ProComin uudistetut Yhteisöviestinnän periaatteet osuvat ajan hermoon. Uudistuksen ajurit, keskinäinen verkottuneisuus ja riippuvuus sekä kaikkialle ulottuvan mobiilin viestintäteknologian tuoma läpinäkyvyys ovat megatrendejä, jotka altistavat yhteisöt julkisuudelle ennennäkemättömällä tavalla.

Rajusti muuttuva toimintaympäristö on osoittanut totutut toimintamallit auttamatta toimimattomiksi. Yksi tällainen on niin sanottu maan tapa vedota julkisuuskriisissä asian keskeneräisyyteen tai salassapitovelvollisuuteen ja kieltäytyä kommentoimasta, jolloin tietotyhjiön pääsevät täyttämään kaikkien osapuolten kannalta väärät viestinviejät ja viestit. Esimerkkejä on runsaasti, tuoreessa muistissa muun muassa venäläisten lasten huostaanotto ja dosentti Bäckmanin tapaus.

Viestinnän ohjeistukset (sosiaalisen median pelisäännöt, eettiset ohjeistukset, code of conduct ja kriisiviestintäohjeet) olisi monessa työyhteisössä syytä tarkistaa. Samalla olisi muistettava, että ohjeistusten uudistus ei yksin riitä. Niiden käyttöönotto on varmistettava organisaation kaikilla tasoilla koulutuksen avulla, sillä sosiaalisen median aikakaudella viestintä ei ole enää vain ylimmän johdon pelikenttä.

Kouluihin lisää vuorovaikutusta!

ProCom on nostanut aivan oikein esiin myös koulutuksen merkityksen viestintävalmiuksien parantamisessa. Työ tulisi aloittaa jo peruskoulussa. Koulumme on tutkitusti maailman paras, mutta annetaanko siellä riittävät vuorovaikutusvalmiudet? Tuoreiden vertailujen (PIRLS, TIMSS) mukaan maamme 4.- ja 8.-luokkalaiset ovat oppimistuloksissa maailman kärkeä, mutta motivaatio on kateissa.  Opetushallituksen Aulis Pitkälä arvelee syiksi muun muassa yhteisöllisyyden ja yhdessä tekemisen vähäisyyttä sekä tieto- ja viestintäteknologian puutteellista hyödyntämistä.

Perheessämme on tästä omakohtaista kokemusta. Palattuamme syksyllä komennukselta Yhdysvalloista, perheemme kuudesluokkalainen kiinnitti nopeasti huomiota toisten huomioon ottamisen, small talkin, vähäisyyteen sekä erityisesti keskustelun lähes täydelliseen puuttumiseen opetuksessa. 12-vuotias ihmetteli, miksi jopa äidinkielen tunnilla hypätään aina keskustelutehtävien yli. Omien mielipiteiden rakentava esittäminen, keskustelu ja ryhmätyöt olivat hänestä Yhdysvalloissa hauskimpia oppimisen alueita. Myös puhe- ja esitystekniikka, kuten interaktiivisuus ja havainnollistavien apuvälineiden käyttö, olivat siellä luonteva osa opetusta.

Pikakysely tuttavaperheissä kertoi, että lapsemme Helsingin keskustan koulu ei ole poikkeus, nykyaikaiset vuorovaikutustaidot eivät siis ainakaan alakoulussa ole osa pakollista opetusta.

Lapsellisen helppoa?

Suomalaiset ovat nyt ja tulevaisuudessa erilaisia viestijöitä kuin amerikkalaiset. Silti maailman parasta peruskoulua vähän parantamalla voidaan luoda pohja, jonka päälle on helpompi rakentaa aikuiselämässä välttämättömiä vuorovaikutustaitoja. Tehtävän ei pitäisi olla edes vaikea. Jokainen vanhempi tietää, että lapsilla on synnynnäinen taipumus esiintyä, jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia. Myös nykyaikainen viestintäteknologian taipuu lastemme käsissä helpommin ja paljon enempään kuin aikuisten. Tuttavaperheissämme alakouluikäisten tyttöjen oma blogi on enemmän sääntö kuin poikkeus – eikö tämä into kannattaisi valjastaa hyötykäyttöön, niin yritysmaailmakin pääsee siitä aikanaan hyötymään?

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Viestintä on yrityksen kyberpuolustusta
• Takapakkia ja edistysaskelia vastuullisuudessa
• Osaammeko hyödyntää digin mahdollisuudet?

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: peruskoulut, viestintä, viestintätaidot, vuorovaikutus, yhteisöviestinnän periaatteet