Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Alkuvuosi on tullut paahdettua töitä ja perhearkea melkeinpä hullunkiilto silmissä, mutta juhannuksena oli pitkästä aikaa energiaa pysähtyä lukemaan ajatuksen kanssa. ProComin Blogtalk-julkaisussa monta tekstiä kolahti ja kovaa. Kirjoitukset viestinnän ja viestijöiden roolista nyky-yhteiskunnassa resonoivat vahvasti omien ajatusten kanssa, vaikka ovatkin jo parin kolmen vuoden takaa.

Juhannuspuuhien lomassa klikkailin jokaisen kirjoittajan läpi myös Twitterissä ja navigoin sitä kautta Viestijät-blogiin. Leena Rantasalon blogikirjoitus yhteistyöstä sekä Elina Melginin pohdinta viestijöiden halukkuudesta vaihtaa alaa inspiroivat työstämään takaraivossa jo jonkin aikaa muhinutta ajatusta viestinnän murroksen vaikutuksista viestijän työhön ja yrityksen liiketoimintaan.

”Mitä jätetään tekemättä” on ollut mantrani jo joidenkin vuosien ajan. Miksi? Viestijät ovat kamppailleet pääsystä liiketoimintojen johtoryhmiin ja pyrkineet osoittamaan viestinnän strategisen merkityksen. Kovan työn tuloksena ovet kulmahuoneeseen ovat (joissain organisaatioissa) auenneet ja viestijät ovat vihdoin päässeet mukaan strategisiin hankkeisiin.

Enää ei olla tiedottajia, vaan viestinnän ammattilaisia. Viestintä on vuorovaikutusta ja vaikuttamista. Viestintäpäällikkö tekee läheistä yhteistyötä liiketoimintajohdon kanssa ja nappaa johtoryhmäkeskusteluissa aikaisessa vaiheessa kiinni aihioista, joiden ympärille pitäisi rakentaa viestintäsuunnitelma. Viestijä paitsi suunnittelee ja toteuttaa laajojen strategisten hankkeiden viestinnän, myös valmentaa johdon, esimiehet ja asiantuntijat keskustelemaan alan puheenaiheista niin perinteisessä mediassa kuin sosiaalisen median kanavissa. Upeaa, vai mitä? Suorastaan viestijän dream come true!

Vuorokaudessa on edelleen vain kaksikymmentäneljä tuntia

Asiassa on vain yksi mutta. Viestijä tekee yhä edelleen myös ne vanhanaikaiset tiedottajan tehtävät. Ne eivät ole kadonneet minnekään. Silti vuorokaudessa on edelleen vain kaksikymmentä neljä tuntia. Työaika on toki joustava, mutta ruuhkavuodet painavat päälle. Miten saada tehtyä työt työajan puitteissa, jotta vapaa-ajalla ehtisi harrastaa, palautua ja, noh, elää. Mikä avuksi?

Priorisointitaidot tuntuvat olevan kova sana tänä päivänä. Okei, siis priorisoidaan! Tehdään kanban-taulu, johon kirjataan ylös aloittamattomat, työn alla olevat ja jo tehdyt työt. Luokitellaan ne kiireellisyyden ja koon mukaan. Helppo nakki, tästä kirjoittelinkin LinkedIn-blogissani reilu vuosi sitten. Mutta kuka päättää, mitkä tehtävät pääsevät työn alle ja mitkä jätetään tekemättä?

Periaatteessa viestijän pitäisi pystyä itse tuo päätös tekemään, onhan hän liiketoiminnan johtoryhmän jäsen ja näin ollen varsin hyvin perillä liiketoiminnan strategiasta ja tavoitteista. Vuoden alussa määritellyt tavoitteet ja liiketoimintajohdin kanssa yhdessä valitut strategisiin painopistealueisiin pohjautuvat viestinnän toimenpiteet saadaan vielä hanskattua. Samoin ovista ja ikkunoista pursuilevat ad hocit. Me viestijät, katsos, olemme varsinaisia tehopakkauksia. (Se kanban saattaa kyllä välillä jäädä päivittämättä, mutta eihän sitä kukaan huomaa, eihän?)

Viestijä halutaan mukaan jokaiseen hankkeeseen, sillä viestinnän merkitys on vihdoin huomattu.

Väittäisin, että Elinan kirjoituksessa mainitun viestijöiden halukkuus vaihtaa alaa saattaisi osittain johtua viestinnän murroksen ja yhteiskunnan alati kiihtyvän tahdin aiheuttamasta ylikuormituksesta. Resursseja karsitaan ja toimintaa tehostetaan, mutta mitään ei jätetä tekemättä. Viestijä halutaan mukaan jokaiseen hankkeeseen, sillä viestinnän merkitys on vihdoin huomattu.

Ratkaisuksi viestijän mielenrauhan ja ammattiylpeyden säilyttämiseen tarjoaisin Leenankin mainitsemaa yhteistyötä. Viestijän tulee tarjota johdolle oma näkemyksensä kokonaisuuksien prioriteeteista ja rohkeasti ehdottaa mihin kannattaa viestinnän näkökulmasta panostaa ja mistä voidaan pihistää – tai mistä liiketoiminnan johto, esimiehet ja asiantuntijat voivat viestiä omatoimisesti. Päätös asioista, joiden viestintään ei panosteta, täytyy tehdä yhdessä liiketoimintajohdon kanssa. Vain näin viestijä voi saada synninpäästön ja keskittyä oikeasti tärkeisiin kokonaisuuksiin. Niihin, joissa hänen ammattitaitonsa pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja palvelee koko yrityksen tärkeimpiä tavoitteita.

Kirjoittaja

  • Jenni Vuorio

    Jenni Vuoriosta piti isona tulla jotain ihan muuta kuin viestijä, mutta kuinkas sitten kävikään? Kauppatieteilijä viestii liiketoimintalähtöisellä ja valmentavalla otteella sekä suurella sydämellä. Nobina Oy:n HR- ja viestintäjohtaja. Twitter: jennivuorio

    Lue lisää kirjoittajalta

Sinua saattaisi kiinnostaa myös