Jaa artikkeli:

Poteroista partneruuteen oli onnistuneen ProCom-päivän teemana tänä vuonna. Haluan jakaa kanssanne muutamia poimintoja päivästä, niin ideoita nopeiksi nikseiksi arkea helpottamaan kuin toimintaamme haastavia ajatuksiakin kesäksi muhimaan.

Suosittelen lämpimästi luettavaksi tuoreinta Global Alliancen julistusta Melbourne mandatea, jossa linjataan viestinnän kolmeksi olennaisimmaksi rooliksi

  • organisaation dna:n ja arvojen määrittely
  • kuuntelevan ja osallistavan organisaatiokulttuurin rakentaminen
  • vastuullisuuden noudattaminen niin organisaatio- kuin yksilötasoillakin.

Tässä riittää haastetta, mutta pala kerrallaan norsunkin voi syödä. Ensin on romutettava oman mielen ja perinteen traditiot ja sitten noustava rohkeasti viestinnän poteroista uuteen rooliin sisäiseksi konsultiksi sparraamaan koko organisaatio mukaan viestimään.

Katso peiliin ja haasta omat rutiinisi

Tunnustan rakastavani tarkkoja suunnitelmia ja rutiineja, mutta joskus on pakko tutkailla niitäkin kriittisesti. Kun deadlinet paukkuvat, tehtäviä tulee aina vain lisää ja pari yllätystäkin tuppaa ovista ja ikkunoista sisään kannattaa ottaa askel taaksepäin. Oma filosofiani valita aina sekä–että joko–tain sijaan, ei oikeasti aina kannata.

Toimitusjohtaja Pekka Pohjakallio haastoi meitä epämukavuusalueelle tunnustamaan turhamaisuutemme: moni meistä arvostaa kokouksia, työmatkoja ja sähköposteja. Aikasyöpöt toimivat status-symboleina, joilla pönkitämme arvostustamme. Kyllähän sitä ammattilaisella pitää olla kiire, jos hän on menestyvä ihminen, vai pitääkö?

Oikeasti kyse ei ole ajanhallinnasta vaan huonosta itsensä johtamisesta.

Onko sinusta joskus tuntunut siltä, että saadaksesi asioita aikaan, sinun pitää lähteä pois toimistosta? Entä jos lähtisimmekin ajatuksesta, ettemme itse keskeytä työtämme, emmekä anna muidenkaan keskeyttää sitä muutamaan tuntiin päivässä? Tai jos tunnemme itsemme väsyneeksi, nukkuisimme säännöllisesti vähän enemmän tai ottaisimme päivänokoset ja tekisimme työt virkeinä tehokkaammin?

Pohjakallion mukaan osallistumme paraikaa kolmeen vallankumoukseen työpaikoilla:

  1. Siirrymme tehdastyöstä yhä enemmän kohti ajattelutyötä. (Miksi emme siis pidä huolta aivoistamme yhtä hyvin kuin muusta ruumiistamme?)
  2. Siirrymme työajan seuraamisesta enemmän työn tulosten seuraamiseen. (Miksi siis vielä mittaamme työaikaa ja läsnäoloa toimistossa niin tarkasti?)
  3. Siirrymme koko ajan ulkoisesta johtamisesta oman itsemme johtamisen suuntaan. (Miksi siis perustelemme teinin tavoin toimintaamme passiivilla ”asiat vain tapahtuivat…”?)


Rapsuta lähimmäisiäsi

Hyvinvointi työpaikoilla lisääntyisi melkoisesti, jos me kaikki muistaisimme toimia kuten Kansallisoopperan johtaja Päivi Kärkkäinen ehdotti: huonon palautteen kohdalla katsoisimme itseämme peiliin ja hyvän palautteen kohdalla kääntäisimme katseen toisiin ihmisiin ja kiittäisimme heitä. Miten se onkaan niin vaikeaa käytännössä? Kehumalla ja kiittämällä saa paljon enemmän viestinnän puolestapuhujia organisaation käytäville. Ja jos ei kaikki menekään kuin Strömsössä, aina voi kiittää muita innokkuudesta tai hyvästä tarkoituksesta. Usein palautekin menee paremmin perille, kun sitä ei ihan reaaliaikaisesti jaa.

Apinajohtaminen on johtamisen uusi suuntaus, joten tähän vedoten joku voisi ehdottaa palautteen jakamista banaaneina. Apinajohtamisessa korostuu yhteisöllisyyden merkitys organisaatiossa. Pääsimpanssin kaltaista itsevaltaista harva kaipaa, mutta jutun idea onkin, että lauma on jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja johtajansa kanssa. Johtajan on käytävä päivittäin jokaisen luona, rapsuteltava tätä ja vaihdettava kuulumisia. Jos joku jää jonain päivänä väliin, hän huolestuu – jos tämä joku jää useampana päivänä väliin, kaikki huolestuvat.

Pääsimpanssin huomio vertautuu asemaan laumassa sen jäsenenä: jos huomio puuttuu, väliin jätetty simpanssi on mokannut tosi raskaasti ja epäsuosiossa. Kukaan ei tiedä, miten tuohon simpanssiin pitäisi suhtautua ja mikä on oma asema. Näinä YT-neuvottelujen kukoistuspäivinä apinajohtamista kyllä tarvittaisiin monella työpaikalla. Kaikki meistä haluaa tulla nähdyksi ja tunnustetuksi lauman jäseneksi – niin jäävät kuin lähtevätkin ihmiset. Apinajohtaminen on siis ytimeltään täyttä viestintää: työnantajamaineesta huolehtimista, sisäisen vuoropuhelun käymistä ja johtamisviestintää.


Näitä perusteluja viestinnän merkityksestä johtajakin ymmärtää

Keskustelu viestinnän ja johtamisen yhteydestä toisiinsa voidaan kiteyttää Kansallisoopperan johtajan Päivi Kärkkäisen sanoilla ”johtaminen on ennen kaikkea viestintää”, siinä tarvitaan päämäärätietoisuutta ja ymmärrystä ihmisen ajattelusta ja toiminnasta. Taito olla täysillä läsnä sekä luoda yhteiset tavoitteet mahdollistaa vuorovaikutuksen ja synnyttää keskinäisen luottamuksen. Eikä ilman luottamusta ja tajua organisaation arkityöstä voi toimia menestyksekkäästi johtajana. Kärkkäinen valitsi omaan pieneen johtoryhmäänsä viestintäjohtajan muttei talousjohtajaa.

Johtajat oikeasti tarvitsevat viestintäihmisiä enemmän kuin ymmärtävätkään. Ajatellaanpa vaikka toimitusjohtajaa, jonka tehtävänä on tehdä mahdollisimman hyviä päätöksiä. Keneen toimitusjohtaja luottaa ja ketä hän yleensä kuuntelee herkällä korvalla? Talous- tai myyntijohtajaa? Liiketoimintajohtoa tai yksiköiden vetäjiä?

Jokaisella johtajalla on oma tärkeä näkökulmansa organisaation toimintaan ja sen kehittämiseen. Viestinnällä on oma erityispiirteensä verrattuna muuhun johtamiseen – yhdessä toimitusjohtajan kanssa se tarkastelee asioita kokonaisuutena helikopteriperspektiivistä. Oman erityisen asiantuntemuksen myötä viestintäjohtaja kertoo, miltä asiat näyttävät organisaation ulkopuolella. Viestintä tuo johdolle tarpeellisen peilin todellisuudesta ja auttaa tulkitsemaan sisäistä ja ulkoista toimintaympäristöä.

Koska organisaatioiden varallisuudesta merkittävä osa koostuu nykyisin aineettomasta pääomasta, maineen ja brändin vaaliminen on organisaation olemassaolon ydinkysymyksiä. Jos siis talousjohtaja tekee tiukkoja reunaehtoja ja kysymyksiä tämän päivän pelimerkkien saldosta, pelaa sinä samaa peliä rohkeasti mainekortilla.

Muista, että kaiken keskellä johtajakin on vain ihminen, joka tarvitsee toista ihmistä. Viestintä on hyvä valinta uskotuksi ja toimitusjohtajan terapeutiksi. Viestintä ei ole palvelija eikä toteuttaja, vaan strateginen ja tasa-arvoinen keskustelukumppani, joka on mukana tekemässä päätöksiä.

Professori Anne Gregoryn tutkimusten mukaan asiat, joita toimitusjohtajat odottavat viestinnältä, ovat tärkeysjärjestyksessä:

  1. kykyä katsoa tulevaisuuteen ja ajatella strategisesti
  2. verkostoitumista organisaation sisällä ja ulkona
  3. ongelmanratkaisukykyä
  4. coachina ja neuvonantajana toimimista
  5. uudenlaista tapaa rakentaa tarinoita
  6. teknistä kyvykkyyttä.

Oman väitöskirjatyöni näkökulmasta voin yhtyä Gregoryn näkemyksiin. Jokainen meistä voi peilata listausta omiin tehtäviimme. Kuinka paljon mitäkin odotusta itse täytän tavallisen työviikon aikana? Käytänkö aikani strategisiin vai operatiivisiin asioihin? Ratkaisenko uusia vai toistuvia ongelmia? Missä asioissa kehitän itseäni? Onko oma toimitusjohtajani ja esimieheni samaa mieltä listauksen kanssa? Ja vastaamisen jälkeen voimme tehdä juuri omaan tilanteeseemme soveltuvat päätelmät.

Jaa artikkeli:

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , , ,

Kirjoittaja on parantumaton idealisti, joka on pohtinut viestijän osaamista ja asiantuntijuutta väitöskirjan verran ja sen jälkeen toteuttanut mallejaan käytännössä. Valtiot. toht. ja viestintäjohtaja. Twitter: @salminen_hanna

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

Keskustele aiheesta "Johda itseäsi ja muita"

  1. Olipa osuvasti kirjattu ja analysoitu. Minä pidin ProCom-päivän arvokkaana saaliina myös niitä toimintatapoja, joilla Futuricesta on tullut Euroopan paras työpaikka. Tein siitä jutun intranettiimme, sillä mekin olemme IT-talo vaikkakin valtiollinen.

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi