Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Vastuullisuus on yksi tämän päivän trendisanoista ja hyvä niin, sillä kukapa ei vastuullisuutta kannattaisi. Yritykset julkaisevat vastuullisuusraportteja, joissa kerrotaan miten yritys kantaa vastuuta esimerkiksi ilmastoasioista ja ympäristöstä, tasa-arvosta ja avoimuudesta. Aloin kuitenkin pohtimaan, että mistä se vastuullisuus oikein lähtee.

Minua on aina ärsyttänyt suunnattomasti tilanne, jossa ns. teoria ja käytäntö eivät kohtaa. Esimerkiksi jos yrityksen arvot ovat hienosti esillä kauniilla taululla toimiston sisääntuloaulassa, mutta ne eivät näy arjessa työntekijöille, tai niitä ei ole edes mahdollista toteuttaa. Työssäni olen usein nähnyt tilanteen, jossa on kirjattu arvoja liittyen työntekijöiden hyvinvointiin, mutta todellisuudessa työntekijät voivat pahoin ja puhuvat siitä myös asiakkaille. Tällaisessa tilanteessa vastuullisuus on kaukana eikä auta vaikka taulun kokoa suurentaisi kuinka!

Missä se vastuullisuus sitten oikein luuraa ja mikä siinä on niin vaikeaa? No, se luuraa meissä itsessämme. Vastuullisuus lähtee vuorovaikutuksesta muihin ihmisiin. Eikä siinä kaikki – ei riitä, että hoidan oman osuuteni ja laitan yrityksen arvot kaikille työntekijöille sähköpostilla ja homma on hoidettu. Tässä piilee ongelman ydin. Vuorovaikutus on aina vähintään kahden kauppa ja viestintää tapahtuu vasta, kun vastaanottaja on reagoinut siihen jotenkin. Tämän me jätämme liian helposti huomioimatta, vaikka se on usein se mielenkiintoisin vaihe!

Kun olet laittanut oman viestisi ilmoille, kirjallisesti tai suullisesti, niin se on vasta alkusoittoa. Siitä alkaa vastuullinen vuorovaikutus ja vastuu on sinulla itselläsi.

Vastuu tarkoittaa sitä, että olet halukas kuulemaan vastaanottajan näkemyksen asiasta, olet kiinnostunut hänen reaktiostaan. Tämä puolestaan edellyttää, että olet varmistanut vuorovaikutuksen kanavat. Se voi olla vaikka tapaaminen, sähköpostiviestittely tai isommalla porukalla jokin yhteisöviestinnän kanava, jonne kaikilla on pääsy. Tärkeintä on, että ketään, jota asia koskee ei jätetä ulkopuolelle. Kaikilla tulee olla mahdollisuus osallistua.

Toisaalta tämäkään ei aina vielä riitä, sillä usein vastaanottaja ei välttämättä innostukaan viestistäsi, kuten olet ajatellut ja toivonut. Jälleen kerran sinun tulisi muistaa, että vastuu on edelleen sinulla. Tehtäväsi on siis tarkistaa, että viesti on otettu vastaan ja herätellä vastaanottajaa. Vai uskallatko rehellisesti sanoa, että olet aina reagoinut jokaiseen sinulle saapuneeseen viestiin kanavasta riippumatta? Ystävällinen muistutus tai jonkin toisen viestintäkanavan käyttö ovat hyviä. Usein viestinnässä onkin hyvä käyttää useampaa tapaa viestiä samaa asiaa, sillä me ihmiset tuppaamme olemaan sen verran erilaisia, että meille toimii erilaiset vuorovaikutuksen muodot. Toiset pitävät enemmän kasvotusten asioiden käsittelystä, toiset haluavat ensin sisäistää asiaa kirjallisesti tai videolta omassa rauhassaan. Ja tämäkin on vastuullisuutta, että tiedostat ihmisten erilaisuuden ja osaat hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Vastuullisessa vuorovaikutuksessa hyvää on se, että pystyt kehittymään siinä nopeasti katsomalla peiliin. Saat halutessasi helposti osoitettua sormella epäonnistujaa ja toisaalta palkittua onnistujaa, itseäsi. Parasta on kuitenkin usein nähty perinteinen lumipalloefekti. Kun ihmiset ympärilläsi kokevat tulevansa kuulluksi, he alkavat arvostaa sitä nopeammin kuin huomaatkaan ja muuttavat myös omaa vuorovaikutustaan vastuullisempaan suuntaan. Lopulta voikin olla tilanne, että koko työyhteisönne on ymmärtänyt ja kokenut vastuullisen vuorovaikutuksen merkityksen ja se läikkyy jopa asiakkaille saakka. Mutta ensin on kuitenkin katsottava peiliin.

Kirjoittaja

  • Petra Alijärvi

    Kirjoittaja on ihmisistä ja erityisesti sanattomasta viestinnästä kiinnostunut vuorovaikutustaitojen valmentaja Voimistolla. Hän voisi asua lentokentällä ja elää tarkkailemalla ihmisten kohtaamisia - iloa, surua, jännitystä, väsymystä ja toivoa. Twitter: @AlijarviPetra

    Lue lisää kirjoittajalta

Sinua saattaisi kiinnostaa myös