Aloitin syyskuussa 2012 vuoden mittaiseksi aiotun työkomennuksen Tukholmassa. Lokakuussa 2013 olen täällä yhä, ja marraskuun alusta uuden työtehtävän myötä pysyvästi. Pakko kai se on tunnustaa, että Ruotsi ja ruotsalainen elämäntyyli ovat vieneet mennessään…
Skanskan kokoisessa yrityksessä tarjolla olisi ollut eksoottisempiakin ulkomaankomennuskohteita, mutta minut toi Ruotsiin pohjoismaiset työtehtävät sekä mahdollisuus työskennellä pääkonttorissamme. Ja vaikka Helsingistä Tukholmaan lentää alle tunnissa, tuntuu etäisyys joskus paljon pidemmältä niin arki- kuin työelämässäkin.
Ruotsissa asuminen ja työskentely on yhtä aikaa hyvin samanlaista ja erilaista. Yhtäläisyyksiä on enemmän kuin eroavaisuuksia, mutta ne pienet erot ovat usein hyvin näkyviä ja konkreettisia. Ennen, suomalaisin silmälasein katsottuna nämä suomalaisuudesta poikkeavat tavat ja käytännöt saivat minut hymähtelemään ja vähän naureskelemaankin. Nykyään tunnustan pitäväni Ruotsista ja ruotsalaisesta työkulttuurista juuri näiden ominaispiirteiden vuoksi.
Ruotsalainen työyhteisö on todellinen yhteisö, joka huolehtii jäsenistään ja vaatii sitoutumista myös isossa yrityksessä. Jokapäiväiset, yhteiset kahvitauot eivät ole valinnaisia, vaan kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että niihin on osallistuttava säännöllisesti. Jokaisen tulee olla kiinnostunut myös kollegoidensa yksityiselämästä ja jakaa asioita itsestään. Juhlapyhinä omaa kahvitilaa saatetaan koristella yhdessä ja kaikkien työntekijöiden merkkipäivät huomioidaan vähintäänkin erillisellä kahvitauolla tai kukilla. Saattaa kuulostaa pinnalliselta tai jopa vaivalloiselta, mutta käytännössä kaikella tällä on psykologinen merkityksensä ja yhteenkuuluvuus omien kollegoiden kanssa vahvistuu.
Ruotsalaiset pitävät palavereista ja ihmisten tapaamisesta. Myönnän yhä joskus kritisoivani kokousten määrää sekä päätöksenteon hitautta, mutta olen joutunut myöntämään, että palavereissa on puolensa. Kukaan voi tuskin kiistää kasvokkain tapahtuvan viestinnän ja vuorovaikutuksen tehoa; ihmisiä on helppo vakuuttaa ja voittaa puolelleen kokouksissa ja niissä myös ideoidaan ja kehitetään uutta yhdessä. Koska päätökset vaativat usean tahon mielipiteen ja luultavasti myös useamman kokouksen, on uusien toimintatapojen ja ratkaisujen jalkautus usein mutkattomampaa.
Ruotsalaiset pitävät yllättävän vähän melua siitä, miten ahkerasti he tekevät töitä. Myytti suomalaisista jotenkin erityisen ahkerana kansana on karissut samalla, kun olen seurannut ruotsalaiskollegoideni työntekoa. Ruotsissa on hyvä tekemisen meininki ja kollegoita myös autetaan ja tuetaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Ehkä juuri ahkeran kokoustamisen ja tiiviin työyhteisön vuoksi työtä tehdään usein tiimissä ja yhteiseen päämäärään pyrkien. Tilaa yksinäiselle puurtamiselle tai sooloilulle on vähän, kun kaikki ovat kiinnostuneet kuulemaan meneillä olevista projekteistasi, ja mikä parasta: olemaan niissä mukana.
Kaikkein näiden positiivisten huomioiden jälkeen täytyy korostaa, että ne perustuvat tietenkin vain omiin kokemuksiini ja havaintoihini, eikä niitä varmastikaan voi yleistää koskemaan kaikkia ruotsalaisia työyhteisöjä.
Oli miten oli, eivät nämä länsinaapurin asukkaat ja työelämän käytännöt hassumpia ole!
Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, Ruotsi, työyhteisö, ulkomaankomennus, viestintä, yrityskulttuuri
Kirjoitettu 22.10.2013
Yhteistyökumppanit
KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi
Keskustele aiheesta "Toiset lähtee kuuhun ja toiset Ruotsiin"
Kerttu Jokela
Kiitos mielenkiintoisesta puheenvuorostasi!
Allekirjoitan melkein kaikki huomiosi. Auttavaisuus ja työkollektiivin koossapitäminen ovat pomon tärkeimpiä työtehtäviä. Sosiaalinen kompetenssi on joskus tärkeämpää kuin ammattitaito. Toisaalta… jos joku liikaa sooloilee niin siitä voi olla todella huonot seuraukset – työpaikan menettäminen.
Hanna Karppi
Kiitos kommentistasi. Pyrin olemaan aika varovainen ”yleistämisessä”, sillä ruotsalaisiakin on moneen junaan, mutta tietyt työyhteisön tavat ja käytännöt ovat väistämättä alkaneet ajan kuluessa erottumaan. Mitä sosiaaliseen kompetenssiin tulee, niin olen samaa mieltä siitä, että se on Ruotsissa korostetun tärkeää.
Sanna Fäldt
Kiitos Hanna kivasta blogista! Mahtavaa lukea näin kivoja havaintoja sisäisen yhteenkuuluvuuden edistämisestä Ruotsin maalta. Ja kiva, että pestisi on mennyt noin hyvin ja jatkuu. Mehän täällä usein naureskelemme Ruotsin palaaverauskulttuurille, olisi kiva kuulla ”inside infoa” lisääkin kokoustamisprosessista ja sen eroista meihin, sekä mitä voisimme oppia tänne Suomeen. Haleja 🙂
Hanna Karppi
Kiva että pidit blogista! Olen aika harvoin Suomessa nykyään ja silloinkin aina kalenteri täynnä tapaamisia. Jos siis joskus tulet Tukholmaan, niin yritetään sopia treffit. Olisi kiva kuulla myös teidän kuulumisia. 🙂
Heidi Toivonen
Kiitos ajankohtaisesta kirjoituksesta! Tuttavapiirissäni on tällä hetkellä useampi ”siirtolaisuutta” Ruotsiin joko suunnitteleva tai sen viime aikoina jo toteuttanut, parhaassa työiässä oleva henkilö. Mikä heitä länsinaapuriin ja sen työyhteisöihin oikein vetääkään?
60-luvulla siirtolaisuuden syyt olivat pitkälti yhteiskunnalliset, kun rakennemuutos ja nopea teollistuminen johtivat laajaan muuttoliikkeeseen maalta kaupunkeihin ja edelleen myös Ruotsiin.
Vähäisemmän liikkuvuuden aikana (kuten nyt) ”siirtolaisuuden” taustalla lienee usein ei-taloudelliset tekijät, kuten itsensä kehittäminen tai jopa seikkaliunhalu. Väittäisin kuitenkin, että yhteiskunnalliset syyt ovat silti yhä osaltaan ajaneet nämä tutut tyypit vadelmavenepakolaisiksi ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Lisää yhteisöllisyyttä myös suomalaiseen työelämään ennenkuin tämä työ(yhteisö)peräinen maastamuutto karkaa hanskoista..
Hanna Karppi
Kiitos hyvästä kommentista. Toki Ruotsin taloudellinen tilanne on Suomea parempi, mikä vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin positiivisesti niin työpaikalla kuin sen ulkopuolellakin. Itselläni Ruotsiin siirtyminen liittyi puhtaasti työtehtäviin ja haluun vähentää matkustamista, joka oli ennen muuttoa lähes jokaviikkoista, mutta nyt kun olen seurannut Suomen talouselämää ja yritysten YT-neuvotteluja täältä lahden toiselta puolelta, on myönnettävä, että muutto on tuntunut yhä paremmalta ratkaisulta. Irtisanomiset ja taloudellinen epävakaus vaikuttavat osaltaan työilmapiiriin ja siksi onkin ollut helpottavaa työskennellä maassa, jossa menee tällä hetkellä taloudellisesti hyvin. Tokikin kotimaan irtisanomisia on ollut ikävä seurata myös etäältä.
Muuttojen lisääntymisen syynä voi luonnollisesti olla myöskin se, että Ruotsissa on monia mielenkiintoisia työmahdollisuuksia isoissa yrityksissä, jotka ovat onnistuneet brändäämään itsensä menestyksekkäästi myös kansainvälisesti. Toivottavasti näitä saataisiin lisää myös Suomeen.
Leveämmän leivän perässä Ruotsiin ei kannata ihan äkkiseltään lähteä, sillä ainakin Tukholmassa kuukausipalkka hupenee korkeiden hintojen ja haastavien asuntomarkkinoiden vuoksi nopeasti. Myöskin verot ovat korkeat.
Elisa Juholin
Kiitos Hanna, teoria muuttui blogissasi lihaksi! Työyhteisöviestinnän tutkijana kiinnostavaa luettavaa oman kokemuksesi kautta. Dialogiseen viestintään suhtaudutaan meillä kahtiajakoisesti: toisaalta sellaista pidetään ideaalina, toisaalta katsotaan, että se vie liiaksi aikaa. Sinun mukaasi päätöksenteko tehostuu, kun asiat sovitaan kerralla yhdessä, vaikka aikaa kuluukin jokaisen kuulemiseen. Usein unohtuu, että aikaa vie sekin kun asioita ei ymmärretä tai ymmärretään väärin, oiotaan ja korjaillaan myöhemmin, jolloin on jo ilmennyt ongelmia. Riittävän kaukaa katsottuna pohjois-eurooppalaiset ovat samasta muotista, mutta on meissä myös eroja. Suomalainen suoraviivaisuus ja (näennäis)tehokkuus vai ruotsalainen diskuteeraus työyhteisöihin? Kummallakin on puolensa, ja myös tilanteet ratkaisevat. Suomen ja Ruotsin välillä on kuitenkin myös selkeitä kultuurieroja.
Hanna Karppi
Kiitos kommentista. Mukava kuulla, että olen mielestäsi osunut edes jokseenkin oikeaan.
Joskus tuntuu, että Suomessa arvostetaan liikaakin tehokkuutta etenkin päätöksenteossa. Paras johto- tai työryhmä on se, joka tekee päätökset nopeimmin riippumatta siitä, onko niiden toteutus lopulta lainkaan tehokasta…
Olet oikeassa, että kummassakin kulttuurissa on puolensa ja siksi pohjoismaiset työyhteisöt (joihin otetaan vielä mukaan norjalaiset ja mahdollisesti tanskalaiset) ovat todella kiinnostavia, kun kaikkien maiden käytännöt kohtaavat kokoushuoneessa. Joskus olen miettinyt, että suomalaisen ja ruotsalaisen ”tyylin” yhdistäminen voisi johtaa todelliseen menestysreseptiin: työyhteisöön, jossa kuunnellaan, keskustellaan, tehdään päätöksiä ja myös toteutetaan ne yhdessä. Ehkä jokin tällainen sekoitus on muhimassa niissä yrityksissä, joissa työskennellään pohjoismaisella tasolla…