Kaikki myyvät jotakin, sanovat kyynikot. Kauppatavara voi olla myyjä itse, tuote, palvelu tai ideologia. Väite on siinä mielessä totta, että ihmiset tekevät harvemmin mitään ilman tarkoitusperiä. Idealisti voisi huomauttaa, että ihmiset kykenevät myös pyyteettömyyteen.
Mikäli kaupat jäävät myyjältä syntymättä, vikaa ei etsitä myyntityöstä eikä tuotteesta. Syyllinen löytyy luurin toisesta päästä tai neuvottelupöydän vastakkaiselta puolelta. Asiakas ei tällä kertaa ymmärtänyt tuotteen hyötyjä ja erinomaisuutta.
Mediaa seuraamalla saa sen käsityksen, että moni toimii suomalaisessa yhteiskunnassa ymmärrystä vailla. Lobbarit, poliitikot ja tutkijat kertovat säännöllisesti, miten jonkin tärkeän asian merkitystä ei ole ymmärretty.
Yhteinen etu on oiva keppihevonen, jolla voi ajaa oman viiteryhmän asiaa. On suosittua väittää, että Suomi on kriisissä, jonka vakavuutta ei ole täysin ymmärretty. Väite on koominen maassa, jossa synkistely on merkki älykkyydestä ja kansallinen hyve. Se kuitenkin toimii. Siksi Suomessa on ylitarjontaa kriisitietoisuuden levittäjistä.
Silloin, kun viestintä ei saa organisaatiossa ansaitsemaansa asemaa, on tapana sanoa, että johto ei ole ymmärtänyt viestinnän merkitystä. Tekee kovasti mieli kysyä, että eikö viestintä osaa viestiä omaa merkitystään.
Jos näin on, niin ehkä viestinnän arvostus on kohdallaan.
Se, että asian merkitystä ei ole ymmärretty, on tietenkin kiertoilmaisu. Se on sivistynyt tapa sanoa, että olemme eri mieltä, mutta minä olen oikeassa. Tällaiset taidot kuuluvat hyvän keskustelukulttuurin perusteisiin.
Jos olet eri mieltä kanssasi, et ole täysin ymmärtänyt näkökulmani merkitystä.
Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:
Kirjoitettu 12.1.2015
Yhteistyökumppanit
KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi
Keskustelun tähtikommentti
Mikko Taivainen
Hei Tiina! Esität asian ytimeen osuvia kommentteja. Kaikilla on oikeus olla arvostettu osa työyhteisöä. Käytännössä viestintä joutuu kuitenkin usein osoittamaan oman arvonsa. Tätä ei voi ulkoistaa kenenkään muun tehtäväksi, se on tehtävä itse. Olen Tommin kanssa samaa mieltä, että hyvä lähtökohta on se, että itse arvostaa omaa osaamistaan. Muistutat aivan oikein, että myös organisaatioissa on eroja, ja erilaiset ihmiset pärjäävät erilaisissa työyhteisöissä.
Keskustele aiheesta "Merkitystä ei ole täysin ymmärretty"
Tommi Aho
Olen samaa mieltä! Jos viestintää ei organisaatiossa arvosteta tarpeeksi, on luontevinta hakea siihen syytä peilistä. Väitän, että viestinnän arvostuksen puutteen taustalla on viestijöiden liiallinen nöyryys, jonka takia ei ymmärretä omaa arvoa asiantuntijana. Viestinnän tehtävä on useimmiten palvella organisaation muita toimintoja, mutta se ei tee viestinnästä vähemmän arvokasta organisaation osaa. Häntä pystyyn, viestijät!
Mikko Taivainen
Tuon paremmin asiaa ei voi ilmaista. Olisi suotavaa, että tuollainen ajattelutapa tarttuisi ja leviäisi.
Tiina Puhakka
Kiitos Mikko kirjoituksestasi. Olin eilen siinä tilanteessa, että minulta kysyttiin olenko saanut filosofian maisterina töitä. Kysyjän mukaan kukaan hänen tuntemansa ei ole. Yhteisöviestintä herättää aina vain kummastusta. Tämä sattumus mielessä pohdin:
Jos olet organisaatiossa viestijänä, eikä sinua ymmärretä, niin oletko väärällä alalla? Asiat eivät kai kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Meitä viestijöitä on moneen lähtöön jo koulutuksen perusteella. Joku osaa puhua paremmin, joku kirjoittaa. Joku hallitsee verkon ja somen, joku mediasuhteet ja vaikuttajaviestinnän. Taitoa on osata löytää juuri ne oikeat keinot tehdä tuloksellista työtä laaditun strategian pohjalta – ja ehdottomasti opiskella koko ajan lisää. Jos ei pärjää yhdessä organisaatiossa, voi pärjätä toisessa paremmin. Onhan työ paljon muutakin kuin työsuoritteet.
Entä jos organisaatio ei tiedä mitä uudelta viestijältä odottaa? Onko asema sama kuin edellisen työntekijän (isoihin) saappaisiin hyppääminen? Olemassaolonsa joutuu aina todistamaan. Meitä viestijöitä ei juuri opeteta puhumaan vakuuttavasti. Ne taidot täytyy elämässä hankkia ellei omaa luontaista auktoriteettia. Mutta miksi viestijän pitäisi tehdä enemmän töitä ja perustella enemmän saadakseen asiantuntemuksensa läpi ja tulla kuulluksi? Eikö meillä jokaisella ole oikeus olla arvostettu ilman vähättelyä ja epäilyksiä omassa ammatissaan? Se on yksi hyvän työyhteisön merkki.
Mikko Taivainen
Hei Tiina! Esität asian ytimeen osuvia kommentteja. Kaikilla on oikeus olla arvostettu osa työyhteisöä. Käytännössä viestintä joutuu kuitenkin usein osoittamaan oman arvonsa. Tätä ei voi ulkoistaa kenenkään muun tehtäväksi, se on tehtävä itse. Olen Tommin kanssa samaa mieltä, että hyvä lähtökohta on se, että itse arvostaa omaa osaamistaan. Muistutat aivan oikein, että myös organisaatioissa on eroja, ja erilaiset ihmiset pärjäävät erilaisissa työyhteisöissä.