Tarkoitukseni oli kirjoittaa syksyn ensimmäisenä Pilkun paikka -bloggauksenani asiaa sivustouudistuksen tekemisestä, koska olin kuuntelemassa hyvää seminaaria aiheesta. Ehdin kuitenkin lähteä ensin työmatkalle Lappiin, jonka yhteyteen olin jo etukäteen varannut viikonlopun metsässä. Näin blogiaiheeni näkökulma muuttuikin kokonaan.

Viestinnän ammattilainen, asiantuntija tai kouluttaja on koko ajan suunnittelukoukussa. Teemme viestintäsuunnitelmia, toimintasuunnitelmia, verkkoviestintäsuunnitelmia, sosiaalisen median suunnitelmia ja niin edelleen. Ainakin omalla kohdallani huomaan suunnittelun ulottuvan valitettavan usein myös kaikkeen muuhunkin, mitä teen. Eikä myöskään ole harvinaista, että loman jälkeen ollaan usein loman tarpeessa, kun loma on suunniteltu niin täyteen ohjelmaa.

Tällä kertaa tein oman lomani kohdalla poikkeuksen: varasin Lappiin matkat ja majoituspaikan sekä tein yhden ainoan vahvistetun suunnitelman minilomani ajaksi metsässä. Kun taksi kuljetti minua kohti majoitustani erämaan reunalla, huomasin hymyni syventyvän mitä lähemmäs määränpäätä pääsimme. Tajusin myöhemmin hymyn liittyvän vapauteen, joka kumpusi siitä tunteesta, että ei ole velvollisuuksia mihinkään eikä kenenkään suuntaan.

Olen mennyt metsään ennenkin hakemaan rauhaa ja rentoutta mielelleni. Joka retkeen on kuitenkin liittynyt aina jokin – pienikin – aikataulu tai toisten ihmisten määrittelemä – pienikin – odotus. Ainakin oman mieleni tämä aikataulu tai odotus lataa valmiiksi odottamaan sitä tulevaisuuteen sovittua seuraavaa hetkeä, vaikka katselisinkin silmilläni samaan aikaan Suomen kauneimpia maisemia.

Nykyään puhutaan mindfulnessista, luonnon stressiä vapauttavasta energiasta tai downshiftauksesta. Pitäisi hiljentää vauhtia, rauhoittua ja keskittyä olemassa olevaan hetkeen, että elämästä tulisi parempaa. Mutta miten tässä voi onnistua, jos metsässä ollessaankin taustalla ajattelee koko ajan sitä, että tunnin päästä pitää olla joko noutopaikalla tai lähdössä jo seuraavaan kohteeseen?

Hatunnosto teille, jotka pystytte heittämään arjen ja aikataulut mielestänne, vaikka ne ovatkin olemassa. Minä totesin, että itselleni uskomattoman lataavia olivat juuri ne hetket, jolloin olin yksin metsässä kännykkäverkon ulottumattomissa, ilman mitään muita edessä olevia suunnitelmia päivälle ja kauneimman suomalaisen luonnon ympäröimänä.

Luonto ja metsä vapauttavat muuallakin kuin Lapissa, ja jos ei pääse kännykkäverkon ulottumattomiin, voi sen jättää myös kotiin. Jollekin toiselle vapaus ja irtiotto arjesta voi tulla myös esimerkiksi joogassa, lenkillä tai vaikka shoppailemassa. Minun kohdallani näihinkin kuitenkin liittyy suunnittelu ja suorittaminen.

Siispä sanonkin: viestijät, menkää metsään ja käykää siellä välillä ihan yksin ja ilman mitään odotuksia. Tulos voi yllättää – niin kävi ainakin minulle!

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Kaikki yhtä suurta appsia!
• Mainostaisitko meitä Facebookissasi?
• Kun sosiaalinen media maailman pieneksi muutti

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: downshiftaus, luonto, mindfulness, suunnitelmat, vapaa-aika, viestinnän ammattilainen