Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Tapaus Yli-Viikarin jälkiaallot ovat nostaneet esiin mielenkiintoisia jännitteitä viestijöiden ja toimittajien välillä. Kun Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikari nousi keväällä 2021 otsikoihin epäillyistä väärinkäytöksistä ja tarkastustoiminnan heikentämisestä, valokeilaan tuli voimakkaasti myös julkisen toimijan viestintä. Yli-Viikari itse vältteli mediaa pitkään.

Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Ilmari Hiltunen on tutkinut journalistien kokemaa ulkoista vaikuttamista nykyisessä hybridissä mediaympäristössä. Yhtenä havaintona oli, että toimittajien mielestä erilaiset julkisuuden hallinnan pyrkimykset ovat jatkuvasti korostuneet. Tämä koskee yritysten ohella myös viranomaisia ja julkishallintoa. Toimittajat oudoksuvat, että verovaroin palkatut viestintäihmiset asettuvat suojelemaan julkisten instituutioiden julkikuvaa journalisteilta, jotka välittäisivät tietoa suuren yleisön avoimeen tarkasteluun.

Hiltunen tviittasi tutkimuksestaan 6.4.2021. Muun muassa merkittäviä VTV-paljastuksia tehnyt Iltalehden toimittaja Jarno Liski kiirehti toteamaan, että ei pidä yllä kuvattua kehitystä ainoastaan outona, vaan suorastaan lainvastaisena ja häpeällisenä. Hänen mukaansa moni viestijä ei tunne työnkuvaansa eikä palvele mediaa riittävällä tarmolla.

On itse asiassa arvokasta, että julkisen alan viestijöiden pohjimmaista lojaliteettia hieman pengotaan ja pöyhäistään. Ovatko he enemmän vastuussa omalle johdolleen vai kansalaisille, veronmaksajille? Viestinnän eettinen koodisto lähtee liikkeelle vuorovaikutuksen edistämisestä ja sidosryhmien ennakoivasta palvelemisesta. Viestinnän ammattilaisen tulee toimia rehellisesti ja edistää työnantajansa luotettavuutta.

Viestinnän eettisissä ohjeissa kuitenkin nimenomaisesti todetaan, että viestinnän ammattilainen ”käyttää työnantajaansa tai toimeksiantajaansa koskevaa luottamuksellista tietoa ainoastaan näiden kanssa sovitulla tavalla”. Viestijää sitoo tämä etiikka – ja normaali työntekijän lojaliteettivelvoite. Hänen imperatiivinsa ei ole ”paljasta kaikki”, kuten toimittajalla. Kaikkien organisaation jäsenten, ei vain ylimmän johdon, tulee voida luottaa siihen, että keskustelut oman talon viestinnän kanssa käydään luottamuksellisesti. Olisi itse asiassa irvokasta, jos viestijä hiippailisi omassa organisaatiossaan etsimässä paljastettavaa ja kiiruhtaisi sitten ilmiantamaan kaiken löytämänsä. Avoimuuden ja julkisuuslain velvoitteiden puolesta hän voi kyllä puhua – ja pitäisikin puhua vielä nykyistä vahvemmin.

On kummallinen tilanne, jos kaikki ammattilaisten tekemä viestintä nähdään laskelmoituna suhmurointina. Mehän teemme töitä tiedon julkistamisen ja ymmärrettävyyden sekä vuorovaikutuksen eteen. Joskus saatamme jopa käyttää ostettuja palveluja! Kertaluontoisissa ponnistuksissa tai hyvin kilpailutettuna tämä on itse asiassa monin verroin vastuullisempaa rahankäyttöä kuin perustaa aina uusia tehtäviä tai virkoja, jotka sitten sitovat veronmaksajan rahaa jopa vuosikymmeniksi. Pohdiskelin viestinnän mainetta ulkopuolisten silmissä tässä blogissa keväällä 2020.

Olen erottavinani keskustelussa myös viestijän työn monipuolisuuteen liittyvää tietämättömyyttä. Nuorena journalistina minunkin mielikuvani oli, että kaikki tiedottajat istuvat puhelimiensa ääressä odottamassa puhelua juuri minulta ja sitten palvelevat minua valon nopeudella. Hyvä ja täsmällinen palvelu kuuluu edelleen viestijän hyveisiin, mutta ammatin sisältä katsoen tämä on niin paljon muutakin. Strategisesti viestivä organisaatio ei vain reagoi tiedusteluihin, vaan rakentaa sisäistä tiedonkulkua ja yhteisöllisyyttä, kaivaa esiin viestittäviä aiheita, huolehtii viestinnän alustoista, kouluttaa, kirjoittaa puheita, järjestää tilaisuuksia ja on jopa itse media. Lista on loputon.

Kun VTV:n viestintä sai kritiikkiä johdon toiminnasta kriisissä, viraston ylitarkastaja Jonna Carlson pystyi Twitterissä kertomaan, mihin kaikkeen hän saa arjessaan apua viestinnän ammattilaisilta: tarkastusten taitto, kuvat, infograafit, tarkastusviestintä (tviitit, blogit, tiedotteet), mediaseuranta, kielenhuolto ja niin edelleen. Hän puhui viestijöistä arvostettuina ammattilaisina, jotka ”tekevät helvetin hyvää työtä”.

Kirjoittaja on Oulun yliopiston viestintäpäällikkö ja ProComin Oulun aluejaoksen puheenjohtaja.

Kirjoittaja

Sinua saattaisi kiinnostaa myös