Osallistuin pari viikkoa sitten Innotiimin järjestämään Innostava ja sujuva työ -tapahtumaan. Tapahtumassa Innotiimin Partner, Niko Helin, puhui ihmisten luontaisista taipumuksista ja työssä motivoitumisesta.

Helin totesi luontaisten ajattelutaipumusten ennustavan työssä viihtymistä ja jaksamista. Hänen mukaansa järkevin ja tuloksellisin strategia onkin muokata toimenkuvaansa suuntaan, jossa työtehtävät ovat pääosin oman motivaation ja innostuksen alueella, missä pääsee hyödyntämään omia ajattelutaipumuksiaan. Helin pyysi osallistujia kertomaan kumpaa strategiaa he noudattavat:

1. Tunnistan heikkouteni ja lähden parantamaan niitä
2. Tunnistan vahvuuteni ja kehitän niitä edelleen

Helinin mukaan selkeä enemmistö valitsee yleensä ensimmäisen vaihtoehdon, ja näin kävi myös tällä kertaa. Eri alojen kovimmat menestyjät ovat kuitenkin Helinin mukaan valinneet kulkea juuri toista tietä. He ovat panostaneet vahvuuksiinsa, eivät heikkouksiinsa.

Ketkä vievät tulevaisuuden työpaikat – moniosaajat vai asiantuntijat?

Viestinnän ammattilaisena aloin pohtia tätä luonnollisesti viestinnän ja markkinoinnin näkökulmasta. Alalla tunnutaan rummuttavan tarvetta yhä monipuolisempaan osaamiseen. Samojen henkilöiden halutaan usein tuottavan kaikkea videoista julkisuusanalyysiin. Moni työpaikkailmoitus saa oman osaamisen tuntumaan kapealta tai riittämättömältä, kun haluttujen taitojen listat venyvät yhä pidemmiksi.

Mikä siis olisi oikea suunta, jotta oma työpaikka ja tarpeellisuus alalla olisi turvattu tulevaisuudessakin? Onko viestijän viisasta tunnistaa omat heikkoutensa ja keskittyä parantamaan näitä, vai onko syytä keskittyä vahvuuksien kehittämiseen? Onko hyvän kirjoittajan pyrittävä edes kohtalaiseksi valokuvaajaksi tai kannattaako yritysvastuusta innostuneen käyttää paljon energiaa hallitakseen kuvauksen salat?

Jokaisella viestinnän ammattilaisella on toki lähtökohtaisesti oltava vahva ymmärrys kentän työvälineistä ja mahdollisuuksista. Tämän kokonaisymmärryksen lisäksi jokaisella on kuitenkin mahdollisuus valita, mitä alueita lähtee vahvistamaan.

Viestinnällä ja lääketieteellä on tässä siis jotain yhteistä. Viestinnän yleislääkäreillä on kattava kokonaiskuva alasta ilman erikoistumista. Heidän apuunsa taas rientävät tarvittaessa viestinnän erikoislääkärit, kuten viestintä- ja markkinointitoimistojen asiantuntijat tai freelancerit, jotka tukevat yleislääkäreitä omien alueidensa syvällisemmällä osaamisellaan.

Asiantuntijat syntyvät vahvuuksiin panostamisesta

Uskon, että innostus ja halu oppia ovat molempien polkujen lähtökohtana, ja tarvetta on jatkossakin molemmille tekijöille, niin moniosaajille kuin tiettyjen alueiden asiantuntijoillekin. Mutta jos haluaa oikeasti tulla piinkovaksi yritysvastuun asiantuntijaksi tai päätähuimaavan hyväksi kirjoittajaksi, on syytä tunnistaa heikkoutensa, jättää ne rohkeasti heikkouksiksi ja keskittyä kehittämään jo valmiiksi vahvoja alueitaan rautaisiksi.

Tämä tapahtumasta mieleeni jäänyt johtoajatus on kenties toisille itsestäänselvyys mutta toi minulle mielenrauhaa, jota olin kaivannut omaan osaamiseeni liittyen. Vahvuuksiin keskittymisen strategia voi tuntua jopa pelottavalta mutta uskon, että näin syntyy todellisia visionäärejä.

Ja jos heikkous sanana kuulostaa kirosanalta ja saa polvet tutisemaan, voisi sen vaikka korvata termillä ’tietoisesti valittu vähemmän kehitetty alue’. Sillä sitähän se asiantuntijalla juuri on.