Viime vuosien aikana monen yrityksen toiminta on saanut monilla vähintäänkin kulmakarvat nousemaan.  Yritysvastuuta pyöritellään lehtien palstoilla ja TV:ssä harva se päivä. Johtajien palkkiot ja ”ylisuuret” luontaisedut ylittävät edelleen uutiskynnyksen. Kansalaisjärjestöt nousevat barrikadeille ja yhtiöiden ympäristökriisejä ja työolosuhteita kehittyvillä markkinoilla puidaan jatkuvasti.

Sijoittajapiirit heränneet 

Tein kymmenisen vuotta sitten tutkimustyötä vastuullisesta sijoittamisesta. Aiheena aktiivinen vastuullinen sijoittaminen oli suhteellisen uusi, ja itselläni oli suuria odotuksia. Siirryin sittemmin pörssiyhtiön sijoittajasuhdejohtajaksi (IR) ja sain valitettavasti huomata, etteivät ESG-asiat (Environmental, Social and Governance) olleet kovinkaan korkealla sijoittajien agendoilla, eikä vastuullisia sijoittajia löytynyt kuin kovasti etsimällä.

Tänä päivänä on ilo huomata, että vastuullisuusasiat ovat nousseet agendalle myös sijoittajapiireissä ja monet suomalaiset sijoittajatahot, eläkeyhtiöt kärjessä, ovat ruvenneet integroimaan vastuullisuuskriteerejä sijoitusstrategioihinsa.

Vastuullisuustyö ei ole ainoastaan raportointia

Monen yhtiön vastuullisuustyö kiteytyy tänä päivänä vieläkin pitkälle vastuullisuusraportteihin. Monelle raportointi perustuu lähinnä raportointivaatimuksien noudattamiseen, eikä niinkään asioiden strategiseen olennaisuuteen.

Suomessa jopa suuret edelläkävijäyhtiöt laativat kattavia raportteja, jotka porautuvat syvälle ympäristöasioihin, kuten hiilijalanjälkeen, jätteisiin ja sosiaalisiin ulottuvuuksiin. Monesti itse asiassa niin syvälle, ettei kukaan – paitsi alan asiantuntija – jaksa niitä lukea.

Toivottavasti minua ei kuitenkaan nyt ymmärretä väärin; vastuullisuusraportointi on hyvä asia ja muuttunee pikkuhiljaa jopa pakolliseksi – mikä sekin on hyvä asia.  Tärkeää on mielestäni kuitenkin miettiä raportointia olennaisuusnäkökulmasta – mikä on yhtiön strategian näkökulmasta olennaista tietoa ja miten nämä olennaiset vastuullisuusasiat vaikuttavat yhtiön tulevaisuuteen.

Kenelle näitä vastuullisuusraportteja laaditaan? 

Suurin osa yhtiön edustajista kertoo laativansa yritysvastuuraporttinsa ensisijaisesti sijoittajille. Samalla sijoittajat ja analyytikot kuitenkin kertovat, etteivät he arvosta raporttien tiedon syvyyttä ja laajuutta. Yhtiöillä ja pääomamarkkinaosapuolilla vaikuttavaa olevan eroavat mielipiteet siitä, mitkä ESG-tekijät ovat taloudellisesti olennaisia​​.

Myös yhtiöiden sisällä toimitaan hyvin usein siiloissa. Yhtiöiden vastuullisuus-, talous- ja sijoittajasuhdeihmiset eivät puhu samaa kieltä, heillä ei ole yhteistä fokusta eikä heillä ole yhteistyölle kannustintakaan.

Lisäksi sijoittajakunta on vain yksi vastuullisuustyön kohderyhmistä. Yhtiön asiakkaat, henkilöstö, toimittajat, poliittiset päätöksentekijät ja kansalaisjärjestöt ovat myös tärkeitä. Asioita ei voida tarkastella yksipuolisesti, ei yhtiöissä eikä eri toimijapiireissäkään.

Miten kertoa vastuullisuusasioista?

Yksinkertaistettuna sijoittajat ja analyytikot hakevat sijoituksilleen mahdollisimman suurta tuottoa ja perustavat sijoituspäätöksensä yhtiön tulevaisuuden kassavirtoihin. Siksi yhtiön tulisi selvittää itselleen, mitkä ESG-tekijät ovat olennaisia yhtiön tulevaisuuden kasvun, kannattavuuden ja arvonmäärityksen näkökulmasta.

Yhtiön olisi myös hyvä miettiä avoimesti vastuullisuuteen liittyviä riskejä sekä mahdollisuuksia ja kertoa niistä markkinoille. Sijoittajille pitää ymmärrettävästi selittää, miksi vastuullisuusasioiden integrointi liiketoimintastrategiaan on fiksua ja mitä se tarkoittaa yhtiön tulevaisuutta ajatelleen.

Raportti unohtuu kirjahyllyyn

Kun olennaiset aiheet ja viestit on määritelty ja raportti on laadittu (ja usein revitty joidenkin yksittäisen työntekijöiden selkänahasta), unohtuu se usein kuitenkin kirjahyllyyn eikä vastuullisuusasioista puhuta laajemmin.

Jos yhtiö haluaa profiloitua vastuullisena yhtiönä ja viestiä vastuullisuuden tuomista kilpailuvalteista, on sen myös muistettava kertoa asiasta laajemmin sidosryhmilleen. Tänä päivänä yhtiöiden IR:t hyvin harvoin kohdentavat tilaisuuksiaan vastuullisille sijoittajille, analyytikoille tai ns. reitting-taloille – saatikka sitten, että vastuullisuusasioista viestiminen integroitaisiin ns. ”mainstream” (tavalliset sijoittajat, SRI-sijoittajien vastakohta) sijoittajaviestintäohjelmiin. Suomessa, jotkut harvat edelläkävijäyhtiöt integroivat SRI:n IR-ohjelmaansa sisällyttämällä esimerkiksi 1–2 SRI-päivää vuotuiseen roadshow-ohjelmaansa.

Opi puhumaan ja ymmärtämään ESG-asioita

Arvioni on, että yhtiön IR:t eivät viesti vastuullisuusasioista siksi, että he kokevat olevansa mukavuusalueensa ulkopuolella puhuessaan ESG-asioista, vaikka nämä olisivatkin yhtiön strategian ytimessä. Eivätkä sijoittajat tästä syystä ymmärrä kysyä aiheista.  Silti moni yhtiö kärjekkäästi nimeää esimerkiksi energian hinnan tai ympäristölainsäädännön tiukkenemisen yhdeksi suurimmaksi riskitekijäksi toiminnassaan.

Toisekseen yhtiön vastuullisuusasiantuntijat eivät myöskään koe olevansa mukavuusalueellaan keskustelleessaan sijoittajien kanssa.

Näiden tahojen ja yrityksen ylimmän johdon tulisi kouluttautua ymmärtämään toisiaan ja sujuvasti puhumaan ESG-näkökulmista. Kun tämä on tehty, yhtiö voi proaktiivisesti sisällyttää vastuullisuusasioita tulosjulkistuksiinsa ja myös järjestää erillisiä vastuullisille sijoittajatahoille tarkoitettuja tilaisuuksia ja aidosti sisällyttää proaktiivisen SRI-ohjelman IR-ohjelmaansa.

Vastuullisuudesta Suomen kilpailutekijä

Yritysvastuun merkitys kasvaa edelleen.  Suomen hallitus on ilmoittanut rakentavansa Suomesta yhteiskuntavastuun edelläkävijämaan. Mitä se tarkoittaa käytännössä, on minulle vielä epäselvää, mutta ainakin uskon sen luovan kilpailuetua suomalaisyrityksille enenevissä määrin. Näin etenkin tilanteessa, missä Suomen ja koko Euroopan rooli maailmantaloudessa pienenee ja kehittyvät markkinat kasvattavat etumatkaansa.

Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että suomalaisten yhtiöiden olisi hyvä profiloitua vastuullisuuden edelläkävijöinä pääomamarkkinoillakin, ja siten kasvattaa mielenkiintoa suomalaisyhtiöitä kohtaan hupenevilla pääomamarkkinoilla.

Avainsanat: ESG, raportointi, sijoittajasuhdeviestintä, vastuullisuus