Mitä saadaan, kun yhdistetään jatkuva uudistumisen tarve, muutoksessa eläminen, kompleksinen toimintaympäristö, innovatiivisuuden ja luovuuden vaatimukset, tunneäly, verkostojen hallintakyky, monialaosaaminen ja erilaisten arvojen ymmärtäminen?

No, tietenkin viestintäjohtajan arki! Lista sitä paitsi jatkuu.

Osallistuttuani Inforin (nyk. MIF) järjestämän VPK Executive – Viestintäjohtajan kehittymisohjelman ensimmäisille intensiivijaksoille olin hengästynyt: supersankariksiko tässä olisi tarkoitus kasvaa? Koneen Anne Korkiakoski, Finnairin Arja Suominen ja UPM-Kymmenen Pirkko Harrela kävivät kukin vuorollaan jakamassa osaamistaan ja kokemuksiaan viestinnän tekijöiden arjesta – ja, kun heitä kuunteli, myös viikonlopuista ja lomista, jotka usein tuntuivat olevan työntäyteisiä. Kokeneiden konkareiden uratarinat olivat toinen toistaan värikkäämpiä, puhumattakaan näiden viestinnän rautaisten ammattilaisten jokapäiväisestä työstä.

Iski epävarmuus. Minä en ole superihminen. Ehtisinkö vielä vaihtaa suuntaa? Rupeaisinko puutarhuriksi?

Toisaalta huomasin ajattelevani: kenellä muulla kuin viestintäjohtajalla on mahdollisuus saada vastaava helikopterinäkymä organisaatioon ja sen toimintaympäristöön? Kenen muun päivä alkaa joka aamu eri tavalla: joskus puhelinsoitolla klo 04:30, joskus vetämällä kypärä päähän kaivosvierailulla, joskus visiitillä aamu-TV:hen ja joskus (tosin harvoin) kiireettömällä Hesarin lukemisella ja isolla kupilla kahvia?

Viestintä hakee organisaatiossa vielä paikkaansa, ja viestintäosaaminen loistaa monien suuryritystenkin johtoryhmissä poissaolollaan. Viestinnän näkökulman unohtuminen huomataan usein vasta kriisien kautta. Kriisit pakottavat muutokseen. Kriisissä rämpimisen jälkeen on moni yritysjohtaja joutunut myöntämään, että ottamalla viestintä mukaan organisaation toiminnan strategiseen suunnitteluun vältyttäisiin monelta vaikealta paikalta. Tässä kohtaa kuvaan astuu pätevä viestintäjohtaja, jonka tehtävänä on katsoa tehtäviä päätöksiä niistä kaikista muista näkökulmista. Eikä muuten tarvitse selitellä jälkeenpäin!

Parhaat viestintäjohtajat sukkuloivat sujuvasti roolista toiseen, aina itsensä johtajamisesta sidosryhmäsuhteiden rakentamiseen. Kahdenkeskiset keskustelut oman henkilökohtaisen sparraajan kanssa toivat vielä käytännönläheisyyttä näiden johtajaroolien omaksumiseen. Lisäksi ohjelman aikana tehty 360-arvio antoi hyödyllistä tietoa omista kehittämisen paikoista.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: mitä olisi uuden oppiminen ilman kokemuksia jakavaa ja kuuntelevaa vertaisverkostoa? Pää pyörällä oleva viestijä tutustui intensiivijaksojen aikana joukkoon muita rooliinsa kasvavia kollegoja; tulevaisuuden tekijöitä, joiden ansiosta monen organisaation polku menestykseen on varmasti jatkossa hieman tasaisempi.

Kaikkihan me vähän hulluja ollaan, mutta ehkä me viestinnän leipätyöksemme valinneet olemme vielä vähän hullumpia. Muistetaan kuitenkin, että: ”The first follower is what transforms a lone nut into a leader.”

Kirjoittaja osallistui Inforin (nyk. MIF) VPK Executive – Viestintäjohtajan kehittymisohjelmaan 2011–2012.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• ProCom-päivässä pohdittiin organisaation sisäistä yhteistyötä ja johtajuutta
• Viestintäammattilaiset luottavat johtajiensa eettisyyteen
• Otavalainen on vuoden henkilöstölehti

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: viestinnän johtaminen, viestintäjohtaja, VPK Executive – Viestintäjohtajan kehittymisohjelma