PR-ammatti on naisistunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Etenkin Pohjoismaissa on huomattavan runsaasti naisia viestintä- ja suhdetoimintatehtävissä. Naisistumisen on tuonut mukanaan lieveilmiöitä, joista tehdään akateemisia tutkimuksia. Eroaako tasa-arvostaan tunnettu Suomi mitenkään kansainvälisessä vertailussa?

ProComin vuoden 2011 jäsenrakenteen perusteella alan toimijoista 86 % oli naisia. Lukujen valossa Suomi johtaa PR-naisten tilastoja. Ruotsin liitossa naisjäseniä on 80 %. Viestintäjohtaja Jeannette Agnrudin mukaan miehet eivät naisten tavoin halua olla automaattisesti mukana alan järjestössä, joten todellinen luku voi olla hieman pienempi. Ero on silti suuri ja heijastaa niin Ruotsissa kuin Suomessakin akateemisten urien luonnetta muutenkin. Naiset opiskelevat yliopistotutkinnon miehiä useammin.

Norjassa tuoreiden lukujen perusteella 64 % alan työpaikoista kuuluu naisille. Saksassakin PR-ala on naisistunut, mutta vähän hitaammin. Vuoden 2009 lukujen perusteella Saksassa miehiä oli viestintäammateissa vielä 10 % enemmän kuin naisia.

Yhdysvalloissa alan naisistuminen on merkittävä ilmiö. Vuonna 2011 naisia oli alan liitossa PRSA:ssa 71 %. Muutos Yhdysvalloissa on tapahtunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Vuonna 1997 eroa oli 20 % naisten hyväksi.

Suomessa alan naisistuminen alkoi jo 1970-luvulla, kun kaksi alan liittoa, miehinen Tiedotusmiehet ja naisvaltainen Suomen Henkilöstölehtien Yhdistys yhdistyivät ja syntyi Suomen Tiedottajien Liitto. Vuonna 1983 kaikkien viestintäjärjestöjen yhteiseen tutkimukseen vastanneista 58 % oli naisia.

ProComin jäsenkunnan naisvaltaisuus heijastaa alan opiskelijarakennetta. Vuonna 2013 Helsingin yliopistoon haki opiskelemaan viestintää 792 henkilöä, joista naisia oli peräti 612. Yliopisto-opintoihin hakee ylipäänsä naisia enemmän. HY:n tämän vuoden kaikista 26 632 hakijasta 17 383 oli naisia.

Alan naisistuminen lieveilmiöineen havaittiin akateemisissa piireissä 1980-luvun lopulla, jolloin ruvettiin tekemään tutkimuksia siitä, miksi naisia syrjittiin PR-ammateissa (esim. L.A. Grunig, J. Grunig, T. Hunt). Naiset eivät tutkimusten mukaan nousseet urallaan johtotehtäviin ja saivat palkkaa huomattavasti vähemmän kuin miehet. Tilanne on parantunut, mutta ongelma on silti hankala. Naiset saivat PR Weekin palkkapuntarissa vuonna 2002 palkkaa samoissa tehtävissä kuin miehet keskimäärin 72 % miesten palkasta (Wrigley 2002, Journal of Public Relations Research 14).

Suomessa viestintäammatin johdossa palkkaerot eivät näyttäydy yhtä räikeinä. Viime vuoden verotulojen vertailussa markkinointiviestintäpomoista naiset ansaitsivat itse asiassa miehiä paremmin (M&M 9.11.2012). Luku koskee johtajatasoa, mutta heijastaa yleisempää käytäntöä. Vaikka naisia on ammatissa huomattava määrä, johtoportaassa miehiä on suhteessa enemmän meilläkin. Johtajien palkat eivät toisistaan eroa eikä palkkakeskustelu muissakaan tehtävissä ole ollut Suomessa pinnalla erityisenä ongelmana.

Mutta mistä alan naisistuminen johtuu? Naisten kokemaa lasikattoa ja sosiaalisia urapaineita on tutkittu, mutta itse naisistumista alan kulttuurisena ilmiötä ei. Saksassa on tutkittu naisten vaikeaa etenemistä johtotehtäviin. Johtajapestejä estävät esimerkiksi perhesuunnitteluun ja miesten vahvempiin verkostoihin liittyvät syyt (Bentele-Grosskurth-Senderlanz, Helios 2009). Vähemmän on tutkittu työn luonteen muutosta. Viestijän työ on muuttunut minunkin yli 20-vuotisen urani aikana melkoisesti.

Yhdysvaltojen PR-liiton toimitusjohtajan William Murrayn mukaan tutkimukset toistavat etupäässä aiemmin lausuttuja spekulaatioita. Mutu-tuntumassa on tietenkin paljon oikeaankin osuvaa, mutta perusteellinen akateeminen tutkimus odottaa vielä tekijäänsä. Olen samoilla linjoilla Murrayn kanssa.

Mielestäni pitäisi kysyä erilaisia kysymyksiä: miksi ala ei kiinnosta miehiä? Mikä teki ammatista sellaisen, että miehet lähtivät mielummin muihin, kuten myynnin ja markkinoinnin tehtäviin? Onko PR liian heterogeeninen ammattikuva miehille? Perustuuko ammatti liian voimakkaasti pehmeisiin arvoihin? Eikö ala ole tarpeeksi arvostettu ja palkattu yhteiskunnassa miesten silmissä? Voi myös kysyä toisesta näkökulmasta: miksi miestä ei valita PR-tehtävään? Mies valitaan kuitenkin edelleen meilläkin mielellään johtajaksi, mutta se on eri blogipostauksen arvoinen asia pohdittavaksi.

Sanotaan, että media- ja viestintäala ovat murroksessa. Mitä se tarkoittaa PR-ammatissa? Tänä päivänä viestijän pitää osata strategista ja taloudellista ajattelua, pitää osata uusia teknisiä kanavia, täytyy olla kriisivalmiudessa. Samalla pitää olla sitä mitä ennenkin: tarkka, kielitaitoinen, sujuva ja valmis joustamaan. Luulisi uusien haasteiden kiinnostavan miehiä.

Näkyykö ammatin sisällön murros mies-naiskysymyksessä? Murrayn mukaan mitään merkkejä ei ole näkyvissä. Päin vastoin: Amerikassa, opiskelijajäsenten jaoksissa, joissa mennään uutuuksien aallonharjalla, naisten osuus on lähes 100 %.

Meillä Suomessa on syntynyt yksi ilmiö, harmiton sinänsä, reaktiona alan naisvaltaisuuteen. PR-miehet perustivat viime vuonna itselleen oman klubin. Nimi kaivettiin historiasta. Tiedotusmiehet 2.0. toimii vain miehille tarkoitettuna verkostona, jossa kuullaan puheita, pelataan ja juhlitaan. Alkuperäinen Tiedotusmiehet ry syntyi vuonna 1947. Perustajissa oli mukana TK-miehiä, ministeriöiden tiedotusvirkamiehiä ja joitakin toimittajia. Sota yhdisti miehiä.

Tiedotusmiehet ei halunnut kasvaa vaan pyrki keskittämään omaa valtaansa. Mutta yhteiskunta muuttui. PR-miesten kabinettikeskustelut eivät istuneet demokratian ja tasa-arvon Suomeen. Tänä päivänä kansanvälisessä vertailussa kukoistavan tasa-arvomme jalossa maineessa ProCom toivoo lisää miesjäseniä joukkoonsa. 10 hengen hallituksessa istuu kolme pätevää miesjäsentä. Miehistä vähemmistönä pidetään muutenkin erityisen hyvää huolta.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Uteliaana uusiin horisontteihin
• Ajattele isosti pienissäkin teoissasi
• Työelämässä pärjää viestimällä, ei kiusaamalla

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: järjestäytyminen, naisistuminen, palkkaerot, PR, Tiedotusmiehet, viestinnän opiskelu, viestintä