Havahduin vuosia sitten nuoren kollegani kysymykseen, onko työnteko aina tällaista? Tuore yritysviestijä oli ymmällään kiireestä, toisiaan seuraavista päällekkäisistä projekteista ja siitä, että samaan aikaan vaativien kehityshankkeiden kanssa pitäisi toimintaa tehostaa, kuluja karsia, ja jopa irtisanoa. Nuoren kollegan motivoimiseksi tarkoitettu lupaus hyvästä tuloksesta, josta ”sinäkin saat osasi tulospalkkiona”, ei selvästi saanut vastakaikua.

Jokainen työelämässä 15+ vuotta ollut tietää, että työnteko on tällaista. ”Poikkeustila” on pysyvä, ja useat mittarit osoittavat kehityksen kiihtyvän. Teknologian kehittyminen muuttaa työntekoa yhä pirstaloituneemmaksi erikoisosaajien ja -hankkeiden kudelmaksi samalla kun yrityskaupat, fuusiot ja kansainvälistyminen lisäävät hajaannusta. Parhaat kasvunäkymät ovat nyt kehittyvissä maissa, kuten Kiinassa, Intiassa ja Brasiliassa. Tästä saa suomalainenkin yritysmaailma osansa.

Asetelma ei ole helppo. Työelämään astunut uusi sukupolvi, y-sukupolvi, motivoituu eri asioista, kuin vanhempansa. Siinä missä se ennen riittivät tili ja etenemismahdollisuudet, tänään odotetaan mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun, johdon avoimuutta ja läsnäoloa ja koko yritystoiminnan merkityksellisyyttä ja vastuullisuutta. Yhteinen visio on yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, kuin ennen.

Osaajien sitouttaminen vaatii uudenlaista ajattelua ja osaamista johtajilta. Muutosvauhtia ja epävakautta on yrityksissä kompensoitava entistä syvemmällä ja vahvemmalla yhteisellä visiolla. Tämä on ensisijaisesti johdon tehtävä. Viestinnän vastuulla on tukea johtoa vision kiteyttämisessä ja jalkauttamisessa, kompleksisen tekemisessä ymmärrettäväksi, ja auttaa ”kuuntelemaan” henkilöstön ja muiden sidosryhmien signaaleja.

Arvojen viestiminen tärkeää

Y-sukupolvi haluaa tehdä hyvää – se on myös heidän sitouttamisensa ydin. Mielenkiintoinen uutinen tätä ajatellen on, että toiminnan vastuullisuus johtaa muuhunkin hyvään kuin sitoutuneisiin työntekijöihin. Tutkittuaan 40 vuotta yrityksiä 20 maassa, Harvardin taloustieteen professori R. M. Kanter on vakuuttunut siitä, että keskeinen yhteinen piirre menestyneillä yrityksillä on taloudellisten ja yhteiskunnallisten päämäärien onnistunut yhdistäminen.  Yhteistä oli myös yrityksen arvojen säännöllinen viestiminen. Näissä yrityksissä arvojen viestimisen tärkein tehtävä on pitää yllä vuoropuhelua, muistuttaa henkilöstöä ja muita sidosryhmiä yhteisestä päämäärästä.  Sekä johtamisen että viestinnän lähtökohta on laveampi ja syvempi kuin tulos ja tase.

Myös J. L. Bower, H. B. Leonard ja L. S. Paine ovat tuoreessa kirjassaan Capitalism at Risk, Rethinking the Role of Business sitä mieltä, että tulevaisuuden menestyksen resepti ja nykyisen kaltaisen talouskurjimuksen ennaltaehkäisy edellyttää yritysmaailman ja julkisen sektorin tavoitteiden lähentymistä. Markkinatalouden ”näkymätön käsi” toimii parhaiten silloin, kun ympärillä oleva yhteiskunta ja infrastruktuuri toimivat.  On yrityksen etu osallistua niiden ylläpitoon.

Myös kuluttajat palkitsevat. Näin etenkin uusissa talousmahdeissa, kuten Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Meksikossa, joissa kansainvälisen kuluttajatutkimuksen mukaan (Edelman, Good Purpose Study 2010) 70 % – ja globaalistikin 65 % – on valmis valitsemaan tuotteen, joka edistää sosiaalisia päämääriä. Ja 80 % sanoo edellyttävänsä yritysten käyttävän osan tuotoistaan yhteiskunnan hyväksi. Sosiaalinen päämäärä oli tärkeämpi valintakriteeri kuin vaikkapa design tai merkkiuskollisuus.

Viides P on Purpose

Edelläkävijät ovat nähneet tässä aivan oikein myös uusia bisnesmahdollisuuksia. Toiminnan tarkoituksen ovat vieneet kokonaan uudelle tasolle yritykset, joissa sosiaaliset päämäärät ovat keskeinen osa liiketoimintastrategiaa. Koko yritys on viritetty siten, että pitkän aikavälin tavoitteet saavat mennä lyhyen aikavälin tuottojen edelle. Voittoa saa tehdä ja menestystä tulla, mutta samaan aikaan on saavutettava asetetut eettisesti kestävät tavoitteet. Tämä tarkoittaa, että yrityksen on oltava valmis panostamaan eettisyyteen kaikissa keskeisissä toiminnoissa, kuten T&K:ssa ja henkilöstöpolitiikassa.

Yhdysvalloissa uuden sukupolven vaatimusten edessä myös moni eturivin opinahjo, kuten Harvard Business School ja Marylandin yliopiston Smith School of Business, ovat perustaneet vastuullisen yrittämisen koulutusohjelmia. Aloite Marylandin yliopiston Center for Social Studies -laitoksen perustamiseen tuli opiskelijoilta, jotka dekaani Anand Anandalingamin mukaan ”halusivat yhdistää uraansa muutakin kuin rahan ansaitsemisen itselle ja osakkeenomistajille”.

Nyt maailmalla puhutaan jo viidennestä ”P”:stä: tuttujen product, price, placement ja promotion lisäksi on huomioitava myös purpose, tarkoitus.  Johtaminen ja työntekijöiden ja muiden keskeisten sidosryhmien sitouttaminen – ja siten myös viestintä – ovat muutoksessa.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Viestintä on yrityksen kyberpuolustusta
• Takapakkia ja edistysaskelia vastuullisuudessa
• Osaammeko hyödyntää digin mahdollisuudet?

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: arvot, työelämä, vastuullisuus, Y-sukupolvi