Siitä on nyt vähän yli vuosi, kun minä ja liiton asiamies Aki Reinimäki odotimme syysvaltuuston kokousta kärsimättömänä. Kokous määrittäisi pitkälle sen, mitä seuraavat kuukaudet puuhattaisiin. Lähtisikö uusi vuosi normaalisti käyntiin vai alkaisiko mieletön rumba, nimittäin uuden nimen lanseerausrumba? Iso pyörä alkaisi pyöriä vasta valtuuston nuijankopautuksen jälkeen.

Yhdistyksissä asiat ottavat aikansa. Suomen Valtiotieteilijöiden Liitto SVAL ry käynnisti nimenmuutoksen jo kesällä 2009. Jäseniltä kysyttiin nimiehdotuksia, työryhmät miettivät ja valtuusto äänesti. Kevätkokoukseen 2011 äänestettiin neljän nimivaihtoehdon välillä, joista Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut voitti.

Pari vuotta oli eletty omituisessa välitilassa: mitään suuria hankintoja ei ollut kannattanut tehdä. Kannattaako edes esitteitä enää painaa?

Hyvä, ettei painettu. Valtuusto teki kuin tekikin historiallisen päätöksen, ja siirtymäaikaa annettiin 1.3.2012 asti. Alkoi monen eri projektin yhtäaikainen toteuttaminen, osin täysin uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Lanseerauksen läpiviemiseen oli kolme kuukautta. Jälkeenpäin voi todeta, ettei siinä ollut päivääkään liikaa!

Nimenmuutos ei ole pikkujuttu. On uusittava kaikki materiaali alkaen kirjekuorista, unohtamatta lukuisia pr-tavaroita. On vaihdettava sähköpostit ja nettiosoite, ilmoitettava uudet yhteystiedot oikea-aikaisesti moneen eri osoitteeseen.

On pidettävä huoli, että tieto tavoittaa jokaisen yhdistyksen jäsenen. Viestijän kauhistus on, jos jäsen soittaa eikä tiedä, minkä nimisessä yhdistyksessä on jäsenenä.

Me päätimme uudistaa saman tien myös jäsenlehtemme, jonka nimi muuttui Valtiotieteilijästä Uraksi. Halusimme myös teettää liiton esittelyvideon, joka sekin vaati useamman aivoriihen ja haastateltavien etsimistä.

Graafinen uudistus oli kuitenkin näistä projekteista merkittävin. Aloitimme suositusten perusteella yhteistyön uuden mainostoimiston kanssa, mikä osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Saimme uuden freesin ilmeen, joka sai sittemmin paljon positiivista palautetta. Kaiken tämän päälle tulivat vielä lanseeraustilaisuuden valmistelut. Ja tietenkin viestintä h-hetkellä median suuntaan.

Suuren rutistuksen jälkeen olo oli hetken aikaa tyhjä. Kaikki meni hienosti, vai menikö sittenkään? Jäsenten ja kollegoiden palaute oli kannustavaa mutta tuttu itsekritiikki yritti vallata alaa. Eniten harmitti, että jokunen tärkeä ihminen unohtui kutsua lanseeraustilaisuuteen. Toivottavasti he eivät ole pitkävihaista sorttia.

Loppuun vielä muutama käytännönvinkki:

1. Hyvä suunnittelu on kaiken a ja o.
2. Läpiviennille pitää saada aikaa, ja kolme kuukautta on ehdoton minimi.
3. Älä yritä tehdä kaikkea itse.

Nyt on yli puoli vuotta pähkäilty uutta viestinnällistä pulmaa: miten elää (yli)pitkän nimen kanssa ilman virallista lyhennettä?  Kohta pitkästä nimestä saattaa kuitenkin olla yllättävää hyötyä, kun saamme Aikatalon julkisivuun nimen mittaisen valomainoksen. Näkyvyyttä joka kirjain.

Avainsanat: brändi, lanseeraus, nimenmuutos