Lähdin aikoinani politiikkaan samasta syystä kuin useimmat politiikassa toimivat ihmiset – halusta vaikuttaa asioihin. Eduskunta on Suomen korkein päättävä elin ja paikka, jossa yhteiskunnallista muutosta voi tehdä.
Olen aina ajatellut, että erilaiset tehtävät ja asemat ovat väline vaikuttaa, eikä näiden asemien itsessään tule olla tavoitteita. Jos minut valitaan eduskuntaan, pyrin käyttämään kansanedustajan aseman mukanaan tuomaa valtaa mahdollisimman tehokkaasti, jotta yhteiskunnallisiin asioihin saadaan muutosta.
Tässä ajassa yksi keskeisimmistä kysymyksistä on muuttaa Suomen talouspoliittista linjaa nykyistä elvyttävämmäksi ja investointivetoisemmaksi. Toinen keskeinen asia on tulo- ja hyvinvointierojen kaventaminen. Eriarvoistumiseen puuttuminen on välttämätöntä, jos haluamme edelleen rakentaa Suomea vakaana ja turvallisena yhteiskuntana. Kolmas keskeinen kysymys on ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden hupenemiseen puuttuminen.
Suomen keskustelukulttuurissa on paljon hyvää. Meillä on vapaa lehdistö ja kohtuullisen hyvin toimiva demokratia. Poliittinen keskustelu on kuitenkin monesti turhan pintapuolista ja valtavirtaista. Poliittiset kamppailut näyttäytyvät vain yksittäisinä kähinöinä, sen sijaan, että pyrkisimme julkisessa keskustelussa analysoimaan eri ideologioiden ja poliittisten vaihtoehtojen syvempiä rakenteita.
Toivoisin poliittisessa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa kysyttävän useammin miten ja miksi, sen sijaan, että tyydymme kysymään vain mitä.
Lobbaus on osa politiikkaa. On luonnollista, että eri tahot kuten yhdistykset, kansalaisjärjestöt, työelämäjärjestöt ja elinkeinoelämän toimijat pyrkivät informoimaan päättäjiä ja vaikuttamaan päätöksentekoon omasta näkökulmastaan käsin.
Lobbauksen on oltava läpinäkyvää ja tämän takia Suomeenkin tulisi perustaa virallinen ja pakollinen lobbausrekisteri.
Poliitikkojen on kyettävä erottamaan eri tahojen intressit tutkitusta tiedosta ja päätösten tuleekin perustua mahdollisimman monipuoliseen tietoon.
Hyvä lobbaajan perusohjeita ovat:
Olen myös itse tehnyt vaikuttamistyötä muun muassa työskennellessäni ihmisoikeusjärjestö Amnestyn vaikuttamis- ja aktivismitiimissä.
Politiikassa on pitkälti kyse puolueiden ajamista tavoitteista, agendoista ja vaihtoehdoista. Henkilökeskeisessä avoimen listavaalin vaalijärjestelmässämme keskitytään liiaksi arvioimaan yksittäisten henkilöiden ominaisuuksia, usein poliittisten sisältökysymysten kustannuksella. Siitä kertovat muun muassa eduskuntavaalien muuttuminen retorisesti pääministerivaaleiksi ja esimerkiksi Tampereella kunnallisvaalien muuttuminen pormestarivaaleiksi.
En ole pyrkinyt luomaan itselleni poliitikkona tietoista brändiä. Eri ihmisillä on minusta varmaankin erilaisia mielikuvia.
Kirjoitan aktiivisesti blogiani ja olen jatkuvasti läsnä sosiaalisessa mediassa – myös ja ennen kaikkea vaalien välillä. Hoidan nykyisiä tehtäviäni Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja puolueen varapuheenjohtajana mahdollisimman hyvin, ja luotan siihen, että äänestäjien luottamus syntyy pitkälti tätä kautta.
Vastaan toimittajien kysymyksiin ja suostun henkilöhaastatteluihin ja poliittisia asiakysymyksiä koskeviin haastatteluihin pyydettäessä.
Mainonta on tietysti osa vaalikampanjointia. Tässä keskityn ulkomainontaan, lehtimainontaan ja myös tv-mainontaan osana puolueen kampanjaa. Sosiaalisessa mediassa mainostan jonkun verran, mutta rahallisesti panostukset ovat pieniä.
Yle ja suurimmat sanomalehdet.
Minulle ei ole ehtinyt tapahtua erityisen pahoja viestinnällisiä mokia. Mielestäni on oleellisempaa, miten erilaisista kriisitilanteista selviää, kuin se miten niitä välttää. On aina parempi toimia, kuin pelätä toimintaa mokien pelossa.
Avainsanat: eduskuntavaalit, lobbaus, vaalit, vaalit 2015, vaikuttajaviestintä
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi