Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Pelastusalan arvot näkyvät myös palomiehen viestinnässä

Julkaistu

  • Aino Harinen

    Aino on Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnästä 2003…

Oppia arjen kohtaamisiin pelastusalalta?

Heinäkuu 2017. Kesäni viestinnän tutkijana, tehtävänäni kiertää Suomen pelastuslaitoksia ja kartoittaa pelastustoimen viestinnän käytäntöjä, laatia uusia toimintamalleja ja sanastoa sekä antaa suosituksia viestinnän kehittämiseksi.

Viestinnän yliopisto-opinnoistani on vierähtänyt lähes 15 vuotta. Väliin on mahtunut monenlaisia viestinnän töitä, niin tiiminvetäjän tehtäviä kuin erilaisia tutkimus- ja kehittämishankkeita, lisäopintoja ja järjestöelämää. Ja nyt, muun Suomen lomaillessa ennätyksellisillä kesähelteillä huomaan tutustuvani haastattelumatkoillani paitsi maahamme kauneimmillaan myös perehtyväni yhä syvemmälle pelastusalan toimintaan ja viestintään.

Mitä reissuilta sitten jäi käteen?

Pelastuslaitosten viestintä

Suomalainen ainakin uskoo tietävänsä, mitä pelastaja tekee. Paloauton tunnistaa jokainen. Useimmilla meistä on alasta myönteinen mielikuva. Pelastajan maine on hyvä – sen osoittavat luottamusbarometritkin.

Kesällä 2017 yhteisöviestintä nähtiin pelastuslaitoksilla ohjeistamiseksi, asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamiseksi, varoittamiseksi sekä kansalaisten ohjaamiseksi onnettomuustilanteissa. Lisäksi sen todettiin olevan pelastuslaitosten toiminnasta ja tapahtuneista onnettomuuksista kertomista. Turvallisuuden ylläpitäminen nimettiin viestinnän tärkeimmäksi tehtäväksi, mutta viestinnällä todettiin olevan vaikutusta myös alan maineeseen, yleiseen turvallisuudentunteeseen ja kansalaisten luottamukseen viranomaista kohtaan.

Esiin nousivat sekä viranomaisviestinnän kommunikatiivinen että strateginen funktio: viestinnän tehtäväksi nähtiin niin kansalaisten palvelu kuin organisaation tavoitteiden edistäminen. Viestintä koettiin kokonaisuudeksi, joka tukee pelastuslaitosta arjessa, vahvistaa sen toimintaedellytyksiä ja legitimoi sen olemassaolon.

Viestintää halutaan kehittää – resurssit haastavat

Tekemäni selvityksen perusteella pelastuslaitokset haluavat kehittää viestintää ja tunnustavat viestinnän strategisen merkityksen. Resursoinnissa on kuitenkin kirjavuutta. Viestintä ei välttämättä näy laitosten strategioissa, ja viestinnän päätoimiset ammattilaiset ovat harvinaisia.

Viestintä koetaan tärkeäksi osaksi jokaisen työtä. Moni laatii tiedotteita tai osallistuu some-viestintään, mutta lopulta ”kaikki viestivät” -ajatus korostuu etenkin puhuttaessa arkisista kohtaamisista.

Haasteina puhuttavat muun muassa resurssit, muuttuva mediamaailma, viestinnän nopeus, valtakunnallisten mittarien puute sekä joiltain osin puutteellinen osaaminen ja sitoutuminen viestintään. Eivätkä pelastuslaitokset tosiaan ole niitä kaikkein räväkimmin kantaa ottavia tai aktiivisimmin twiittaavia viranomaisia. Vähäinen näkyvyys yhteiskunnallisessa keskustelussa koetaankin ongelmaksi, vaikka alalla uskotaan ennen kaikkea kasvokkaiskohtaamisiin.

Arvot eivät jää vain huoneentauluksi

Vahvat ja sisäistetyt arvot. Ne nousevat pelastusalan edustajien kanssa esiin toistuvasti. Pelastustoimessa toiminta perustuu sen julkilausuttuihin arvoihin inhimillisesti, ammatillisesti, luotettavasti.

Arvot luovat pohjan myös viestinnälle. Tämän vahvan arvopohjan päälle onkin hyvä rakentaa erilaisia viestintäkampanjoita ja kehittää arjen viestintää. Näkyvyyden lisäämiseen sekä esimerkiksi onnettomuustiedottamisen ja turvallisuusneuvonnan kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota jatkossakin. Aito kohtaaminen arjessa on kuitenkin se, mikä saattaa erottaa pelastustoimen monista muista – ja edukseen ilman muuta.

Arvojen mukainen viestintä vahvistaa luottamusta

Pelastusviranomaiset puhuvat paljon luottamuksesta. Se nähdään elinehdoksi, ja sitä pyritään vahvistamaan arjessa pienin – ja vähän suuremminkin – teoin ja viestein.

Luottamus edellyttää aktiivista ja avointa viestintää. Viranomaisen on otettava paikkansa myös julkisuudessa ja vastattava kansalaisten tiedontarpeisiin. On oltava siellä missä kansalaiset ovat, mikä vaatii kohderyhmien tuntemista ja kuulemista. Viestintää on suunniteltava ja johdettava, se on linkitettävä vahvasti strategiaan ja sitä tulee tehdä ammattimaisesti. Kehittämistä siis riittää – ja tämä tunnustetaan pelastustoimessakin.

Kuitenkin moni asia hoituu jo hyvin.

Pelastusalallakin esiinnytään niin tilaisuuksissa, mediassa kuin verkossa, mutta tärkeä osa ulkoista viestintää jää usein piiloon. Pienellä paikkakunnalla myös sillä on merkitystä, miten pelastusjohtaja kohtaa lähikaupassa lapsiperheen tai kuinka virka-auto pysäköidään. Tämä arjen viestintätyö näkyy julkisuudessa usein vasta, jos siinä epäonnistutaan.

Ja kun hätä on suurin, ihminen tulee kohdata ihmisenä.

Tässä mielestäni kiteytyy pelastusalan viestinnän vahvuus: arvot näkyvät toiminnassa ja viestinnässä, joka tilanteessa. Eikä arvojen mukaista toimintaa ole tarvinnut erikseen opettaa kenellekään – se tulee kuulemma selkärangasta.

Hyvä kiertämään

Näen pelastustoimen kehittävänä ja jatkuvasti kehittyvänä toimialana, joka haluaa olla jatkossa näkyvämpi myös julkisuudessa. Viestinnässä puhuttavat monet haasteet, ja suhteessa omaan viestintään ollaan usein vaatimattomia.

Vahvimmin kesästä 2017 mieleeni piirtyy kuitenkin kuva sitoutuneesta, ammattitaitoisesta ja kohteliaasta ammattilaisesta, joka suhtautuu toiseen arvostavasti.

Voisiko tästä ottaa oppia muuallekin? Ja olisiko tästä hyväksi viestijälupaukseksi vuodelle 2019? Aluksi kertaan organisaatiomme arvot, jotka otan myös viestintäni ohjenuoraksi. Lupaan sitoutua kohtaamisiin yhä vahvemmin, arvostaen ja kuunnellen. Ja otan toisen vastaan aidosti, ihmisenä ihmiselle.

Laitetaanko hyvä kiertämään?

Kirjoittaja

  • Aino Harinen

    Aino on Jyväskylän yliopiston yhteisöviestinnästä 2003 valmistunut viestinnän tutkija, joka työskentelee tällä hetkellä Pelastusopistolla pelastustoimen viestinnän tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Gradunsa Aino teki aikoinaan kriisiviestinnästä, ja sen sekä yhteiskunnallisen vaikuttajaviestinnän lisäksi hänen sydäntään lähellä ovat erityisesti inhimillinen vuorovaikutus, kirjoittaminen sekä tutkittuun tietoon perustuva toiminnan jatkuva kehittäminen.
    @HarinenAino

    Lue lisää kirjoittajalta

Sinua saattaisi kiinnostaa myös