Kun toukokuussa 2021 kerroin jättäväni päivätyöni teknologiayhtiön HR-johtajana ja keskittyväni seuraavan kirjan kirjoittamiseen ja uudenlaisen työarjen rakentamiseen, viestien määrä oli häkellyttävä. Niissä toistui sama sanoma: “upeaa ja rohkeaa”, “hienoa, että kuuntelet sydäntäsi”, “olen haaveillut itsekin” ja “kunpa uskaltaisin”.

Muutos on ollut enemmän kuin ihana. Se on tuonut mukanaan sellaista vapautta, josta olen aiemmin voinut vain haaveilla, odottamattomia ja innostavia yhteistöitä, upeita ihmisiä ja hyvää oloa. En vaihtaisi nykyistä arkeani kovin helposti mihinkään muuhun.

Koostin neljä työelämämuutoksen päähuomiota, joista toivottavasti on hyötyä niille, jotka haaveilevat oman elämänsä muutoksesta.

 

1) Mikä toisille on rohkeutta, on toisille itsensä kuuntelua

Minulle kyse oli koko ajan itseni kuuntelusta. Sen takia päälleni asetettu rohkeuskruunu on tuntunut väärin asetetulta, sillä en koskaan ajatellut olevani erityisen rohkea: minähän vain kuuntelin itseäni.

Samaan aikaan tiesin, että

  • tuotan päätökselläni pettymyksen joillekin,
  • jotkut tulevat pitämään minua hulluna eivätkä ymmärrä päätöstäni,
  • otan taloudellisen riskin ja
  • on mahdollisuus, että olen tyytymätön uuteen elämääni.

Tiesin myös, etten voi toimia mitenkään muuten: sisäinen paloni oli liian voimakas. Minulle suurin riski olisi ollut itseni kuuntelematta jättäminen.

Rehellisyys itseä ja muita kohtaan on ajoittain tuskaista, sitä se oli minullekin. Silti ei ole muuta vaihtoehtoa, jos haluaa elää itsensä näköistä elämää. Se mikä toisille näyttäytyy rohkeutena, voi toisille olla jotain muuta. Rohkeus kun on aina subjektiivista ja katsojastaan riippuvaista. Ei siis kannata peilata liikaa siihen, miltä muiden muutokset ja päätökset vaikuttavat, tai ajatella, että muutos vaatii jotain mystistä ainesosaa, jota muilla on, mutta sinulla ei. Riittää, että kuuntelet raakarehellistä itseäsi ja toimit sen mukaan.

 

2) Harkitse, kenen maailmankatsomusta kuuntelet

Muutoksen liittyy aina mielipiteitä. Kuvittelin etukäteen, että eniten miettisin, mitä muut asiasta ajattelevat, mutta loppupeleissä sillä ei ollutkaan kovin paljoa merkitystä.

Oivalsin, että ihmiset saavat olla mitä mieltä haluavat, se on heidän oikeutensa. He katsovat maailmaa omasta näkökulmastaan ja kokemuksestaan käsin, ja niin teen minäkin. Muiden maailmankatsomuksella ei kuitenkaan tarvitse olla mitään tekemistä minun kanssani.

Kyse on lopulta aina siitä, mihin oma sydämesi eniten palaa: nykyiseen vai tulevaan – molemmat nimittäin sisältävät takuuvarmasti eri mieltä olevia ihmisiä, eläisit sitten kuinka hyvin esimerkkielämän oppikirjan mukaisesti tahansa.

 

3) Muutoksen ainesosaluetteloon kuuluu vaikeudet ja epävarmuudet

Hattaraa ja kuohuviiniä, ilmapalloja ja ikuisia auringonnousuja? Itsensä kuuntelusta ja kaikesta hyvästä huolimatta muutokset eivät ole yksinomaan helppoja. Niihin liittyy epävarmuutta ja epäröintiä. Minulle muutoksen epävarmuudet ja vaikeudet tapahtuivat kahdessa osassa.

Kaikista eniten etukäteen tuskailin toimeentulon ja ajankäytön yhtälön kanssa. Heräsin öisin ajatukseen, että joudun luopumaan asunnostani. Mietin, minkä verran olin valmis tiputtamaan elintasoani ja miten saisin raavittua toimeentuloni kasaan niin, että se ei aiheuttaisi liikaa stressiä, ja samaan aikaan saisin säilöttyä kalenteristani riittävästi aikaa kirjan kirjoittamiselle. Kirjan kirjoittamisella ei kovin moni Suomessa elä, ja minä kuuluin siihen leijonanosaan, jonka kirjatuotot olivat lähinnä irtokarkkirahoja. Laskin eri skenaarioita ja summasin kulujani. Päätöstä tehdessä minulla ei ollut varmaa tulonlähdettä tiedossa. Oli vain suunnitelmia ja toiveita tulevasta sekä vahva indikaatio siitä, että osaamiselleni olisi kysyntää.

Toinen isompi haaste oli yllättävämpi, ja se tapahtui muutoksen jälkeen: työidentiteetti. Aikaisemmin olin HR-johtaja, toimintakenttäni oli selkeä ja minulla oli taustalla yritys arvopohjineen, strategioineen ja visioineen ja tiesin työni tavoitteet. Olin ollut samassa tilanteessa koko työurani ajan, roolit ja yritykset vain olivat vaihtuneet.

Yhtäkkiä olinkin irrallaan. En tiennyt, mikä tai mitä olin. Olin jonkinlainen kirjoittaja, kävin puhumassa johtamis-, HR- ja rekrytointiteemoista, istuin hallituksissa ja toimin yritysten neuvonantajana. Mikä siis olin, mitä ja ketä edustin? Mikä tekemisen taso oli riittävää? Kuka sen määritteli, minä vai työni tilaajat? Koin muutoksen jälkeen henkisen kriisin, ja itsetuntoni oli alhaalla. Tuntui kuin en tuntisikaan enää itseäni. Itsetuntemus ja itseni kuuntelu oli kuitenkin ollut se vankka pohja, jonka varaan olin rakentanut koko muutoksen.

 

4) Tee muutoksesta omannäköinen

Omannäköinen työelämä kannattaa rakentaa itselleen sopivista lähtökohdista. Se voi olla koko- tai osa-aikaista palkkatyötä tai yrittäjyyttä yhtä aikaa tai erikseen ja se voi koostua eri tulolähteistä. Siihen voi kuulua eri mittaisia työ- ja vapaajaksoja.

Olen ahminut nykyisen työarkeni monipuolisuutta erinomaisella ruokahalulla. Työni koostuu pysyvistä sekä liikkuvista ja ennustamattomista osista ja tulovirroista. Istun joka kuukausi samojen yritysten hallitusten kokouksissa. Samaan aikaan teen puhujakeikkoja, juontoja, webinaareja ja moderointeja, joiden määrä voi vaihdella kuukausitasolla paljon. Kirjoitan myös blogeja ja kolumneja sekä sparraan yritysjohtoa ja HR:ää.

Minulla ei ole tavanomaista työviikkoa tai -päivää. En ole määritellyt päivittäisiä tai viikoittaisia minimi- tai maksimituntimääriä, vaan mittarinani toimii työn kiinnostavuus (en koskaan lähde mukaan mihinkään sellaiseen, mistä en ole kiinnostunut) ja kuukausittainen myyntikatto, jota en ylitä, vaikka kalenterissani olisi tilaa. Syy muutokselle kun oli ajan mahdollistaminen kirjoittamiselle, ei eurojen maksimointi. Olen myös listannut työt, joita en ota vastaan, maksetaan niistä sitten mitä tahansa. Lisäksi olen lukinnut kalenteristani kirjoittamisajankohdat, joista en jousta. Kun en ole tukkinut kalenteriani vuodeksi etukäteen, tilaa jää uusille mahdollisuuksille, joiden olemassaolosta en ole vielä tietoinen, tai mitä sitten ikinä haluan tehdä.

 

Omannäköisen työelämän juju on siinä, että se kannattaa aidosti rakentaa omista lähtökohdista käsin ja muotoilla itselleen sopivaksi – riippumatta siitä, mitä muut ovat tehneet. Jos olisin miettinyt liikaa sitä, miten HR-johtajan ura on perinteisesti mennyt, olisin siirtynyt toiseen kokopäiväiseen HR-johtajan työhön kenties isompaan yritykseen. Tai jos olisin tavoitellut samaa 100 000 liikevaihdon rajaa ensimmäisenä yksinyrittäjävuotenani, mitä moni muu uusi yrittäjä on tuntunut tavoittelevan, olisin keskittynyt korkean liikevaihdon maksimoimiseen. Jos olisin uskonut ihmisiä, jotka sanoivat, etten voi vielä tämän ikäisenä (olen 37-vuotias) HR-taustaisena ihmisenä päästä yritysten hallitustyöskentelyyn mukaan, olisin jättänyt yrittämättä.

Työelämäni olisi rakentunut muiden tarinoiden varaan. Sen sijaan päätin kirjoittaa omani, enkä voisi olla onnellisempi.

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: ,

Yksi Suomen tunnetuimmista HR- ja rekrytointiammattilaisista, puhuja, advisor ja kirjailija. Rakastaa nauramista, nukkumista ja hyviä keskusteluita. Salmiakkiholisti. @SaanaRossi

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi