Tiedotusvälineissä on tänä vuonna uutisoitu lukuisista irtisanomisista ja ennusteet kertovat, että lisää huonoja uutisia on tulossa. Irtisanomisuutisten kommentoijana on yleensä joko luottamusmies tai irtisanomisuhan alla oleva työntekijä. Kommentoijat ovat hämmentyneitä, joskus itkuisia tai vihaisia, onhan haastattelutilanne tullut nopealla aikataululla ja ennakkovalmistautuminen ollut yleensä vähäistä. Haastattelut vetoavat kanssaihmisiin ja vaikuttavat tunteisiin. Katsojat tuntevat yleensä myötätuntoa, mutta toisaalta myös pelkoa siitä, koskeeko irtisanomisuhka tulevaisuudessa myös minua.

Irtisanominen on kriisi

Huonot uutiset käynnistävät erilaisia prosesseja; miten selviän jatkossa, mitä perhe ja läheiset tästä ajattelevat, pitääkö asunto laittaa myyntiin tai miten kerron asiasta lapsille. Viha työnantajaa kohtaan on suuri ja usko tulevaisuuteen horjuu. Työnantajalla on tietyt velvollisuudet irtisanomistilanteissa ja työntekijän on saatava tietää niistä. Se ei silti poista sitä, että elämä on järkkynyt; ja tulevaisuus näyttää epävarmalta ja se on suunniteltava uudelleen. Luottamus, että elämä kantaa, on saanut suuren kolauksen.

Selviytymiseen vaikuttaa oma elämäntilanne; millainen sosiaalinen verkosto on, onko vastuussa vain itsestään vai vastaako yksin perheen taloudesta. Irtisanominen aiheuttaa joka tapauksessa kriisin. Toipuminen on kiinni monista seikoista.

Se, miten irtisanominen hoidetaan, vaikuttaa siihen, miten irtisanottu sitä käsittelee ja miten hän siitä toipuu. Työnantajan pitäisi tarjota esimerkiksi työterveyshuollon tukitoimenpiteitä tai vaihtoehtoisesti kunnallisia tai kolmannen sektorin tukipalveluita. Kaikki mahdollinen saatavissa oleva tuki on kerrottava joko irtisanomistilanteessa tai välittömästi sen jälkeen. Myös kirjallinen materiaali on tärkeää, koska irtisanomistilanteessa moni sanottu asia häviää tunnereaktioiden alle.

Kriisit kuuluvat elämään

Suurin osa kohtaa elämässään erilaisia kriisejä, joiden voimakkuudet vaihtelevat. Kriiseissä on eri vaiheita ja ihmiset reagoivat näissä vaiheissa eri tavoin. Kriisit eivät vaikuta pelkästään asianosaisiin, vaan vaikutukset ulottuvat myös lähipiiriin. Mitä suuremmasta tapahtumasta on kyse, sitä laajemmalle vaikutukset ulottuvat.

Norjassa viime vuonna tapahtunut joukkosurma uutisoitiin mediassa laajasti. Tietoa tapahtuneesta saatiin päivittäin lisää. Mediassa uhrit kommentoivat kokemuksiaan, omaiset kertoivat järkytyksestään, sivullisia ja silminnäkijöitä haastateltiin ja viranomaiset kertoivat toiminnastaan. Tapahtunut katastrofi sai uusiamerkityksiä jatkuvasti. Tällaisissa tilanteissa toimittajakaan ei voi säästyä henkilökohtaiselta reagoinnilta. Toimittajan reaktiot voivat olla hyvin samanlaisia kuin itse tragediassa olleilla. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten tapahtumista uutisoidaan. Vaikka uutisten ensisijainen tehtävä on välittää tietoa tapahtumista, voi uutisoinnista tulla tunnepitoista: kärsimyksiä kuvaillaan laajasti ja kaiken keskiössä on hätä ja elämän arvaamattomuus sekä menetyksen laajuus.

Kriiseistä voi selviytyä

Uutisointi on nykyään reaaliaikaista ja tietoja päivitetään koko ajan. Kriisityössä näkee ihmisten selviytyvän mitä hirveimmistä tapahtumista. Uutisoinnissa toivoisi huomioitavan enemmän selviytymisen näkökulman esiin nostamista.

Kriisit muuttavat ihmistä ja näkemystä elämästä. Luottamus elämään on kärsinyt, mutta kaikesta huolimatta ihmiset jatkavat arkeaan ja jonain päivänä he voivat tuntea taas iloa ja nautintoa. Selviytymisestä ei juurikaan kirjoiteta muualla kuin naistenlehtien palstoilla. Kriisi olisi hyvä nähdä mediassakin kokonaisuutena, johon kuuluu monta vaihetta ja lopputuloksena on yleensä kokemus selviytymisestä ja uudelleensuuntautuminen elämään.

Lisää huomiota avun saantiin

Toivoisi myös, että ikävien tapahtumien uutisoinnissa ei kiinnitettäisi liikaa huomioita sensaatiohakuisiin yksityiskohtiin, vaan pyrittäisiin kertomaan mahdollisimman asiallisesti mitä on tapahtunut ja keitä tapahtuma kosketti. Uutisoinnin yhtenä tavoitteena on saada ihmiset kiinnostumaan – tuota kiinnostusta voisi hyödyntää myös tuomalla esiin, miten apua voi saada ja mitä hyötyä on siitä, että välittää kanssaihmisistä.

Sosiaalinen media on muuttanut myös kriisitilanteiden tiedonvälitystä merkittävästi. Sosiaalisessa mediassa tieto muuntuu monenlaisiksi totuuksiksi ja kannanotoiksi. Ylilyöntejä tapahtuu, mutta pääasiassa suunta on ollut hyvä. Sosiaalisen median käytössä tulisi aina muistaa, tilanteesta riippumatta, ihmisarvon kunnioittaminen. Asiallisen tiedon välittämisellä voimme parantaa ihmisten hyvinvointia, niin työssä kuin yksityiselämässäkin.

Avainsanat: irtisanomiset, kriisihoito, kriisiviestintä, media, mielenterveyspalvelut, ProComma 1/2013