Suomen kaltaisissa kypsän teollistumisen maissa toimialat kehittyvät tulevina vuosina eri tahtiin aiempaa selvemmin. Ympäristö-, energia- ja luonnonvara-alat sekä terveys ja hyvinvointi lisäävät merkitystään. Valmistava teollisuus vähenee roimasti. Suomalainen tytär- ja myyntiyhtiötalous laajenee edelleen.

Työyhteisöt muuttuvat aiempaa avoimemmiksi, lyhytkestoisemmiksi ja keskinäisiä kumppanuuksia suosivammiksi. Valtioiden ja markkinoiden välillä rajat madaltuvat sekä globalisaatio ja monikulttuurisuus lisääntyvät. Ykkös-, kakkos- ja kolmossektoreiden väliset erot pienenevät.

Tuottavuuden merkittävä lisääminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolon välttämätön edellytys. Erityisesti tuottavuutta on varaa lisätä julkisella ja kolmannella sektorilla. Suuremman tuottavuuden merkittävimmät lähteet ovat paremmassa johtamisessa, työhyvinvoinnin lisäämisessä ja tietotekniikan voimassa muuttaa työsisältöjä.

Työmarkkinoilla muutos on työelämääkin voimakkaampaa. Valtava eläköityminen tuottaa osaajapulan, minkä seurauksena kilpailu työmarkkinoilla kiristyy merkittävästi. Arvojen ja asenteiden muutosten tuloksena työn houkuttelevuus perustuu aiempaa enemmän työn merkityksellisyyden kokemukseen kuin ulkoiseen asemaan tai rahalliseen korvaukseen.

MURROS ON ISO JA VÄLTTÄMÄTÖN

Kaikki tämä tuottaa murroksen, jollaista ei usein Suomessa koeta. 1800-luvun lopun ja vuosisadan vaihteen prosessiteollisuuden nousu sekä sotien jälkeinen metalliteollistumisen uusi aalto ovat ehkä verrattavissa nyt käynnissä ja edessä olevaan murrokseen.

Euroopassa kansantuotteen, elintason ja hyvinvoinnin kasvu on jo vuosia perustunut tavarantuotannon halpenemiselle, jonka hyvinvointia lisäävä vaikutus on nyt häviämässä työvoimakustannusten alle. Karkeistaen tässä on syy, miksi lisääntyvän bruttokansantuotteen Suomessa hoivapalvelut voivat suhteettoman huonosti.

Mitä tämä murros ja muutosten vauhdin lisääntyminen tarkoittavat yksittäisen toimijan – vaikkapa yrityksen – ja tätä toimijaa ympäröivän toimintaympäristön välisiin suhteisiin?

TOIMINTAYMPÄRISTÖN ARVIOINTI ON STRATEGIATYÖN YDINTÄ

Yrityksen tai yhteisön olennaisten etujen edistäminen nopeasti muuttuvassa vaihtuvien liittoutumien maailmassa korostaa ulkoisen ympäristön arviointikykyä, arvioinnista tehtävien johtopäätösten tekoa ja taitoa muuntaa johtopäätökset käytännöksi. Muutosten mukaan joustaminen on entistäkin tärkeämpää.

Menestyksellisen strategian keskeinen ominaisuus on herkkyys; vuosittaisen strategiakellon mukaisten 500 powerpointin kahlauksen sijaan ketteryys. Osuvan strategiatyön lähtökohtana aiempaakin olennaisempaa on toimintaympäristön jatkuva arviointi.

Työelämän muuttuessa kiire on lisääntynyt. Verrattomista verkottumisen mahdollisuuksista huolimatta yritysten ja yhteisöjen johtamiseen käytetyistä resursseista entistä suurempi osa kohdentuu organisaation sisäisiin asioihin ja välittömään arvonluontiympäristöön. Yritysten ja yhteisöjen yleisjohto on entistä osaavampaa lähiasioiden johtamisessa, mutta toimintaympäristön muutokset jäävät liian vähäiselle huomiolle.

Tähän toimintaympäristön lukutaidottomuuteen on monia syitä. Yhteiskuntien kulttuurinen osittuminen ilmenee yhteisten areenoiden merkityksen vähentymisenä: talvisota ei henkisenä siteenä yhdistä, televisiokanavia on enemmän kuin yksi, globalisaation oloissa samaistumisen yhteisöt ja kohteet ovat yhä useammin kansainvälisiä, ei välittömään elämän ympäristöön liittyviä.

VAIKUTTAMISTYÖ RAKENTAA DEMOKRATIAA JA KANSANTALOUTTA

Teknologian murrokset, riippuvuuksien vahvistuminen ja monimutkaistuminen sekä syklien lyhentyminen luovat ennen näkemättömiä mahdollisuuksia ja uhkia. Niiden tunnistaminen, tunnistamisen pohjalta tehdyt johtopäätökset ja niiden mukainen toiminta ovat menestyksellisen toiminnan välttämätön edellytys. Tämä koskee niin yrityksiä kuin julkisen ja kolmannen sektorin yhteisöjäkin.

Toimintaympäristöön vaikuttaminen – yhteiskuntasuhteet, edunvalvonta, lobbaus, vaikuttamisviestintä – ovat siis toimijalle välttämätön menestyksen rakennuspuu. Se on kuitenkin myös olennainen menestyvän yhteiskunnan piirre. Eettisesti kestävä ja ammatillisesti pätevä vaikuttaminen lisää yhteiskunnassa käytettävissä olevaa tietoa ja näkemystä, mikä puolestaan auttaa tekemään poliittisilta ja taloudellisilta seurauksiltaan halutunlaisia linjauksia ja päätöksiä. Näin yritysten ja yhteisöjen vaikuttamistyö rakentaa demokratiaa ja kansantaloutta.

Vaikuttamistyön merkitys yhteiskunnallisissa – moraalisissa, kulttuurisissa, poliittisissa, taloudellisissa – ratkaisuissa on monissa tapa uksissa suuri. Tämän takia olisi perusteltua, että vaikuttamistyölle luotaisiin yhteiset ja nykyistä avoimemmat pelisäännöt. Samalla tulisi avoimesti hyväksyä, että inhimillisen yhteisön ratkaisut ovat arvovalintoja, jotka pohjaavat päätöksentekijän etiikkaan tai poliittiseen mielipiteeseen. Myös pyrkimys taloudelliseen etuun on eettinen valinta.

OIKEUSLAITOS NOPEAMMAKSI JA AVOIMEMMAKSI

Suurehko kuhmu avoimuuden ja yhteisten pelisääntöjen tiellä on oikeuslaitoksen toiminta. Arvopohjaisesta ajattelusta lähtien on ongelmallista hyväksyä vielä nykyäänkin usein esille tuleva ajatus sokeasta oikeuden jakajasta, ikään kuin oikeuslaitos olisi arvovapaa inhimillisen elämän saareke. Tämän periaatteellisen näkökannan lisäksi on kuitenkin pari käytännöllisempää huomiota.

Oikeuslaitoksen hitaus, joka pääosin lienee seurausta riittämättömistä voimavaroista, heikentää demokratiaa ja yhdenvertaisuutta. Vaikuttamistyön kannalta ei ole merkityksetöntä, että poliittisten päättäjien tai viranomaisten ratkaisuista valittamista käytetään, pitkiä käsittelyaikoja hyödyntäen, kiusantekoon eikä erilaisten näkökantojen aitoon oikeudelliseen punnintaan. Tätä ilmiötä ruokkii oikeuslaitoksen sulkeutuneisuus: mikä muu julkispalvelu kieltäytyy ilmoittamasta käsittelyaikojaan?

Jos vaikkapa viranomaispäätöksen valitusprosessi kestäisi parilta oikeusasteelta pari kuukautta, juttujen määrä vähentyisi murto-osaansa nykyisestään.

Jos nykyistä avoimemmin tunnustettaisiin arvojen ja muiden inhimillisten ominaisuuksien vaikutus oikeuden päätöksiin, olisivat myös oikeuslaitoksen tuomarien nimitysprosessit todennäköisesti nykyistä avoimempia ja välimiespalkkiot julkisia – eli niitä ei oikeuden viranhaltijoilla olisi lainkaan.

EHDOTUS VAIKUTTAMISTYÖN VASTUUTTAMISESTA

Koska tämä kirjoitukseni julkaistaan ProComin kausikirjassa, laitetaan loppuun ehdotus vaikuttamistyön vastuuttamisesta yrityksissä ja yhteisöissä:

Perinteisesti vaikuttamistyö on liitetty viestintään. Siinä on kuitenkin ongelmia, varsinkin, jos viestintään kuuluu myös sijoittajasuhteet tai markkinointi. Sopivaa moniosaajaa voi olla vaikea löytää. Entäpä, jos vaikuttamistyö liitettäisiin kehitys- ja strategiatoimintoon? Toimintaympäristön lukutaito on vaikuttamistyön lähtökohta, jolta myös menestyksellisen kehittäjän ja strategin tulee päivittäin ponnistaa.

Avainsanat: ProComma 1/2012, toimintaympäristö, työ, vaikuttajaviestintä