Suuri infrahanke näkyy ja kuuluu väistämättä ympärilleen – erityisesti silloin, kun rakentamista tehdään suurten kaupunkien keskustoissa. Työmaan ja ympäröivän yhdyskunnan yhteiselon sujumisessa viestinnällä on kriittinen rooli: haastavimmassa tilanteessa viestintä on osa hankkeen sosiaalisen toimiluvan lunastamista, minkä lisäksi sillä voidaan luoda turvallisuutta.

Sinänsä hankeviestintä kuulostaa yksinkertaiselta: perimmäisenä tavoitteena on kertoa tarvittaville kohderyhmille mitä, milloin ja missä tapahtuu, miten tapahtumat vaikuttavat eri ryhmien arkeen sekä tarjota kanavat kysymysten- ja palautteenantoon.

Käytännössä toteutus on kuitenkin monitahoisempaa – jo pelkästään esimerkiksi sen takia, että yhdellä rakennusprojektilla voi olla monta tilaajaa ja palveluntuottajaa ja sitä myötä yhtä monta viestintästrategiaa ja -kanavaa.

Esimerkiksi paljon julkisuutta saanutta Tampereen rantatunnelia rakennetaan viiden toimijan allianssi- eli yhteistyöhankkeena.

Viestinnän tekemistä suunnittelee ja ohjaa Tampereella säännöllisesti kokoontuva ryhmä, jossa ovat edustettuina Tampereen kaupunki, Liikennevirasto, Pirkanmaan ely-keskus, Lemminkäinen ja A-Insinöörit sekä allianssin viestintäkonsultti Pohjoisranta Burson-Marsteller.

Allianssiurakkaan sisäänrakennettu yhteistyö ja avoimuus kumppanien välillä on Tampereella saatu ulotettua myös viestintään, mikä on siivittänyt sen hyviin tuloksiin: Rantatunneli-hankkeen julkisuuskuva on viimeisimmän mittauksen mukaan 93-prosenttisesti positiivista tai neutraalia. Tavoitteena on saada luku pysymään yli 90 prosentin hankkeen loppuun saakka.

Onnistumisen voi sanoa rakentuneen ainakin seuraavista elementeistä:

• Yhteiset ideariihet: kun lyödään yhteen allianssin osapuolten ja viestintäkonsultin ehdotukset ja kokemukset, voidaan poimia rusinat pullasta.
• Viestijöiden läsnäolo tekemisen keskiössä, eli samassa tilassa käytännön toteuttajien kanssa. Näin viestintäporukka on koko ajan tiedon äärellä. Uusia ideoita syntyy koko ajan.
• Liikenneviraston hyviksi hioutuneet valmissapluunat koskien suuren infrahankkeen viestintää.
• Nopea reagointi: asukkaiden yhteydenottoihin suhtaudutaan aina vakavasti ja niihin vastataan mahdollisimman nopeasti. Esitetyt toiveet tutkitaan ja selvitetään, onko ne mahdollista toteuttaa. Paljon on pystytty tekemään, esimerkiksi louhintaporukan työnjohdossa kaksi työntekijää sopi soittavansa tunnelin yläpuolella asuvalle rouvalle joka kerta ennen räjäyttämistä. Erään taloyhtiön asukkaille räätälöitiin vastaava palvelu tekstiviesteinä.

Matkan varrella mukaan ovat puolestaan tarttuneet seuraavat kehitysideat, joilla viestintää voidaan tehdä entistä paremmin:

• Kaikki viestintäkanavat käyttöön heti alusta alkaen. Esimerkiksi nyt hankkeen Facebook-sivu on ollut käytössä vasta vuoden. Sosiaalisen median kanavat tarjoavat myös infrahankkeessa matalan kynnyksen kohtaamispaikan esimerkiksi asukkaiden kanssa.
• Viestinnän resurssitarpeet on arvioitava realistisesti. Resursseja varatessa on ajateltu lähinnä allianssin omia henkilöresursseja, mutta resursseja tarvitaan ulkopuolisen viestintäkonsultin lisäksi myös valokuvaamiseen, julkaisujen taittamiseen ja grafiikan tekemiseen, erilaisten tekstien kääntämiseen ja niin edelleen.
• Toimijoiden välille on luotava selkeä työnjako jo hankkeen alussa. Matkan varrella allianssiosapuolten välinen työnjako on kirkastunut ja se toimii hyvin. Alussa oli kuitenkin epävarmuutta esim. siitä, mikä on työnjako Tampereen kaupungin ja Liikenneviraston verkkosivujen kesken tai mistä asioista viestiminen on tilaajaosapuolten ja mistä palveluntuottajaosapuolten vastuulla.