Jaa artikkeli:

Muutama vuosi sitten, kun tutkittiin suomalaisten sosiaalisen median käyttöä kävi ilmi, että Twitter oli jäänyt jalkoihin. Itsekin jäin seuraamaan tilannetta. Jäinkö liian pitkäksi aikaa?

Kirjoitin elämäni ensimmäisen twiitin 11. heinäkuuta, tänä kesänä. Tänään twiittejä on kertynyt 102. Kannattiko aikani investointi?

Ensinnäkin opin sen, että uudistuminen vähän ärsyttää. Kun kerroin ystäväpiirini älyköille, mitä olin ryhtynyt tekemään, saarnastuolista valistettiin:

”140 merkkiä on naurettava tapa ilmaista asioita.”
”Saamasi uutisvirta on fragmenttien avaruus, jossa tyhmennyt.”

Koetin puolustautua. Argumenteistani hyväksyttiin yksimielisesti vain tämä: ”Twitterissä tutustun uusiin ihmisiin, joista on hyötyä työssäni”.

Tiedon fragmentaarisuudesta

Vanhoillinen uutislukija perustaa ennakkoluulonsa käsitykseen, että ihmiselle on tuloksellisempaa lukea uutiset toimitetusta kokonaisuudesta, jota sanomalehdet ammattilaisten avulla tekevät. Uutisten pitää olla myös perusteltuja ja taustoitettuja.

Twitter ei tietenkään sulje tätä pois. Päinvastoin plussaa tulee siitä, että 140 merkkiä toimii, ainakin minulle, loistavana tiiserinä artikkeliin, uutiseen tai blogiin. Eli ihan samaan materiaaliin, jota me kaikki luemme digi- tai painetusta lehdestä.

Plussaa tulee myös älyllisestä koukutuksesta. Suurin mullistus uudessa ympäristössä on tullut siitä, että luen ulkomaisia lehtiä enemmän kuin ikinä. En lukenut yhtä laajalla skaalalla edes asuessani ulkomailla. Nyt twiiteistä tulee katsottua, mitä tapahtuu Afrikassa.

Tottumukset ovat muutoksessa. ”En enää tarvitse paperista Hesaria”, sanoin päivän Twitter-kokemukseni jälkeen. Sohvalla tv:n äärellä istun selkeästi vähemmän. Uusi käytös hämmentää perhettä.

Twitterissä ei vaatteita, vaan aatteita

Twitterissä kommentointikynnys on matalampi kuin missään muussa sosiaalisessa mediassa. Siellä pelataan eri pelisäännöin kuin Facebookissa. Jokainen seuraaja on ansaittava. Kuka tahansa voi tulla ja mennä.

Seuraan poliitikkojen twiittaamista, vaikka heidän pidemmistä kirjoituksista en välttämättä aina perusta. Twiitti paljastaa enemmän kuin kuvittelemmekaan. Voima on yhtä suuri kuin sillä, miltä näyttää. Jos näet aistilliseen bisneslookiin sonnustautuneen naisen kadulla, sinulle herää käsitys ihmisestä. Twitterissä ei ole vaatteita, sitäkin enemmän aatteita. Ajatus on yhtä paljastava, kuin Amnestyn kassi kainalossa.

Osa twiittaaja-konkareista on saanut tuhansia seuraajia. Persoonallisuus on valttia. Kärjekäs ihminen löytää vertaisiaan. Heidi Lemmetyinen, Lontoossa asuva ex-kollega, julisti eilen, ettei välitä vähääkään Suomen hyvinvoinnista. Samana päivänä Liisa Jaakonsaari pyytää ”dissidenttejä” kertomaan, mitä ovat mieltä Suomen koventuvasta talousahdingosta.

Tarvitsenko minä tuollaista tietoa? Kyllä tarvitsen. Twitterissä käteni on yleisön pulssilla. Sykettä voi mitata niin poliitikoilta, rokkareilta kuin kollegoiltakin. Twitter on kuin päivittäinen gallup: mikä ihmisiä liikuttaa? Minua kiehtoo erityisesti se, mistä ei puhuta.

Kuukauden kuumimmat aiheet omassa Twitter-sfäärissäni koskevat Snowdenia ja kansainvälisten medioiden myyntiuutisia. Kun liiketappiota tekevät printtilehdet myydään sijoittajille, niin mikä mahtava tutkimusaihe viestinnälle kehkeytyykään! Trendi alkoi 2010, kun Le Monde myytiin kolmelle sijoittajalle, jotka mm. rahoittivat Sarkozyn kampanjaa. Kotimaassa puoluelehtien tuki katoaa samaan aikaan. Murrosta kerrakseen.

Ero FB:hen on yllättävän suuri. Twitterissä ei raoteta ovea täydelliseen nukkekotiin eikä liketetä Hobbyhallia. Twitterissä pyritään asiaan, mutta huumoria rakastetaan. Markkinoidaanko siellä? Kyllä vaan ja koko ajan, mutta piilotetummin. Luovuus on valttia. Nyt tiedän mitä on #dingle. Kiitos @villetolvanen.

Ihmisiinkin tutustuu, siis Twitter-tasolla. Alex Stubb on Suomen positiivisin poliitikko, urheilija ja ajattelija. Mutta se ei ole uutinen, miehellä kun on yli 70 000 seuraajaa ellei suorastaan fania.

Kuukauden komennus Twitterissä syntyi omasta tarpeestani uudistua. Komennus jatkukoon.

Jaa artikkeli:

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , ,

Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja. Twitter: @elinamelgin

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

Keskustele aiheesta "Kuukauden komennuksella Twitterissä"

  1. Joku (en valitettavasti muista kuka) totesi, että Twitterin kritisoiminen siitä, että tviittiin mahtuu vain 140 merkkiä on yhtä järjetöntä kuin polkupyörän kritisoiminen siitä, että siinä on vain kaksi pyörää. Erilaisilla kanavilla on erilainen tarkoitus!

    Itse tein Twittterissä aluksi sen virheen, että seurasin lähinnä vain erilaisia medioita. Paljon mielenkiintoista uutisvirtaa. Mutta vasta kun lisäsin soppaan mielenkiintoisia ihmisiä, alkoi virtaan ilmestyä viisaita, hauskoja ja ajatuksia herättäviä keskusteluja. Nyt en enää malta pysyä poissa.

  2. Kiitos vastauksesta Minna. Minulla vasta lyhyt oppimäärä. Hyvä vinkki. Etsin hauskoja ja viisaita ihmisiä heti lisää. Tasoittavat mielialoja maailman kovilta uutisilta./Elina

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi