Urani aikana olen kuullut lukemattomia kertoja sanan muutos. Siitä on puhuttu jatkuvissa organisaatiouudistuksissa sekä median tulosanalyyseissä. Kesän aikana käsite sai uudenlaisen sisällön.
Toisenlainen muutos saapui meille ulkopuolelta. Laiturin nokassa saimme lukea, kuinka talousviisaat laskivat menetettyjen eurojen määrää ja valtioviisaat huutelivat talouspakotteiden pelastukseksi neuvottelevaa diplomatiaa ikään kuin sellainen olisi kansallinen voimavaramme. Tutkijana voin sanoa, että me suomalaiset olemme ryhtyneet historian käänteissä paremminkin kähnäämään keskenämme, jos suunta on ollut hukassa.
Mielensäpahoittajien maa?
Muutoksen myllertäessä on tarkoituksenmukaista muistaa talvisodan henki, Paasikiven linja ja Ahtisaaren maltti. Mutta niiden lisäksi pitäisi nyt ryhdistäytyä ja hakea voimaa yhdessä tekemisestä sellaisilla viestijöille tutuilla keinoilla, kuten kuuntelu, neuvottelu ja vaihtoehtojen analysointi.
Nyt ei ole aika kauhistella tuoreen pääministerin shortseja ja kännykkäkuvia, ei ole aika pöyristyä siitä, että huolehdimme vain Valion menetetyistä markkinoista, vaikka Ukrainassa soditaan. Ei ole mielestäni myöskään hetki töötätä, miten alhaista vaalitaktiikkaa tuore valtiovarainministeri harjoittaa. Kullakin mielensäpahoittajalla kun on oma lehmä ojassa.
Sen sijaan puhukaamme tavalla, joka tuo tosiasiat pöytään, mutta muistuttaa siitä, miten monet asiat ovat ihan kuten ennenkin. Pääkirjoituksissa vilisee niin paljon sotaista termistöä ja kauhuskenaarioita, että viestinnän ammattilaiselle sellainen vaikuttaa suorastaan pelon maiseman manipulaatiolta. Ei kannata provosoitua. Sillä ei voita mitään.
Muutos tapahtuu korvien välissä
Eikö meidän suomalaisten sitten tarvitsekaan pelätä ulkoapäin tulevia uhkia? Kyllä ja ei. Täytyy muistaa, että arki on enimmäkseen harmaa. Asiat ovat enimmäkseen sekä että, eivät joko tai. Täytyy muistaa, että todelliset merkit uhkista perustuvat edelleen etupäässä mielipiteisiin.
Suomi ei voi mitään geopoliittiselle sijainnilleen, eikä koolleen. Viisi miljoonaa meikäläistä mahtuu kevyesti minkä tahansa suurvallan yhteen kaupunkiin. Olemme silti aina pärjänneet ja siitä on lähdettävä nytkin. Ihan ensiksi tulisi elää maltillisesti sovussa sekä keskenämme että muiden kanssa. On harjoitettava taitavaa ja sovittelevaa suhdetoimintaa.
Muutosta tapahtuu koko ajan korviemme välissä. Epävarmuus ruokkii epävarmuutta, rohkeus rohkeutta. Tarvitsemme siksi myös hyviä uutisia. Näinä päivinä median uutiset ovat niin synkkiä, että ne mustaavat kokonaisen onnistuneen päivän eikä kuva ole todellinen.
Koska kirjoitan viestinnän ammattilaisille, haluan muistuttaa osaamisesta, jolle nyt on erityistä tilausta. Viestijä on ammatiltaan olennaisen kiteyttäjä ja osapuolien ymmärtäjä. Puhutaan hienosti sidosryhmädialogista. Kutsutaanpa diplomatiaa miksi tahansa, sitä tarvitaan juuri nyt.
Tarkkana propagandan edessä
Mielissämme tapahtuvan muutoksen suurin vauhdittaja niin hyvässä kuin pahassa on media. Me kansalaiset muodostamme maailmankuvaamme uutisiin nojaten. Haastatteluja antavat poliitikot ja asiantuntijat. Saamme pohdittavaksi myös vastakkaisia näkemyksiä ja hyvä niin. Asioita tuleekin tarkastella eri kulttuurien kulmista. Mikään kansakunta ei ole toista pahempi.
Me viestijät olemme taitavia median analyytikkoja. Hoksaamme nopeasti, mistä kärkäs mielipide saattaa johtua. Poliitikon mielipide ajaa puolueen etua, asiantuntija toimii harvoin totaalisesti ilman kytkyjä.
Me viestijät teemme itsekin valkoista propagandaa eli ajamme työyhteisömme asioita parhain päin. Kunnioitamme silti riippumatonta journalismia. Olemme taitavia tunnistamaan sellaista puhetta, jolla on tarkoitushakuiset tavoitteet.
Auttakaamme propagandan tunnistamisessa yhteisöjämme. Ottakaamme koppi neuvottelevan diplomatian tilauksesta. Maltillisuus, ymmärrys ja keskinäinen kunnioitus – niistä on henkisen hyvinvoinnin tulevaisuus tehty.
Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:
- Uteliaana uusiin horisontteihin
- Ajattele isosti pienissäkin teoissasi
- Työelämässä pärjää viestimällä, ei kiusaamalla
Avainsanat: propaganda, suhdetoiminta
Kirjoitettu 13.8.2014
Yhteistyökumppanit
KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi
Keskustele aiheesta "Tilaus taitavalle suhdetoiminnalle"
Nina Alivirta
Olen monesta asiasta tässä täysin samaa mieltä: maltti ja tolkku eivät ole muodissa ja kaahausjournalismissa ja/ tai somessa suorastaan upoksissa. Niitä tarvitaan nyt kuten diplomatiaakin, sekä kuuntelua, joka ei kuitenkaan ole kiteyttämätöntä joka suuntaan kumartamista vaan oman äänen kuuntelemista myös.
Hyvien uutisten kulttuuria meidän on osattava luoda: luoda edellytykset kestävästä hyvästä, myös ja nimenomaan yrityshyvästä, kertomiselle ja sen vastaanottamiselle ja eteenpäin kertomiselle (kutsutaan sitä vaikka journalismiksi). Hyvillä uutisilla maisemamme muuttuu ja kannustaessamme hyvään pääsemme eteenpäin.
Odotan kuitenkin samalla myös päättäjiltä tilannetajua mitä tulee omaan viestintään. Minusta esim. eurovaalien alla Sirpa Pietikäinen ja Mikael Pentikäinen erottuivat edukseen selkeydellään ja johdonmukaisella asiassa pysymisellään – ja lisäksi sillä, miten osasivat kuunnella ja tuoda esiin myös asioita, jotka eivät ole mustavalkoisia tai helppoja.
On totta, että sortsiaihe tai minihallitusneuvotteluiden aikaan, joskaan ei aikana, tviittaaminen ei ole iso juttu. Silti luottamus, mitä ilman hallitus ei voi toimia, on erittäin herkkää pääomaa ja se voidaan menettää liiankin helposti. Siihen ei ole varaa nyt ja siksi myös päättäjien on oltava vastuullisia viestijöitä.
Johanna Hurmerinta
Elina Melgin on vahva kirjoittaja ja viestinnän todellinen ammattilainen. Tässäkin kiteytyi moni tärkeä asia – upeasti.
Elina Melgin
Kiitos kommentista, joka edistää ammattikuntamme keskustelukulttuuria. Kuten sanot, mustavalkoiseen on liian helppo langeta. Harva poliitikko uskaltaa toimia mediaseksikkyyden kustannuksella, oma lehmä kun ammuu vaaliuurnilla. Monelle Stubbin punaiset farkut ja maalitauluksi asettuminen ovat jo vähän liikaa. Häneltä ja puolueelta odotetaan nyt vähintään yhtä räväköitä sisältönäyttöjä. Viestintä on taitolaji etenkin silloin, kun ajat ovat epävarmoja. Luottamus, kuten sanot Nina, mutta myös uskottavuus. (Ei pidä tulkita anti-Stubb-ajatteluksi, sillä kannatan ennakkoluuloja ravistelevaa erilaisuutta, kirkasta ja perusteltua.)