Olen aina ollut menossa ja monessa mukana. Muistan jo lukioajoilta, kuinka koulukaverini manasivat minulle, että kalenteristani pitää varata aikaa yhdessä hengailuun, kun olin aina joko harrastamassa, urheiluharjoituksissa tai valmentamassa. Minulle kalenterin täyttäminen erilaisella tekemisellä on selvästi sisäänkirjoitettu tapa toimia. Viime aikoina olen konkreettisesti kuitenkin pyrkinyt siihen, että kalenterissa on myös vapaa-aikaa, jolloin voi vain olla tai hengailla.
Työt eivät lopu koskaan, sen huomasin työskennellessäni erilaisissa työtehtävissä ja etenkin järjestöissä, mutta vastaavasti sen huomaa pyörittäessä omaa Viestintä-Piritta -yritystäni. Voisin tehdä yötä päivää ja 24/7 työtä, mutta olen päättänyt, että aion löytää tasapainon työn ja vapaa-ajan välille. Myös lomat kuuluvat yrittäjänkin elämään.
Työni sisältö tosin on sellainen, että aina kun olen netissä, olen tavallaan töissä. Viestinnän ja sosiaalisen median kouluttajana ja valmentajana etsin, luen tai jaan jatkuvasti tietoa eteenpäin verkossa. Vastaavasti digitaalisen viestinnän asiantuntija ja luennoitsija Teemu Arina kertoo omasta työn ja vapaa-ajan rajastaan Suomen Kuvalehden haastattelussa (SK 44, 4.11.2011) seuraavasti: ”Näen päiväni tapahtumat luontevana jatkumona enemmän tai vähemmän kiinnostavien asioiden parissa.”.
Mutta entä viestinnän asiantuntijat ja ammattilaiset, joilla on työaika? Voiko viestimisen jättää töihin hyvällä omalla tunnolla? Entä kun sosiaalinen media alkaa olla osa työnkuvaa ja työhön liittyvät päivitykset hyppivät silmille Facebookissa, kun siellä käy omalla ajallaan viikonloppuna? Tältä tuskin voi välttyä, mutta työasiat voi opetella hoitamaan työajalla.
Ajanhallintaa ja to-do -päivitystä
Olin viime keväänä kuuntelemassa Timo Lampikosken luentoa oman ajankäytön kehittämisestä Viesti ry:n kevätkokouksen yhteydessä. Huomaan tänään, että osa hänen opeistaan meni selvästi perille. Ensinnäkin: työn ja vapaa-ajan voi erottaa toisistaan ja niin pitääkin tehdä. Toiseksi: sähköposti on pahin aikasyöppö ja sen kanssa voi oppia elämään, kun hieman harjoittelee. Kolmanneksi: to-do-listaa kannattaa hieman viilata.
Lampikoski korosti sitä, että me itse olemme oman elämämme pahimpia aikasyöppöjä. Niinpä kannattaa opetella sekä sanomaan ”Ei!”, mutta myös haalimaan kalenteriin sitä kuuluisaa vapaa-aikaa. Aina ei kannata suorittaa, mutta elää kannattaa enemmän. Työt oikeasti voi jättää työpaikalle ja jatkaa niitä sinne palatessaan.
Entä sitten se yksi piru, sähköposti? Jos päivän kuluessa pitää saada aikaan jokin iso asia, kuten esimerkiksi esitys koulutukseen tai pidempi kirjoitus, sähköposti on parempi sulkea kokonaan. Sama pätee myös Facebookiin, Twitteriin ja muihin sosiaalisen median kanaviin. Sen jälkeen, kun ajattelua ja keskittymistä vaativa työ on suoritettu loppuun, voi käydä läpi tärkeimmät saapuneet sähköpostit ja vastata vähemmän tärkeämpiin sitten myöhemmin.
Myös to-do-lista kannatti pistää uusiksi. Lampikoski puhui tästä viikkosuunnitelmana, jonka mallissa olen huomannut olevan paljon hyvää. To-do:n voi jakaa seuraaviin osiin: tärkeät tehtävät, muut tehtävät ja ”sälä”, kuten Lampikoski tätä listan alimmaista osaa kuvaili. Suositus olisi, että ensimmäinen osa pitäisi allaan vain 3–5 hoidettavaa asiaa. Itse en ihan tähän tavoitteeseen ole päässyt, mutta tämä to-do-malli on helpottanut työntekoani kuitenkin huomattavasti. Suosittelen kokeilemaan!
Ajanhallinta on iso haaste, varsinkin kun tehtävää ja vastuuta on paljon. Olen kuitenkin pystynyt todistamaan omassa elämässäni, että aikaa (ja sitä sähköpostia) voi hallita, kun vain malttaa harjoitella.
Mutta entä se viestintä? Voiko sen jättää työpaikalle, kun sulkee koneen ja lähtee kotiin?
Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:
- Kaikki yhtä suurta appsia!
- Mainostaisitko meitä Facebookissasi?
- Kun sosiaalinen media maailman pieneksi muutti
Avainsanat: ajankäyttö, sähköposti, sosiaalinen media, työelämä
Kirjoitettu 24.11.2011
Yhteistyökumppanit
KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi
Keskustele aiheesta "Työaika vs. vapaa-aika – voiko viestijä erottaa näitä toisistaan?"
Aija Laurila
Pohdit Piritta jokaiselle viestijälle ajankohtaista aihetta. Itse olen erityisesti miettinyt, että voiko työtä jättää kokonaan työpaikalle. Varsinkin sosiaalista mediaa ei voi opetella vain työajalla vaan jokainen klikkaus eri sovelluksissa on oppimista ja usein se tuppaa tapahtumaan enemmän vapaa-ajalla. Some on niin muuttuva maailma, että siinä pitää olla mukana 24/7. Kun siitä tulee luontevaa ja siitä saa myös vapaa-aikaansa erityistä hyötyä, niin eipä se tunnu haittaavan mihin vuorokauden aikaan tämä tapahtuu. Viestinnän maailma muuttuu vauhdilla ja on todellakin itsestä kiinni ja omalla vastuulla miten ajankäyttönsä hallitsee.
Piritta Seppälä
Kiitos hyvästä lisänäkökulmasta, Aija! Itse ajattelen samaan tapaan, että somea oppii koko ajan – eikä sitä 24/7 oppimista pidä edes oikeastaan työnä, koska se kiinnostaa niin paljon. Mutta se, että osaa erottaa työhön liittyvän some-päivittämisen/seurannan/jakamisen omasta some-surffauksesta, sitä pitää harjoitella.
Aija Laurila
Itselläkin todella harjoittelun alla:)
Tmi Minna Valtari (@minnavaltari)
Hyviä pointteja! Itsekin olen suunnilleen 24/7 somessa ja juuri tuo Aijan mainitsema jatkuva oppiminen somesta huimaa. Monet sitä usein kysyvätkin, miten tässä alituisessa kehityksessä voi edes pysyä kärryillä. Fakta tosiaan on, että kun asia kiinnostaa tarpeeksi, niin sitä somea elää – eli seuraa muulloinkin kuin varsinaisesti työtä tehdessä – maksoi siitä sitten joku jotain tai ei. Näin tämän alan asioista vaan oppii. Kursseilla tai koulutuksissa ei oikein koskaan ne ihan kaikista uusimmat jutut pääse esille, vaan niitä kaivetaan keskusteluissa niin Twitterin kuin esimerkiksi myös Google+:n puolella.
Huimaahan se sinänsä kyllä on, että ihan jatkuvasti täytyy seurata, mitä tapahtuu, tai putoaa kärryiltä…
Piritta Seppälä
Minnan kommentista tuli tosiaan mieleen myös tuo some-ähkyn puoli. Pakko on nimittäin joskus vetää raja uuden somen omaksumisellekin, sillä kaikessa ei vain voi olla mukana. Esimerkiksi kesällä juuri ennen lomani alkua avattiin Google+. Vaikka aiheesta pöhistiin paljon juuri tuolloin, päätin että ei sota yhtä miestä kaipaa. Avasin kyllä profiilin palveluun, mutta jätin siihen tutustumisen muille. Luin sitten elokuussa parhaimmat palat ja kokemukset blogeista, Twitteristä ja G-plussasta itsestään. Toinen esimerkki oli Facebookin Timeline – päätin jäädä odottamaan sen saapumista kaikille käyttäjille ennen sen käyttöönottoa. Tämä olikin lopulta ihan hyvä ratkaisu, koska Timelinen tuloa odotetaan edelleen: nyt oma profiilini näyttää edelleen siltä kuin koulutettavillanikin ja pystyn sitäkin kautta ohjaamaan ja neuvomaan ihmisiä koulutuksissa kätevästi.
Hanna Takala (@hannatakala)
Olen siitä onnellisessa asemassa, että valtaosan työstä voin tosiaan jättää töihin sulkiessani toimiston oven tässä 16:00 pintaan. Toki käytän nettiä vapaa-ajallakin, mutta esimerkiksi sinne työsähköpostiin minua ei saisi kiukullakaan.
Tietysti vapaa-ajan käytössä tulee treenattua montaakin työssä tarvittavaa ja hyödynnettävää asiaa, mutta se ei tunnu työltä kun käyttää ihan tosissaan omaankin käyttöön niitä juttuja. Harrasteblogi on ehkä harrastus, mutta siinä samalla tulee opittua jos jonkinmoista 🙂 Vapaa-aikana omaksun omaksi ilokseni, työaikana hyödynnän.
Fyysisesti ja mentaalisesta lähden kuitenkin töistä juurikin nyt, enkä palaa ennen huomista aamua. Illalla epäilemättä opin taas jotain somesta omaksi ilokseni 😉
Piritta Seppälä
Mahtava tiivistys, Hanna! Erityisesti tuo viimeinen lause 🙂 Mukavaa iltaa ja iloa oppimiseen omaksi iloksesi!
Riitta Ryhtä
Jos työ on mielekästä, ei minua ainakaan käiritse, jos se tulee vastaan sosiaalisen median kautta myös vapaa-ajalla.
Kosketus tulevaisuuden työpaikkaviestintään « Pilkun paikka
[…] syksyyn! Sometimes at Sometine 2011 Nuoret ja työnjako vastaus sosiaalisen median haasteisiin Työaika vs. vapaa-aika – Voiko viestijä erottaa näitä toisistaan? TulostaSähköpostitseFacebookTwitterTykkää tästä:TykkääBe the first to like this. […]