinkkiä hakukoneoptimointiin
• Pekka Isotalus uskoo valmennuksen voimaan

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: journalismi, journalismin päivä, verkkouutiset, vihapuhe