Jaa artikkeli:

Asuin 17 vuotta sitten Mauritiuksella. Olin nuori, kaukana kotoa ja rahaa minulla, vapaaehtoistyöläisellä ei ollut kuin juuri ja juuri ruokaan. Tuolloin, 90-luvun puolivälin tienoilla, ei sähköposti ollut vielä yleisesti käytössä, tiiliskiven kokoisella 949-kännykälläni ei voinut edes unelmoida löytävänsä kenttää muualla kuin kotikulmilla ja jos kenttä olisi toisella pallonpuoliskolla löytynyt, olisi puhelinlaskuun mennyt enemmän rahaa, kuin silloin edes osasi ajatella.

Kirjoitin kotiin kirjeitä ja lähetin kortteja. Ne kestivät saapua perille kahdesta kolmeen viikkoa. Jossain vaiheessa tuli mutkia matkaan ja olisi ollut tarve saada yhteys kotiin nopeasti. Tuolloin nopeaksi pelastukseksi tuli faksi, jota silloin tällöin saimme lainata tuttujen työpaikoilta tai hätätilanteissa Ruotsin konsulaatista. Suomella kun ei omaa konsulaattia Mauritiuksella ollut eikä kunniakonsulikaan ollut pysyvästi maassa.

Tuolloin tuntui, että olen todella kaukana kotoa, ja niinhän minä olinkin: tuhansien kilometrien, muutaman mantereen ja useamman meren päässä kotoa, pienellä Ahvenanmaan kokoisella saarella keskellä Intian valtamerta, josta siihen maailman aikaan ei kovin moni ollut edes kuullut, saati sitten siellä käynyt. Useat ystäväni luulivat paluuseeni saakka, että olen Mauritaniassa ja kertoivat myöhemmin ihmetelleensä korteissani olevia paratiisiranta-hehkutuksiani, kun “eikös Mauritaniassa ole vain kuumaa ja kuivaa ja aavikkoa”. Kun eihän käytössä ollut edes internetiä, mistä pikaisesti googlettaa lisätietoa kyseisestä saaresta.

Facebook ja Twitter matkaviestiminä

Tällä hetkellä olen kiertämässä maailmaa toisella pallonpuoliskolla ja aloitin matkani nimen omaan Mauritiukselta. Tapasin ne 17 vuoden takaiset ystäväni, jotka olen vuosien varrella löytänyt Facebookista. Muita oli mahdotona löytää, edes paikallisten avustuksella. Tätä tekstiä kirjoitan Sydneystä ja välissä ehdin käydä myös Etelä-Afrikassa.

Kunkin maan kohdalla on erityisesti Facebook, mutta myös Twitter näytellyt merkittävää osaa yhteydenpidossa ihmisiin ja organisaatioihin. Facebook ihmisten suhteen ja Twitter tekemisen suhteen. Sosiaalinen media on muuttanut sekä matkasuunnittelua että ihmisten välistä yhteydenpitoa mullistavalla tavalla, sen totesin viimeistään siinä vaiheessa, kun vertasin Mauritius-aikaani edelliseen kertaan.

Maat, joita kierrän, ovat kartalla kaikki kaukana Suomesta ja samoin ne ovat olleet sitä omassa päässäni. Erikoista on kuitenkin ollut todeta, että nyt ollessani täällä Down Under, mihin olen aina halunnut tulla, ei se tunnukaan niin kaukaiselta kuin 17 vuotta sitten Mauritiuksella. Lennot ovat kyllä ihan yhtä pitkiä ja puuduttavia, mutta silti ei tunnu siltä, että itse olisi niin kaukana.

Some yhdistää ja luo odotuksia

Sosiaalinen media on muuttanut maailman pienemmäksi. Yhteydenpito ihmisiin on halvempaa ja helpompaa. Jakamalla muutaman kuvan Facebookiin, pystyn kertomaan monille yhtäaikaisesti, mitä olen viime aikoina tehnyt. Tai loggaamalla itseni ilmaisen wi-fin omaavalle lentokentälle, voin tekstiviestiä halvemmalla osoittaa, että olen laskeutunut turvallisesti jälleen uuteen kohteeseen. Voin chatata sukulaisten ja ystävien kanssa niin halutessani tai tehdä matkasuunnitelmia tuleviin kohteisiin. Facebookin kautta keskustelen ihmisten kanssa, kontaktoin uudet tuttavuudet ja jaan kokemuksia. Twitter toimii puolestaan matkaa muuten koskevan informaation jako-, haku- ja suunnittelukanavana.

Kaiken kaikkiaan sosiaalinen media on se, joka yhdistää vanhat ja uudet tuttavuudet sekä erottelee ulkopuolelle ne, jotka eivät kuulukaan esimerkiksi Facebookiin tai Twitteriin. Sosiaalinen media on muuttanut maailmani paljon pienemmäksi ja vaikka matkustaisin vielä kauemmas maailman ääriin ja siellä olisi wi-fi -yhteys, riittäisi se lennättämään minut suoraan läheisten ihmisten luokse silloin kuin itse haluan.

Lopuksi, sosiaalinen media luo myös odotuksia: kun vanhempani 17 vuotta sitten odottivat kirjeitä, kortteja tai fakseja Mauritiukselta, tuijottavat he nyt Facebookiani. Ja niinpä eilen isäni seinällä luki: “Missähän lapsenikin mahtaa mennä, kun ei näy chatissa, eikä ole mitään päivittänytkään?”. Edellisestä päivityksestäni oli aikaa vajaa vuorokausi ja Australiassa isäni postauksen aikaan yö. Mitenkähän käy, kun olen viikon verran Andeilla vaeltamassa ilman mitään yhteyksiä?

Kirjoittajan matkaa voi seurata sosiaalisessa mediassa Twitterissä (tunnuksella @Piritta ja hashtageilla #rtw ja #80days), Facebookissa, Pinterestissä ja Instagramissa.

Jaa artikkeli:

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , , , ,

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

Keskustele aiheesta "Kun sosiaalinen media maailman pieneksi muutti"

  1. Some pienentää maailmaa mutta matkailu avartaa. Toivon, että palattuasi kerrot näkemästäsi meille maan vangeille ihan livenä.

  2. Niijjuu. Iskä on AIVAN fasessa… vai mikä se ny on? Mutta jossain on, eikä osaa yhtään käyttää näitä. Mutta nää on MAHTAVEJA vehkeitä! (Jos osaa)

  3. Hö? Moon taas täällä? Tämmöstä se on, vaikka onkin hieno juttu: Tein jonkun blogin johonkin, mutta minne? Nyt putkahdin taas tänne? Ninku verotstossa joskus; Aikani kiersin ja olin kadulla, kun ovi loksahti lukkoon. Mutta muuton on HIENO homma tää…

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi