ProComin vanhin jäsen Mauri Rautkari (jäsenenä 68 vuotta), on ehtinyt elämässään hengästyttävän paljon. Kun tapasin hänet heinäkuun helteessä, sain lahjaksi oivalluksen.

Tiedotusmiehet ry:n perustaja Yrjö Kouti kutsui vuonna 1951 nuoren metsä- ja liiketaloustieteiden opiskelija Mauri Rautkarin jäseneksi Tiedotusmiehiin. Muun muassa biologian opettajan ja lehtireportterin työtä tehnyt nuorukainen ei olisi voinut parempaa kultakorttia saada. Ovet avautuivat kaikkialle. ”Tiedotusmiehillä oli suorat suhteet liike-elämän ja median huipulle. Apua sai aina kun tarvitsi”, hän sanoo. Suhdetoiminta (Public Relations) oli uutta Suomessa ja PR-mies verkostoineen vaikutusvaltaisempi kuin vuorineuvos.

Ensimmäinen ura urkeni luonto- ja lehtikuvaajana sekä reportterina, mutta jo pian Mauri teki PR-esitettä sekä elokuvaa (!) vakituisessa työsuhteessa Rauma-Repolalle. Koutilta lainattu 88-mm. kaitafilmikamera kulki mukana. Nollabudjetilla syntynyt ”Wood for everybody” (löytyy elokuva-arkistosta) oli valmistuessaan vuonna 1957 merkittävä vienninedistämisen väline etenkin Lontoossa, Brysselissä ja Pariisissa. Bio Rexissä Maurin käsikirjoittamaa, kuvaamaa ja tuottamaa puuteollisuuselokuvaa esitettiin kutsuvieraille.

(Intiaanipäälliköt, Brasilia. Mauri Rautkarin valokuva-arkisto.)

Toimitusjohtajaksi

Mauri kutsuttiin myynti- ja PR-päälliköksi Rauman tehtaalle, mutta jo parin vuoden päästä, hän sai Asla-stipendin Bostoniin, Harvard Business Schooliin. Markkinointi- ja liikkeenjohdon opinnot ja yritysvierailut USA:ssa olivat arvossaan, koska hänet valittiin lennosta 1961 toimitusjohtajaksi tanskalaiseen tukkuliikkeeseen.

Koko ajan Mauri Rautkari valokuvasi luontoa. Lintuja, kasveja, vuoria, vesiä, mutta myös matkallaan tapaamiaan kiehtovia ihmisiä, joista monista tuli elinikäisiä ystäviä. Ystävyyssuhteista oli iloa ja hyötyä, kun hän ryhtyi yrittäjäksi. ”Lahjatukku oy uudisti koko myyntialaa strategisemmaksi sekä kuluttajaystävällisemmäksi”, hän vastaa, kun pyydän listaamaan kolmea merkittävintä käännettä hänen pitkällä ja monipolvisella urallaan. ”Kilpailijat olivat kateellisia 900 myyntitelineelle, jotka keksin asettaa eri puolille Suomea amerikkalaisen esikuvan mukaisesti leviäviin automarketteihin”.

Antiikkia hyvällä katteella

Kymmenen vuotta hän pyöritti vaimonsa Kiken kanssa myös MIX-MAX taidegalleriaa Temppelinaukion kupeessa. Matkoillaan maailman eri kolkkiin he ostivat 1800-luvun arvotaidetta ja myivät sitten hyvällä katteella eteenpäin. ”Antiikkigallerian elinkaari jäi valitettavan lyhyeksi. Oli tehtävä valintoja, kun WWF:ltä tuli kutsu”, Mauri toteaa. Kymmenen vuoden kokemus antiikkibisneksessä pääsee silti merkittävimpien saavutusten listalle. Sivulauseessa Mauri mainitsee myös levynkustantamisen. Kuva-albumia lehteillessäni ymmärrän, miten trendikästä PR-työtä hän teki musiikkimaailman julkkisten parissa 1970-80-luvuilla perustamansa yhtiön Anuco Oy:n kautta.

Kaikkein merkittävimmän asian uralla ja elämässä Maurille on aina tarjonnut luonto (perhe tietenkin ensiksi). Mauri Rautkari jos joku on ollut ilmastonmuutoksen tarinankertoja vuosikymmenien ajan. Puhuttiin ympäristön- tai luonnonsuojelusta. Parinsadan tuhannen (!) luontokuvan digitointia hän tekee edelleen. Mauri Rautkarin kuvia on julkaistu valtamedioissa, käytetty kouluissa opetusmateriaalina ja palkittu julisteina.
Valokuvausharrastuksesta tuli ammattimaista, kun Mauri vaimoineen, toimiessaan WWF:n pääsihteerinä (1976-1992), irtaantui toimistotyöstään pariksi vuodeksi valokuvatakseen sen mitä ei sanoin saanut sidosryhmille todistetuksi: tolkuttomasta tuhlaamisesta koituu valtavia luonnon katastrofeja! Hän halusi kuvata myös luonnon kauneutta, jotta ymmärtäisimme suojella ja vaalia sitä. Maailmanmatkaaminen kävi työstä, mutta kuvaamisessa hän toteutti samalla itseään, syvintä intohimonsa kohdetta. Lapsuuden harrastuksesta kuoriutui kansainvälisiin asiantuntijapiireihin vaikuttava kuvaajan ammatti.

Kuninkaallisia kuvioita

Vielä 1980-luvulla elettiin aikoja, jolloin sponsorirahaa oli helpompi saada yksittäisiin kohteisiin. Toimittajakin saattoi päästä jutuntekoon jonkun ulkopuolisen kustantamana, mitä ei enää kyllä tapahdu. Mauri oli varainkeruutyössään erittäin taitava. Sponsorirahalla tehdyt reppureissut ovat kuljettaneet häntä hyvin eksoottisiin oloihin, kuten Amazonille Kayapo-intiaanipäällikön vieraaksi. Verkostojensa ansiosta hän on lentänyt joskus myös hulppeammin kuninkaallisella suihkarilla Pakistanin taivaan alla.

(Tsavo, Kenia. Mauri Rautkarin valokuva-arkisto.)

Ympäristönsuojelu- ja valokuvaustyönsä sekä PR-taitojensa ansiosta toimitusjohtaja/pääsihteeri Mauri Rautkarista muovautui hovikelpoinen seuramies. ”Pitää muistaa aina kiittää”, hän sanoo. ”Pitää olla varovainen sanoissaan, ettei loukkaa ketään, mutta aina tulee kertoa kohteliaitakin tarinoita siten, että faktat ovat kohdillaan”, hän sanoo. PR-miehenä hän on täysinoppinut ja voisi valistaa muita, jos vielä viitsisi ja jaksaisi. Maurista maailma ei ole enää sama kuin ennen. Populismi kukoistaa. Suhdetoiminnasta on tullut verkostoitumista, mutta se ei välttämättä perustu enää henkilökohtaisiin suhteisiin ja vastavuoroisuuden arvokkuuteen kuten ennen.

Maurin ansiolista PR-miehenä on vaikuttava. Hän on järjestänyt prinssi Philipin matkoja Suomeen, tehnyt hänelle oman kuvateoksen ja saanut kiitoskirjeitä Buckinghamin palatsista. Hän on illastanut, juhlinut tai patikoinut prinssi Aga Khanin, Kaarle Kustaan ja kruununprinssi Naruhiton kanssa vain aivan muutamia mainitakseni.

Hän on illastanut tai pitänyt puheita George Bushin, Urho Kekkosen ja Helmut Kohlin seurassa. Ja mikä heitä on yhdistänyt: ympäristönsuojelu ja kansainvälinen PR-työ.

Onko Mauri Rautkari ollut koskaan pulassa? Tottakai! Kerran hän joutui ryöstetyksi Kamerunin viidakon laidalla, kerran merihätään Sumatralla, hietakirppujen kiusaamaksi Amazonilla ja leijonan takaa-ajamaksi Intiassa. ”Kaikesta on selvitty kai siksi, että koetan ajatella hyviä puolia. On ollut myös tuuria mukana”, mies toteaa hymysuin ja muistaa mainita usein vaimonsa Kiken.

Verkostoitumisen mestari

Mauri Rautkari on tehnyt 72 valokuvakoostekirjaa. Sain niistä lahjaksi kaksi ja lainaksi sen kaikkein kauneimman: Maurin valokuvataidekirjan. Kirjan sivuilla on niin upeita taideotoksia, että ne janoavat runoutta. Kuvat voisi hyvin vedostaa suuriksi ja kehystää museon seinille näyttelyksi. Mauri Rautkarin kuvat pitää itse nähdä, jotta ymmärtää, mistä puhun. Nuoruuden graafikon työ näkyy rajauksissa. Laiturin nokasta napattu veden viivaleikki tai harmoninen mäntyrivistö muistuttavat 1960-luvun modernia painotöiden estetiikkaa.

(Kuva Öljy uhkaa Afrikanpingviiniä -artikkelisarjakirjasta, Mauri Rautkari.)

Kun kysyn Maurilta omaan aikaamme sidotun kysymyksen ammatti-identiteetistä, hän ei ymmärrä kysymystäni alkuunkaan, ja minua naurattaa. Miten monenlaiseen Mauri Rautkari, tiedotusmies vuosimallia 1951, onkaan taipunut! Ikinä ei ole tullut mieleen murehtia, mitä PR tai viestintä tarkoittavat. Tiedotusmies kun on mieleltään aina rohkea ja utelias. Mietin, olemmeko kadottaneet jotain olennaista vuosikymmenten kuluessa?

Vau mikä kohtaaminen, totean itsekseni kun poistun herrasmiehen vastaanotolta. Kaikissa rooleissaan Mauri on rakastanut ja suojellut elämää maan päällä. Ainutkertainen kaunis luonto, elämän lähde, on tarjonnut hänelle tarkoituksen, jos sellainen muuten on joskus eksynyt harhateille. Yltäisinkö samaan? Jos kysyn itseltäni useammin ”miksi”, ja löydän luontevan vastauksen, voisinko rohkeammin ja uteliaammin katsoa aamun kirkkauteen?

(Ensilumi Posiolla 1994. Mauri Rautkarin valokuva-arkisto.)

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , , , ,

Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja. Twitter: @elinamelgin

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi