Olen juuri palannut kuumasta kolumbialaisesta pikkukaupungista Ibaguesta Bogotaan, suurkaupungin melun keskelle. Arkeeni on viime päivinä kuuluneet kaaoottiset bussimatkat, palmut, aurinko, vilkkaat lapset ja arepa, paikallinen maissileipä. Astun hotelliin, jossa on 20:n suomalaisyrityksen delegaatio. Pohjolan liikemiehet ja -naiset ovat saapuneet tekemään kauppaa maailmankolkkaan, josta on jo muodostunut toinen kotini.

Astun Suomen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin kanssa samaan autoon. Automatka käytetään suomalaiseen tapaan tehokkaasti haastatteluun. Tunnelma muistuttaa minua kotimaasta, epävirallisuudessaan ja leppoisuudessaan. Työskentelen tamperelaisessa mediapalveluyrityksessä, joka linkittää maailmalla asuvia toimittajia ja suomalaisia ulkomaan sisältöjen tarvitsijoita.

Olemme Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa, joka on Stubbin sanoin Latinalaisen Amerikan tiikeri ja nopeasti kasvava markkina-alue. Suomalaiselle osaamiselle on kysyntää esimerkiksi mobiiliviestintä -, metsäteollisuus- ja kaivosaloilla.

– Erityisesti suomalainen cleantech-osaaminen on herättänyt täällä suurta mielenkiintoa, Stubb kertoo innoissaan.

Suomalaiset raskaan vientiteollisuuden yritykset jyräävät

Saavumme hotelli Hiltoniin. Siellä tapaan suomalaisten yritysten, kuten Outotecin, Wärtsilän ja Normetin, ulkomaankaupan edustajia. Normetin Latinalaisen Amerikan alueellinen johtaja Heikki Ulvila näkee Kolumbiassa mahdollisuuksien avautuvan erityisesti kaivossektorilla ja infrastruktuurin kehittämisessä.

– Suurin haaste meillä on saada paikallinen työväki koulutettua niin, että etuuksia syntyy niin kaivokselle kuin urakoitsijoillekin. Molemminpuolinen kunnioitus on tärkeää, emme voi vain tulla paikalle ja antaa neuvoja, Ulvila pohtii.

Kolumbian maaperä avaa mahdollisuuksia Outotecille, joka on erikoistunut muun muassa perusmetallien tuotantoon ja bioenergian tuottamiseen.

– Maassa on valtavat mahdollisuudet muun muassa hiilen, kullan, kuparin ja nikkelin prosessointiin, Outotecin varatoimitusjohtaja Martti Haario toteaa.

Talouden kehitys näkyy myös kauppaluvuissa. Vuonna 2012 Suomen vienti Kolumbiaan oli 80 miljoonaa euroa, ja tuonti Kolumbiasta 60 miljoonaa euroa. Finpron Andien toiminnasta vastaava Heidi Virta arvioi kaupan nousevan yli 50 % tänä vuonna.

Uusi lähetystö ja vapaakauppasopimus edistämässä liiketoimintaa

Suomi avaa suurlähestystön Bogotaan syyskuussa 2013.

Jo pitkään maailmalla vaikuttanut Team Finland on avannut ovensa Kolumbialle. Tavoite on koota ulkomailla vaikuttavat suomalaiset tahot, kuten Suomi-insituutit sekä ulko- ja kulttuuriministerit yhteen, jotta liikeratkaisuja ei päädyttäisi tekemään vain paikallisella tasolla. Kauppaneuvottelujen ohessa juhlitaankin Suomen suurlähetystön avaamista Bogotassa. Kolumbiassa pestin saa suurlähettiläs Hannu Ripatti, joka uskoo suurlähetystön avaamisen olevan merkittävä potkuri Suomen ja Kolumbian välisissä kauppasuhteissa.

– Kolumbiassa liikeneuvotteluissa henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä, joten se että olemme edustustona läsnä, edistää varmasti kaupankäyntiä, Ripatti vakuuttaa.

Viilaa kynnet, muista small-talk ja vakuuta johto

Kolumbiassa bisneksen tekeminen vaatii suomalaista sisua ja onnea. Omassa lasten teatteriprojektissa tyhjät lupaukset ovat olleet arkipäivää, ja ne ovat saaneet pääni savuamaan yhä uudestaan. Tieto siitä, että liikekulttuureissa on eroja, ei ole helpottanut oloani yhtään. Yllättävää on se, että suomalaiset liikemiehet eivät pidä kulttuurieroja ongelmana, eikä niistä kovin paljoa keskustella seminaareissa.

En epäile sitä, etteivätkö suomalaiset yritykset onnistuisi neuvotteluissaan. Kulttuurienväliseen viestintään erikoistuneena ja maassa asuneena pidän kuitenkin tärkeänä tuoda esille kulttuuritietoisuuden merkityksen.

Kariutuvatko hyvät liikeneuvottelut siihen, että toimijoilla on kulttuurisesti erilaiset tavoitteet ja odotukset yhteistyölle? Ja kuinka suuri merkitys on erilaisilla johtamistyyleillä, jotka vaikuttavat tiedon kulkuun organisaation sisällä? Latinalainen osapuoli pitää liikeneuvotteluissakin tärkeänä henkilökohtaista kontaktia. Johto on ensin vakuutettava, ilman hyviä kontaktiverkostoja tuskin kannattaa mennä Lattareihin tekemään bisnestä, vaikka markkinat muuten olisivatkin houkuttelevat.

Neuvotteluissa käytetään paljon aikaa small-talkiin, joten suomalainen tehokkuusajattelu kannattaa jättää kotiin. Kolumbiassa sana ei ole laki, eikä innostus välttämättä merkitse ostohalukkuutta. Sanoista tulee totta vasta, kun ne on kirjattu paperille ja paperi allekirjoitettu. Kolumbialaiset harvoin tekevät itsenäisiä, nopeita ratkaisuja. On tärkeää tarkistaa, soittaa, pitää yhteyttä.

Huoliteltu ulkoasu on sama kuin tärkeä asema, joten tarkista kynnenalukset. Kolumbian talous on vahvassa kasvussa mutta maassa on edelleen lähes maailman alhaisin keskipalkka. On siis hyvä pohtia sitä, kenellä on varaa ja mihin. On myös hyvä muistaa, että tiet ovat vaikeakulkuisia ja metsistä suurin osa kuuluu alkuperäisväestöille. Luonnonvarat ja mahdollisuudet ovat runsaat, mutta niihin pitää neuvotella tiensä taiten.

En kuitenkaan vaihtaisi päivääkään Kolumbia kokemuksestani pois. Niin suuren vaikutuksen maa, kulttuuri, ihmiset ja ne mahdollisuudet, mitä maa tarjoaa, ovat minuun tehneet.

Avainsanat: Kolumbia, kulttuurien välinen viestintä, ulkomaankauppa