Sivistyssanakirjan mukaan ”natiivi” viitaa sanoihin luontainen, synnynnäinen ja sisäänrakennettu. Kun sanomme, että joku on ”diginatiivi”, väitämme että joillekuille kaikki tekeminen ja oleminen digitaalisessa ympäristössä on synnynnäisesti helppoa eikä vaadi opettelua. Se on potaskaa.

Tiedän mistä puhun. Olen syntynyt 80-luvulla, elänyt lapsuuteni digitaalisen kehityksen kiihtyessä 90-luvulla ja ottanut erilaisia digivempeleitä käyttöön jo varhaisella iällä. Täyttäisin varmasti diginatiivin määritelmän, mutta tosiasiassa en ole luonnonlahjakkuus. Äidinmaidosta olen saanut samat rasvat, proteiinit ja vitamiinit kuin minua edeltäneetkin sukupolvet, mutta en yhtään ainutta tavua tietoteknistä osaamista. Sen sijaan olen oppinut digitaidot useimmiten itsenäisesti yrityksen, erehdyksen ja kantapään kautta. Tietotaito on myös karttunut koulussa ja vieläpä suuriin ikäluokkiin kuuluneen ATK:n opettajan opissa.

Kuka tahansa voi olla digimaailmassa kuin kotonaan, sillä diginatiiviutta ei ole olemassa.

Diginatiiveista puhuminen mystifioi opittavia taitoja

Sen lisäksi, että diginatiiveista puhuminen on potaskaa, se on myös haitallista. Diginatiiveista puhuminen mystifioi opittavia taitoja. Diginatiivista puhuminen on sama kuin sanoisi jonkun olevan lukunatiivi – ihminen, jolle lukutaito on synnynnäinen ominaisuus. Naurettava ajatus, eikö?

Ajatus diginatiiviudesta on haitallinen kehityksen kannalta, sillä se on argumentti muutosta vastaan. ”En ole diginatiivi” tai jokin vastaava lausahdus on yleinen keino siirtää vieraiksi ja epämukaviksi koettuja digitaalisen maailman asioita syrjään ja muiden vastuulle. Se on paitsi pakoilua myös itsensä alentamista ja uhriutumista. Me viestijät kohtaamme tämän usein työssämme, sillä olemme itse digi-innokas ammattikunta, mutta kollegoiden osallistaminen digitaaliseen maailmanmenoon on toisinaan käärmeen ajamista pyssyyn.

Diginatiiviutta ei ole olemassa. On vain kiinnostusta, halua ja uskallusta.

Kuka tahansa voi olla digimaailmassa kuin kotonaan, sillä diginatiiviutta ei ole olemassa. Kukaan ei ole syntyessään diginatiivi. On vain kiinnostusta, halua ja uskallusta. Tietotaitoa voi kartuttaa seuraamalla, mihin tekniikka kehittyy ja kouluttamalla itseään. Paras tapa on kuitenkin oppia kuin lapsi: kokeilemalla itse.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Suomalainen markkinointi ja myynti pelastetaan vuorovaikutustaidoilla
• Sampo Terho ei kavahda suoraa puhetta tai lobbausta

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: diginatiivi, digitaalisuus, oppiminen, viestintäteknologia