Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Juhannuksena keskustelimme mökillä työstä äitini ja anoppini kanssa. Olimme päässeet juhannusmatkaan ajoissa. Minä olin ottanut vapaapäivän ja puoliso teki töitä vielä matkalla taukopaikan parkkialueelta.

Pohdiskelin, ettei mökeille enää pääse pakoon samaan tapaan kuin omassa lapsuudessamme. Kaikenlaiset piippaukset ja pääppäykset seuraavat asiantuntijaa sinnekin.

Julkisuuden kanssa työskentelevä ei voi varsinaisesti ummistaa silmiään, jos jokin näkyvä keskustelu alkaa kääntyä reagointia vaativaksi.

Äidit olivat tästä hieman kauhuissaan. Kyllä työstä täytyy päästä eroon, he sanoivat. Jäin miettimään lausuntoa. Siinä oli tietenkin iso annos välittämistä, mutta voiko sitä enää sanoa kestäväksi elämänohjeeksi?

Viestintäympäristö, samoin kuin monen muunkin ammatin ympäristö, on nopeaa. Tilanteita, urakoita ja deadlineja tulee vastaan työajoista piittaamatta. Niiden hoitaminen ei voi olla vain ylimpien johtajien harteilla, vaan vastuu valuu alaspäin.

Viestintäympäristössä reagointikyvyltä vaaditaan jotain samanlaista kuin maanviljelijöiltä tai huoltomiehiltä.

Viestintäympäristössä reagointikyvyltä vaaditaan jotain samanlaista kuin maanviljelijöiltä tai huoltomiehiltä.

Jokainen heinätöissä ollut tietää, että heinät ajetaan latoon ennen sateita, oli kellonaika tai olosuhde millainen hyvänsä. Jos putkivuoto osuu jouluaatolle, se osuu. Sattumalta juhannusyönä naapurin hevostilalta pääsi karkuun hevosia. Se määritti hevostilallisen juhannusyön: silloin mennään, kun tarve on.

Kun yhteiskunta muuttui maatalousvaltaisesta teollisuusvaltaiseksi, vuorokausi opittiin jakamaan kahteen tai kolmeen työvuoroon. Tuotanto pysyi käynnissä, kun aina joku muu tuli jatkamaan.

Nykyisen asiantuntijatyön ongelma on, että se jäljittelee edelleen tehdastyötä. On ajatus virka-ajasta ja työajanseurannat.

Tämä toimi vielä jotenkuten lankapuhelinten ja kirjepostin aikaan. Nyt kun maailma lipuu tauotta eteenpäin iltaisin ja viikonloppuisin, jatkamassa ei olekaan ketään muuta, vaan sama asiantuntija kerää silloinkin havainnot talteen.

Moni viestijä hyötyisi maanviljelijän tai yrittäjän mentaliteetista: henkilökohtaisesta sitoutumisesta, joustavuudesta ja vaihtelusta kiire- ja suvantoaikojen välillä.

Tämä on kuitenkin vaikeaa, koska työsuhteen rakenteet perustuvat tasapaksuuteen. Vaikka kuinka olisit ollut yöllä ”hevosia jahtaamassa”, aamulla alkaa uusi virka-aika ja pitää olla käytettävissä. Vastassa ovat niin HR-järjestelmät kuin omat jäykät ajatusmallitkin.

Jos työ läikkyy vapaa-ajalle, läiky reippaasti takaisin!

Rakenteiden väljenemistä odotellessa ratkaisevaksi työelämätaidoksi nousee oman työn tasapainottelu. Jos työ läikkyy vapaa-ajalle, läiky reippaasti takaisin! Hoida aivoja, liiku ja puuhaile perheen kanssa. Määritä oma mallisi työnteolle.

Tässä ajanhetkessä eivät enää menesty kategoriset ajattelijat, vaan asiantuntijat, jotka löytävät joustavimman mallin työhön sitoutumisen ja työstä palautumisen välille. Joskus se on innostumista työn huippuhetkistä, joskus onnistunutta pakoa juhannuksen viettoon.

Kirjoittaja