Teollisuusmaiden kotitalouksista 77 %:ssa on internet – osuus on liki kaksinkertaistunut 10 vuodessa – ja kännyköiden levinneisyys on 128 %, maailmanlaajuisestikin 96 %.  ITU:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä kännykkäliittymiä lähes yhtä monta kuin ihmisiä (The World in 2013). Suomi on tämän kehityksen kärjessä, meistä suuri osa surffaa netissäkin juuri kännykällä. Muutos on ollut nopea, ja se on pysyvä.

Digiajan muutoksista on viime viikkoina puhuttanut vähittäiskaupan siirtyminen verkkoon ja alan tuskailu menetetyistä osuuksista. Verkkokauppa on kuitenkin vielä lapsenkengissä, sen osuus vähittäiskaupasta on alle kymmenesosa. Trendi maailmalla on, että tavaratalo on yhä enemmän showroom, jossa haetaan ideoita ja elämyksiä ja jonne houkutellaan asiakkaita aivan uusilla kikoilla. Esimerkiksi yhdysvaltalainen 150-vuotias Macy’s vetää väkeä alennusmyyntien esikatseluihin, joissa voi tehdä ale-hintaisia ennakkovarauksia, suosittuja kohteita ovat mm. arvokorut ja -kellot. Suurimmat valikoimat löytyvät kuitenkin aina verkosta, ja kun tavara kannetaan kotiovelle ja palautus on maksutonta, on sen kanssa vaikea kilpailla perinteisin keinoin. PWC:n tutkimus tukee trendiä: Yhdysvalloissa jo lähes 70 % kuluttajista ostaa verkossa, länsieurooppalaisista 50 %, ja verkkokaupan arvo kasvaa teollisuusmaissa 10 % vuosivauhtia. Nuoret kuluttajat ovat edelläkävijöitä – kännykän hintavertailu-sovellukset, Grouponin kaltaiset tarjouspalvelut ja muut ”uudet” keinot ovat heille arkea.

Poistetaan siilot – säästetään aikaa ja rahaa

Myös yritysviestintä on muutoksessa, esimerkiksi nopeasyklisessä talousviestinnässä monien perinteisten välineiden (painettu vuosikertomus?!) merkitys on jo marginalisoitunut. Uudet välineet ja kanavat tulevat myös muualle kuin talousviestintään, sillä Y:n ja sitä nuorempien sukupolvien vaikutus käytännön työelämään on tosiasia. Tuore OECD-maissa tehty selvitys (PIAAC) toistaa tuttua sanomaa; 20–34-vuotiaat käyttävät tietotekniikkaa arjessaan luontevasti, vaikka sitä vanhempien kohdalla monella on haasteita paitsi taidoissa myös asenteissa, tietotekniikka ei haluta käyttää. Kehityksen suunta on kuitenkin selvä.

Mieleen tulee heti loistavia kohteita, joissa digi toimii positiivisen kehityksen ajurina. Hämmästyttävän monessa suuryrityksessä markkinoinnin, viestinnän, myynnin ja HR:n rajat rikkova integroitu viestintä on edelleen ”tulossa”, vaikka siitä on puhuttu jo 20 vuotta. Sisäisiä siiloja rikkoisi esimerkiksi eri kanavia yhtäaikaisesti hyödyntävä, hienosti sanottuna transmediaaninen, sisältösuunnittelu.

Uusia palvelumuotoja kehitettäessä fiksu miettii eri kanavien ja toimintojen yhteispelin, sillä resursseja ja tekemisiä aidosti yhdistämällä saavutetaan ainakin kaksi hyötyä: ensiksikin säästetään aikaa ja rahaa. Kun suunnittelu ja osa toteutuksestakin tehdään yhteisessä prosessissa yhteistä osaamista hyödyntäen, joka osastolla ei tarvitse olla omaa diginatiivia tai media- tai asiakasrajapinnan asiantuntijaa, kaikkien tieto kuuluu kaikille.

Toiseksi, saadaan huomattavasti parempi (reaktio)nopeus. Tämä on arvokasta alati muuttuvassa toimintaympäristössä, kun sisältöjä pitää tuunata nopeassa tahdissa. Nopeus on valttia myös poikkeusoloissa; jos 2000-luvun alussa riitti, että ns. palasi asiaan seuraavana päivänä, nyt pitää reagoida etenkin huonoihin uutisiin vähintäänkin saman päivän kuluessa.

Digin mahdollisuudet tavoittaa eri kohderyhmiä, muokata sisältöjä ja luoda kokonaan uusia palveluratkaisuja ovat ainutlaatuiset. Uusien keinojen käyttöönotto ei kuitenkaan tarkoita kaiken vanhan romuttamista. Päinvastoin, laadukkaan viestinnän ja asiakaspalvelun ainekset ovat edelleen strategian mukainen suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus ja johdonmukaisuus – ja kun muutoksia tehdään entistä nopeammassa tahdissa, kokonaisuuksien hahmottaminen on entistä tärkeämpää.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Viestintä on yrityksen kyberpuolustusta
• Takapakkia ja edistysaskelia vastuullisuudessa
• Viestintä kaipaa remonttia – niin yrityksissä kuin peruskoulussakin

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: digitaalinen viestintä, transmediaaninen sisältösuunnittelu