Muutin perheineni Yhdysvaltoihin Coloradon osavaltioon muutaman vuoden työkomennukselle elokuussa 2010.

Tehtävänäni täällä on imeä oppia asiakkaistamme sekä amerikkalaisesta bisnes- ja organisaatiokulttuurista. Pyrin myös konkreettisesti kehittämään yrityksemme kolmen keskeisen kasvusegmentin viestintää, sillä niille kaikille USA on merkittävä liiketoiminta-alue. Muutenkin Pohjois-Amerikka on Vaisalalle tärkein yksittäinen markkina, sillä yli kolmasosa myynnistämme tulee tältä mantereelta. Uusperheeseemme kuuluu aviomies, kaksi tytärtä ja paikallisesta eläinsuojeluyhdistyksestä adoptoitu kaksikielinen koira.

USA:ssa oleva haaste on jo yksinään valtava: kuinka saada lisää näkyvyyttä suomalaiselle high-tech b-to-b -yritykselle, joka toimii kymmenellä globaalilla niche-markkinasegmentillä ja jonka asiakkaat vaihtelevat lentokentistä lääkevalmistajiin ja tuotetarjonta säätutkista kosteusmittareihin. Olen onneksi löytänyt itselleni hyvän kumppanin, denveriläisen PR-tomiston, jonka kanssa koitamme yhdessä selättää haastetta.

USA-toimeksiantojen lisäksi hoidan täältä käsin myös samaa tehtävää kuin Suomessakin, eli vedän yrityksemme viestintäorganisaatiota. Olen niin sanotusti virtuaalinen esimies, sillä tiimini on Suomessa. Kuinka näiden kahden tehtävän yhdistäminen yleensäkään voi onnistua? Hyvin, mutta tietyin edellytyksin.

Mietin usein, minkälaista ulkomailla asuminen on ollut aikana, jolloin nykyisestä viestintäteknologiasta ja sosiaalisesta mediasta ei ollut tietoakaan. Nyt perheemme ei voisi elää ilman skypeä ja työssäni olen täysin riippuvainen firmamme VoIP-järjestelmästä, jonka ansiosta puhumme puhelut sekä jaamme materiaalit ja videokuvan oman verkon kautta. Kello kuuden aamupalaverit Suomeen ovat arkiutiinia. Videokuva tuo kommunikointiin huimasti lisäarvoa.

Läppärin näytöstä on muodostunut ikkuna Suomeen. Tilaan paljon uutiskirjeitä ja seuraan tarkasti Suomen tapahtumia. Kotona näemme halutessamme kaikki Suomen TV-kanavat on-demandina muutaman tunnin viiveellä lähetyksestä. Illuusio kotimaasta on täydellinen, mikäli kuvan siirtää vielä HDMI-kaapelilla tietokoneelta TV-ruudulle.

Olen aktivoitunut Facebookissa, joka pitää huolen siitä, että nice-to-know -tieto on ajan tasalla. Pidämme ystävillemme ja perheellemme blogia komennuksen ajalta, mikä on kätevää, sillä ei tarvitse kertoa samoja asioita moneen kertaan. Yksi ystävistäni sanoi, että hän on paremmin perillä kuulumisistamme nyt, kuin Suomessa konsanaan.

Ehdoton edellytys on myös loistava tiimi, joka selviää ammattimaisesti tilanteesta kuin tilanteesta. Olen siinä suhteessa erityisen onnekas. Toistaiseksi jopa intensiivisten viestintäprojektien läpivienti on sujunut hyvin.

Korvaako teknologia siis kasvokkaisen vuorovaikutuksen vaikka välimatkaa on puoli maapalloa? Ei tietenkään, mutta siitä on valtava apu. Välillä on pakko matkustaa paikan päälle näkemään webbikameran rajaaman alueen ulkopuolelle.

Ylivoimaisesti rasittavin ongelma on 9 tunnin aikaero. Jään odottelemaan, että teknologia vielä jonakin päivänä ratkaisee senkin.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Kaikki hauska loppuu aikanaan
• Some tulee työpaikalle
• Kriittistä medialukutaitoa

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: ulkomaankomennus, viestintä, Yhdysvallat