Lehtien lukeminen on masentavaa. Työssä uuvutaan. Pitää jaksaa pidempään. Työstä ei voi innostua. Kaiken kaikkiaan työstä käytettävä retoriikka on negatiivista.

Emme koe työtämme merkittäväksi tai merkitys on niin abstrakti, että emme saa siihen arjessa yhteyttä. Mittaamme työssä ajankäyttöä, mutta emme koe saavamme aikaan. Tunnemme, että päivät eivät ole hallinnassamme. Asioita vain tulee. Sähköposteja. Kokouksia.

Hyvä työelämä on melko yksinkertaista. Meillä vain on tapana monimutkaistaa asioita. Monimutkainen on hienoa. Yksinkertainen lapsellista.

Meistä hyvän työelämän perustana on viisi asiaa:

• Merkitys, joka on minulle henkilökohtainen ja arjessa läsnä
• Roolit – tiedän, mitä minulta odotetaan, miten minua arvioidaan ja miten liityn kokonaisuuteen
• Työtavat – palaverit, sähköpostit, kommunikaatio
• Ilo – yhdessä tekemisestä ja aikaansaamisesta. Positiivisesta palautteesta.
• Elämä – jossa työ on osa kokonaisuutta ja jossa ymmärrän, miten eri asiat vaikuttavat ajatteluuni

Me emme johda työn motivaatiota kokonaisvaltaisesti.

Vaikka on kiistatonta, että iloinen  työntekijä on aikaansaavempi ja tehokkaampi, emme johda työn iloa arjessa. Päivittäin. Järjestämme pikkujoulut ja keväällä retken seinäkiipeilemään. Kun kysyimme arjen ilosta, saamme vastaukseksi: ”Ei työn tarvitse hauskaa olla. Kunhan se ei mahdottoman kurjaa ole.” Mutta entä jos saat aikaan enemmän, kun olet motivoitunut ja iloinen? Tai jos on vain mukavampaa, kun ei ole kurjaa.

Avain muutokseen on tavoissa. Lähes kaikki, mitä teemme työssä ja vapaa-aikana on tapa. Se, että kokouksessa avaan tietokoneeni. Se, etten iloisesti tervehdi kollegaa. Se, että vastaan refleksinomaisesti palaverikutsuun miettimättä kokouksen hyödyllisyyttä.

Tapojen muuttaminen on vaikeaa. Aivomme pyrkivät mahdollisimman alhaiseen energian käyttöön. Tavat synnyttävät tätä varten fyysisiä yhteyksiä. Siksi huonojen tapojen – fyysisten linkkien – muuttaminen on niin vaikeaa. Ainoa tapa on tuoda tilalle uusi, parempi tapa.

Työn ilon kasvattaminen on helppo aloittaa. Kehutaan toisiamme. Aletaan estottomasti antaa positiivista palautetta. Tehdään siitä tapa.

Työpaikalla, jossa voin olla varma, että kollegani keskittyvät rakentamaan uutta ja parempaa, uskallan olla oma itseni. Saan aikaan enemmän. Tiedän, että toimiston nurkissa ei piileskele kyynikoita, jotka odottavat tilaisuutta iskeä puukon selkääni.

Tässä ensimmäinen tapa. Voin aloittaa jo tänään.

Huomenna toinen.

Työelämä muuttuu. Tapa kerrallaan.

Avainsanat: ilo, motivaatio, ProCom-päivä, työelämä