Jaa artikkeli:

Luin aamulla Financial Timesia hieman ällistyneenä. Twiittasin kiireessä linkin, mutta ilman omaa mielipidettäni. Päivän muiden askareiden päätteeksi kommentoin hieman.

Brian Groom sanoo mielipidekirjoituksessaan hyvästit PR-väelle. Suhdetoiminta on jutun mukaan laskeva liiketoiminnan ala. Tämä on varmasti iloinen uutinen Pekka Mervolalle, joka kirjoitti Keskisuomalaisessa jokunen kuukausi sitten, että Jyväskylä on täynnä turhia tiedottajia.

Huonosti kirjoitettuja tiedotteita, hassuja (silly) tapahtumia, merkityksettömiä kampanjoita, uutisia, joilla ei ole uutiskulmaa lainkaan… Äänitorvenaan Benjamin Webb, PR-yrittäjä, Groom todistelee, että PR on turhaa työtä, jota kukaan ei enää tarvitse. Mittaritkin kuuluvat museoon. Sosiaalinen media mittaa paremmin kuin palstamillimetrit.

Näitä turhia ihmisiä on UK:ssa enemmän kuin lehtimiehiä. Lukujen valossa, jotka ylittävät 40 000, ero on vain pari tuhatta. Groom kuitenkin sanoo, että onhan niitä hyviäkin PR-tyyppejä olemassa ja kaipa tulevaisuus on kaikesta huolimatta kuljettava yhdessä. Yksi neuvo PR-väelle kuuluu: tutkikaa, mitä vuorovaikutteisuus digiajassa merkitsee.

Onko jutussa jotakin osuvaa? Mielestäni paljonkin. Ensinnäkin ala on kasvanut hurjaa vauhtia. Se, että tiedottajia on enemmän UK:ssa kuin journalisteja, ei ole kuitenkaan vielä totuus Suomessa. Alan liitossa ProComissa on noin 2300 jäsentä, kun Journalistiliitossa jäseniä on noin 16 000. Paradoksi 1: mikään ala ei kasva ilman kysyntää.

Huonoja tiedotteita, onko niitä? Kyllä vaan. Mutta vain median kannalta. Paradoksi 2: viestintä on muutakin kuin uutisten välittämistä medialle. On esimerkiksi tiedotettava kuntalaisille, vaikka paikallislehti ei innostuisikaan. Yliopistonkin rooliin kuuluu kertoa tehdystä tutkimuksesta. Eivät asiat aina avaudu uutistoimittajille. Vaatii perehtymistä.

Tyhmiä tilaisuuksia? Paradoksi 3. Ovatko PR-väen järjestämät tilaisuudet tyhmiä, jos niihin tulee paljon väkeä? Ei kannattaisi arvostella ihmisten valintoja.

Jutun yksi pointti koskee markkinointia. Että suhteessa markkinointiin, PR:n osaajien maine vasta surkea onkin. No, tietenkin on. Viestintä (Suomessa PR-käsite on viestintä) on eri asia kuin markkinointi. Markkinointi on myynnin edistämistä, viestintä taas vuorovaikutukseen perustuvaa vaikuttamista. Jos pääministeri pitää puheen, kyseessä on viestintä, ei suinkaan markkinointi.

Onko tilanne toisin päin?

Tero Uskalin kirja Jokapaikan journalismi (MIF, 2013) kertoo, että OECD:n tutkimuksen mukaan sanomalehdet pitävät pintansa parhaiten paperiteollisuusmaa Suomessa, jossa lukeminen on arvossaan. Vaikka perinteisillä medioilla on vielä melko hyvä asema muuallakin, voi tilanne muuttua ja ”PR ja muut propagandistiset” toimijat lunastaa uuden paikan mediajulkisuudessa. Uutisten kerääminen ja kierrättäminen kun on kaikkien ulottuvilla algoritmeihin perustuvan automatoisoinnin ansiosta.

Otava Median Amppari toimii, kuten CNN:n Trends-palvelu. Aika modernisti verrattuna Financial Timesiin. Moderni uutissaitti twiittaa ahkerasti otsikoitaan, lainaa muidenkin kirjoittajien juttuja omille sivuille. Ja parasta: juttuja pääsee lukemaan ilmaiseksi.

Paradoksi 4: FT:n juttuja et voi lukea ilmaiseksi. Et saa myökään jakaa mielesi mukaan. FT ilmoittaa lukijoilleen näin: ”High quality global journalism requires investment. Please share this article with others using the link below, do not cut & paste the article. See our Ts&Cs and Copyright Policy for more detail. Email ftsales.support@ft.com to buy additional rights. http://www.ft.com/intl/cms/s/0/516618ea-f83b-11e2-b4c4-00144feabdc0.html#ixzz2aWFlZVBi”.

Pilkunpaikka is a media for PR people and journalists. Copyrights and opinions belong to writers. Please feel free to read, share and comment.

Jaa artikkeli:

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , , ,

Kirjoittaja on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja. Twitter: @elinamelgin

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi