SIME (sime.nu) on erityisesti Pohjois-Euroopassa tunnettu seminaari, joka kokoaa Tukholmaan vuosittain suuren joukon kansainvälisen tason puhujia. Joukkoon mahtuu viestinnän, markkinoinnin, median, telecomin ja digipuolen nimiä Jenkeistä saakka, aina yrityspuolen ihmisistä yksityisyrittäjiin ja bloggaajiin. Toki SIME on rantautunut jo Suomeenkin, mutta Ruotsin tapahtuma on SE seminaari, josta kaikki on saanut alkunsa. No niin, olin siis kovin otettu ja innostunut, kun minua pyydetiin kyseiseen tapahtumaan puhujaksi marraskuun lopulla.

Kovan luokan digiseminaarin maineen saanut SIME yllätti ainakin minut sisällöllään. Odotin kuulevani niin isoilta brändeiltä kuin online-puolen toimijoilta ajatuksia herättäviä alustuksia uusista trendeistä ja palveluista digitaalisissa kanavissa. Mutta mistä tilaisuudessa puhuttiin? Tarinankerron voimasta! Viimeistään siinä vaiheessa, kun Volvon edustaja kertoi, kuinka jokaista asiakasta pitää kohdella kuten potentiaalista toimittajaa, minua alkoi hymyilyttää. Kaksipäiväinen seminaarirupeama oli kuin olisi mennyt aikakapselilla vuosikymmenen taaksepäin viestinnän pääaineopintojen luennolle. Jo siellä tehtiin selväksi, että tärkeintä on suunnittella, mitä teemoja halutaan viestiä ja millä ydinviesteillä, lisäksi on osattava personoida viesti kohderyhmän mukaan ja voimaannuttaa tarinaa eri medioissa kunkin kanavan erityispiirteiden mukaan.

Ainoa asia, joka tällä nykyisellä tarinankerronnan aikakaudella erottaa meidät 90-luvulla toimimisesta, on aito vuorovaikutuksen tarve. Enää ei riitä, että osaa kertoa koskettavaa tarinaa kiinnostavasti otsikoiden, vaan on myös osattava herättää keskustelua ja mahdollistaa vuorovaikutus. Ja mikä vaikeinta, tässä ketjussa on oltava mukana loppuun saakka.

Saadakseni seminaarista kaiken irti, teetin lisämausteena kartoituksen seminaarin vaikuttavuudesta sosiaalisessa mediassa. Asiantuntijana tutkimuksessa toimi Verkostoanatomian Olli Parviainen ja alla näkyy Twitterissä tehdyn datalouhinnan tulos (klikkaa kuva isommaksi):

Kuva kertoo, kuinka tehokasta SIMEstä tweetattu tarinankerronta oli ja ketkä olivat tapahtuman vaikuttavimmat runebergit. Itse olin puhumassa Nonprofit-sarjassa, johon liittyvässä keskustelussa (#Sime10np) oli 64 tweettaajaa ja 221 tweettiä. Kuvassa solmun koko kertoo kuinka monta kertaa henkilöön viitattiin. Solmun värin tummuus taas vastaa sen ulospäinsuuntautuneisuutta. Eli pernillan ja rebeccalamptey olivat yhtä suosittuja (15 viittausta), mutta rebeccalamptey oli heistä ulospäinsuuntautuneempi ja sai vastauksia tai mainintoja enemmän. Itse olin tapahtuman viidenneksi vaikuttavin tweettaa, joka on aika kova rankkaus tapahtumasta, jossa suuri osa kuulijoista raportoi ainakin jotain sosiaalisen median palveluihin.

Onneksi lopputulema tältäkin opintoretkeltä oli se, että vaikuttavimmat viestinnän manööverit tehdään vanhoja viestinnän lainalaisuuksia soveltaen; kuten datalouhinnan tulos osoittaa, vaikuttavimpia olivat ne, joiden aiheet aiheiuttivat keskustelua tai mainintoja. Parhaiten viestit menevät perille, kun ne muotoilee niin, että halutut teemat ja ydinviestit ovat hanskassa ja ne kiinnostavat kuulijoita. Digitaalisessa maailmassa lisätwisti saadaan vuorovaikutteisuudella, avaamalla keskustelu kohderyhmän, eli tässä tapauksessa kanssatweettaajien kanssa. Ei sen kummempaa kuin Åberg, Juholin tai Lehtonen on meille opettanut.