Jos minä olisin asiantuntija, en hukkaisi kallista asiantuntemisaikaani viestinnällisten kysymysten pohtimiseen. Keskittyisin asiantuntemiseen täysillä.
Viittaisin kintaalla organisaationi päätökseen siitä, että talossamme vain asiantuntijat viestivät. Viestijät viestivät, asiantuntijat asiantuntevat ja antavat tietonsa viestinnän käyttöön, ajattelisin ja jatkaisin valitsemallani tiellä.
Toimittajiin suhtautuisin rauhallisesti. Pyytäisin heitä kääntymään taloni viestinnän puoleen materiaalia tarvitessaan, haastattelupyyntöihin suhtautuisin maltillisesti niin kuin kunnon asiantuntijalle kuuluu. Pyytäisin viestinnän apua asiantuntemukseni kirkastamiseen ja terävöittämiseen. Mistä minä voin tietää kuinka monta maailmankaikkeutta kahteen ja puoleen minuuttiin mahtuu.
Jos olisin asiantuntija, kirjoittaisin tekstini edelleen toisille asiantuntijoille – päättäväisesti, rehdisti ja suoraselkäisesti. Minun tehtäväni ei ole popularisoida arvokasta ja huolella koottua ja ajateltua tietoa. Se on tehtävä, joka kuuluu viestinnälle. Auttaisin viestintää tarjoamalla heille 900-sivuisen tutkimukseni sijaan ne viisi ranskalaista viivaa, joiden perusteella viestintä laatisi tekstin toimittajille. Päättäisin, että en puutu mihinkään muuhun kuin asiavirheisiin, en harjoittaisi pilkunviilausta enkä nimittelisi viestinnän väkeä sopimattomilla ilmaisuilla. En löisi luuria korvaan enkä huutaisi! Luottaisin siihen, että viestintä tietää kuinka viestitään.
Jos minä olisin asiantuntija, tapaisin viestinnän ihmisiä säännöllisesti niin kallista kuin asiantuntemisaikani onkin. Pyytäisin heiltä esiintymiskoulutusta ja apua kirjoittamiseen. Yrittäisin ymmärtää, että asiantuntemukseni esillepano vaatii muutakin kuin asiantuntemukseni. Piilottaisin asiantuntemukseni ylivoiman ja kuuntelisin viestinnän ihmisiä. Yrittäisin parhaani mukaan ajatella, että meitä kaikkia tarvitaan…
Mutta minä en ole asiantuntija.
Avainsanat: asiantuntijuus, viestintä
Kirjoitettu 21.9.2011
Yhteistyökumppanit
KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi
Keskustele aiheesta "Meillä nimittäin asiantuntijat viestivät"
riitta
Kiitos Päivi, tähän ei ole lisättävää. On aina yhtä eksoottista, kun törmää viestintämyönteiseen asiantuntijaan.
Riitta Sirén
irinapolla
Kaikki jotka osaavat lukea ja kirjoittaa osaavat mielestään tehdä viestintää 🙂
Kersti Airola
Tiedottaminen ja viestintä ovat eri asioita. Ehkäpä tässä oli kuitenkin kyse tiedottamisesta. Enpä todellakaan haluaisi olla töissä yrityksessä, jossa viestiminen on luvallista vain niille, jotka ovat töissä viestintäosastolla 🙂
Tuukka Rantamäki
En ehkä ihan ymmärtänyt, millaista viestintäkulttuuria kirjoittaja oikeasti toivoo asiantuntijaorganisaatiolta. Kuten Kersti Airola toteaa, tiedottaminen ja viestintä ovat kaksi eri asiaa. Viestintäosasto saattaa edelleen hoitaa virallisen tiedottamisen ja esimerkiksi lehdistösuhteet, mutta todellisuudessa jokainen organisaation jäsen viestii olemisella ja tekemisellään jatkuvasti sekä orgnanisaation sisällä että ulkoisten sidosryhmien kanssa. Jos asiantuntija pakotetaan viestimään ulos vain viestintäosaston kautta, hukataan valtava potentiaali oman organisaation osaamisen markkinoinnissa. Katsokaa, miten esim. IBM:llä on jo vuosia suhtauduttu yrityksen tuhansien asiantuntijoiden viestintään, erityisesti sosiaalisen median kautta:
”Online collaboration platforms are fundamentally changing the way IBMers work and engage with each other, clients and partners.
IBM is increasingly exploring how online discourse through social computing can empower IBMers as global professionals, innovators and citizens. These individual interactions represent a new model: not mass communications, but masses of communicators. Through these interactions, IBM’s greatest asset–the expertise of its employees–can be shared with clients, shareholders, and the communities in which it operates.”
http://www.ibm.com/blogs/zz/en/guidelines.html
Arttu Silvast
Indeed. Ehdottomasti Tuukan kanssa samaa mieltä siitä, että ainoastaan viestintäosastotasolle vastuutettu viestintä hukkaa huomattavan määrän organisaation resursseja. Nimenomaan verkossa ja sosiaalisessa mediassa. Joissakin tapauksissa tämä on noussut esille myös negaation kautta: ”Hei, meidän paras media onkin meidän toimari Twitterissä, ja se on Tweetannut jotain, joka on viestinnällisesti meille haitallista”. Samaa mieltä Päivin kanssa siitä, että viestintäosasto voisi toimia yhä vahvemmin opastavassa tai kouluttavassa roolissa organisaation sisällä, mutta ei missään nimessä viestintää rajoittavassa roolissa.
Jenni Karjalainen (@JenniKarjalaine)
Samaa mieltä kahden edellisen kirjoittajan kanssa. Viestintäosastot ovat ehkä joskus olleet paikkoja, joiden kautta kierrätetään kaikki talosta ulos menevä materiaali pilkun- ja kieliasuntarkistuksessa. Tällaiset portinvartijapäivät ovat mielestäni auttamattomasti ohi. Viestinnän tärkein tehtävä on tukea strategiaa. Jokaisessa organisaatiossa mietitään sitten, miten se parhaalla mahdollisella tavalla hoidetaan.
Meillä etujärjestössä viestinnän tehtävänä on edistää tehokasta edunvalvontaa. Parhaiten se hoituu niin, että tarjoamme asiantuntijoille tehokkaita välineitä viestimiseen. Ollaan vielä aika alkutekijöissä, mutta tavoitteet on korkealla. Olisi mahtavaa, jos joskus päästäisiin siihen, että esimerkiksi asiantuntijoiden laatimat muistiot ja lausunnot olisivat sellaisinaan luettavia – siksi tarjoamme porukoillemme kirjoituskoulutusta. Blogeja ja muita on ihan turha pyörittää viestinnän kautta: kyllä asiantuntijakin oppii kirjoittamaan. Ja meillä luotetaan siihen, että yhteiset tavoitteet on sen verran hyvin kaikilla selvillä, että jokainen voi olla ja jokaisen pitää olla viestijä.
Ulostulon aiheita keksivät välillä asiantuntijat, välillä niitä haistelevat me viestintäihmiset. Yhdessä sitten mietitään, mitä tuodaan esille, millä kulmalla ja millä välineillä. No, rehellisyyden nimissä pitäisi miettiä nykyistä useamminkin viestintää tavoitteiden kannalta eikä päästää itseään lipsahtamaan ”Tehdään tiedote” -tyyliseen autopilot-viestintään, mutta joskus sitäkin tulee tehtyä. Olen kyllä herkutellut ajatuksella, että lopetettaisiin tiedotteiden laatiminen kokonaan ja pakotettaisiin miettimään muita keinoja viestin tarjoilemiseen. Välineitähän on vaikka kuinka: henkilökohtaiset juttuvinkit toimittajille, asiantuntija-artikkelit, taustainfot, blogit, nettiuutiset ja niistä tarvittaessa vinkki toimituksiin, muistiot, erilaiset esiintymiset, you name it.
Vähän lipsui sivuraiteelle. Joka tapauksessa, en tajua tällaista jakoa viestintään ja organisaation muihin osasiin ollenkaan.
päivi musakka
Minäkään en ymmärrä jakoa viestintään ja organisaation muihin osasiin ollenkaan. Asiantuntijat viestivät – se on suloista! Heidän soisi kuitenkin hallitsevan äidinkielemme ja pilkkusäännöt! Sitä varten on viestintä – luulen!
Jenni Karjalainen (@JenniKarjalaine)
Onko viestinnän tehtävänä vaikuttaa vai tuottaa kielioppisääntöjä kunnioittavia sisältöjä? Pilkkusääntökeskustelu sopiikin muuten mainiosti tänne Pilkun paikkaan 🙂
päivi musakka
Viestinnän tehtävä – luulen – on tehdä asiantuntemuksen päästöistä ymmärrettäviä niiden vastaanottajille – asiakkaille, medialle, sidosryhmille! Olen toimittajan urani aikana kahlonut läpi miljoonia sivuja ”asiantuntijatekstejä” ja yrittänyt vääntää niistä ymmärrettäviä juttuja lukijoille/katsojille/kuuntelijoille ja sen jälkeen kuunnellut jonniin joutavaa suunsoittoa ko. organisaatiosta: ”toimittajat ovat tyhmiä, eivät ymmärrä, ovat sivistymättömiä!” Nyt tiedotuspäällikkönä ja Tullin ulospanosta vastaavana taistelen samojen asioiden kanssa. Minun ainoa tehtäväni on kertoa kuinka tärkeää työtä Tulli tekee, miten arvostetteva yhteiskunnan turvallisuuden takaaja se on…ainoa keinoni on saada ihanat ja rakkaat asiantuntijani ymmärtämään, että on äidinkieli – kaunis ja selkeä! Ja sittenovat L I N K I T!!!!!!
Karin Metsäpelto
Itse katsoisin, että asiantuntijoiden viestintää ei tulisi missään nimessä torpata sellaisella ajatteluavalla, etteivät he osaa viestiä! Kynnys tuntuu muutenkin olevan niin suuri…Ennemmin panostaisin noihin ohjeisiin viedä ulospäin viestittävät asiat viestinnän ammattilaisen pöydän kautta maailmalle mutta missään nimessä ei asiantutijan tulisi keskittyä pelkästään asiantuntijuuteensa ja luopua näin tavoittelemasta osaamista myös viestintäasioissa.