Meksikonlahden jättimäinen öljyvuoto vuonna 2010 nosti BP:n silloisen toimitusjohtajan Tony Haywardin kuuluisuuteen. Öljynporauslautan räjähdys surmasi 11 työntekijää ja aiheutti Yhdysvaltain historian tähän asti suurimman öljyonnettomuuden. Muutamia viikkoja onnettomuuden jälkeen Hayward selitti useaan otteeseen, miten vähäinen ongelma oikeastaan oli. Lopullinen viestintämoka tuli kun hän muun muassa Reutersille antamassaan haastattelussa totesi haluavansa elämänsä takaisin. Anteeksipyynnöistä huolimatta johtajaelämä kuitenkin loppui.

Johtajien on kriisitilanteissa altistuttava työntekijöiden, asiakkaiden, viranomaisten, poliitikkojen ja median häirinnälle, vaikka ”elämä menee”. Tuntemattoman sotilaan aikoina se elämä oikeasti menikin, nyt bisnesmaailmassa on sentään kysymys vain tuskaisista hetkistä tv-kameroiden edessä ja neuvottelupöydissä.

Eilisen viestintäoppaat neuvoivat, että johtajia pitää kriiseissä säästellä ja antaa viestintäväen ottaa ryöpytys vastaan. Tämä neuvo haisee todella eiliseltä, eikä mene tämän päivän mediassa nielemättä läpi.

Virhearviointeja kertyy, kun yritysjohto ja poliittinen johto eivät pysy mukana yhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksissa. Syksyn 2012 kuntavaalien jälkeen on Suomessa pohdittu otsa kurtussa alhaisen äänestysaktiivisuuden syitä. Nukkuvien puolue selvisi voittajaksi ylivoimaisella ei-äänten enemmistöllä.

Kenen tehtävä on pitää päättäjät kärryillä, jos he eivät itse siihen tokene? Kuka kertoo johtajille, että nyt pitää toimia, toimia toisin, toimia enemmän? Kuka avaa johdon silmät ympäröivään maailmaan, jossa pelisäännöt ovat toiset kuin golfkentällä.

Katse peiliin:

Viestinnän ammattilaisten pitäisi olla se taho, joka on ajan hermolla, tietää mitä pitää kriisitilanteessa sanoa ja mitä jättää sanomatta.

Onko heitä talossa? Onko heillä kanttia sanoa? Kuunnellaanko heitä?

Ilman viestinnän ammattilaisten tiukkaa otetta kriisit pikemminkin pitkittyvät kuin sammuvat itsestään. Luulisi, että viimeistään vaalirahoitussotku olisi herättänyt huomaamaan, että median mielenkiinto lisääntyy kun tietoa annetaan vastahakoisesti ja tipoittain. Mutta ei. Ilmarinen-Finnair-julkisuus ja vaikkapa Talvivaaran edustajien reagoiminen lintukuolemiin kertovat, että vielä ei ole opittu tarpeeksi. Suora lainaus Pekka Lähteenmäen Pelin hengestä (Talouselämä 28.9.2012): ”Peräkkäisillä viikoilla ei esimerkiksi voi kertoa ylimääräisestä osingosta ja satojen ihmisten yt-neuvotteluista. Tai tietysti voi, mutta eihän yritys halua paljastaa kaikille, että sen johtoryhmä ei seuraa yhteiskunnallista keskustelua eikä lue lehtiä.” Nukkuiko todellakin koko Metson johtoryhmä, eikö viestintäväki saanut päätä käännettyä?

Erityisen vaikeaa tuntuu olevan edelleen oman virheen myöntäminen. ”Hei, minä olin väärässä!” ”Me emme osanneet arvioida tätä oikein!” ”Tämä oli meidän virheemme ja otamme siitä täyden vastuun!” Näitä lauseita ei todella turhan usein kuule.

Parannuskeinot tähän tautiin ovat yksinkertaiset

1. Rekrytointi: Yritysten johdossa on oltava järkeä palkata ärtsy viestinnän ammattilainen, jolla on kanttia sanoa myös toimitusjohtajalle ja hallituksen puheenjohtajalle suorat sanat. Aivan liian usein yrityksissä toimitaan jees-miesten ja -naisten voimin. Viestinnän ammattilaisen pitää olla paitsi ”teknisesti” ammattilainen myös psyykkisesti maratoninkestävää sorttia. Se taito koetellaan nimenomaan kriisipäivinä.

2. Korva: Tätä viestintäväkeä on myös kuunneltava herkällä korvalla. Jos kuuntelee vain omia kamuja ja Rotary-veljiä, ei pysy maailman menossa mukana.

3. Laulutunnit: Viestinnän ammattilaisten on puolestaan käytävä äänenavausharjoituksissa. On saatava ääneen lisää painokkuutta, jotta voi vakuuttavasti toistaa lauseen ”Nyt meidän on välittömästi varauduttava median yhteydenottoihin ja sitä ennen mietittävä oma viestimme”.

4. Punttisali: Viestintähemmolle sopivat sekä BodyPump että agility, jotta voi tarpeen tulleen syöksähtää neuvotteluhuoneen oven eteen. ”Kukaan ei lähde tästä huoneesta ennen kuin olemme päättäneet kuka kertoo, mitä kertoo, miten kertoo ja missä aikataulussa”. Hyvin treenannut uskaltaa seistä ovenpielessä niin kauan, että sana kuuluu.

5. Mindfulness/pilates/jooga: Sekä viestintäpomolle että hänen pomolleen sopii jokin keskittymistä ja rauhoittumista parantava laji. Kriisitilanteissakaan ei pidä ottaa asioita henkilökohtaisesti. Jokainen pomo tekee joskus virheitä ja virhearvioita. Niitä kertyy myös viestintäpomolle.

Monesti kriiseissä on parempi kertarutina kuin pitkä kitinä. Jos yrityksen johto kerta toisensa jälkeen kävelee viestintäpomon yli hankalissa tilanteissa, ei pidä ihmetellä kriisien paisumista ja maineen menetystä. Jos viestintähemmo on kynnysmattona kerta toisensa jälkeen, on muskeleita kasvatettava. Johtoa vakuuttaa etenkin se, jos viestintäpuolella paneudutaan myös liiketoimintaosaamiseen.

Avainsanat: johtaminen, kriisiviestintä, media, ProComma 1/2013