Jaa artikkeli:

Viestijöiden eetokseen kuuluu kiinteästi kertoa mahdollisuuksista, joita toimiva viestintä tarjoaa organisaatiolle. Nyt siihen on ikävä kyllä otettava entistä enemmän mukaan varautuminen erilaisiin viestinnällisiin uhkiin. Tietoturvan on ymmärrettävä tietotekniset uhat voidakseen torjua niitä. Viestinnän on samalla tavalla pystyttävä ymmärtämään tavoitteiltaan käänteistä, mustaa viestintää. Kriisiviestinnässä harvemmin mietitään sitä mahdollisuutta, että organisaatio joutuisi aktiivisen ja tavoitteellisen informaatiohyökkäyksen kohteeksi, jossa lähtökohtana on mahdollisimman suuren vahingon aiheuttaminen.

Aggressiivisen informaatiovaikuttamisen ymmärtämisen ensimmäinen askel on sen tunnustaminen osaksi toimintaympäristöä. Tässä asiassa julkinen sektori on joutunut kehittymään yksityistä ja kolmatta sektoria nopeammin. Valtiollisella tasolla hyökkäyksen kohteeksi joutumisen mahdollisuus on jo lähtökohta. Turvallisuuskomitea johtaa toimintaa, jossa puolueille annetaan valmiuksia kohdata vaalivaikuttamista. Viranhaltijoita on koulutettu suurin määrin tunnistamaan ja kohtaamaan informaatiovaikuttamisen eri muotoja. Erityisesti turvallisuuden kanssa tekemisissä olevissa virkakoneiston osissa tilanne on jo tiedostettu hyvällä tasolla. Disinformaatio ja vihapuhe eivät ole vain epämukavuustekijöitä, vaan aitoja uhkia demokratialle.

Disinformaatio ja vihapuhe eivät ole vain epämukavuustekijöitä, vaan aitoja uhkia demokratialle.

Jo nyt on nähtävissä, miten nämä informaatiovaikuttamisen kovat keinot ovat läsnä politiikassa, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö tällaisiin konnankoukkuihin törmätä pian myös muilla elämänalueilla. Aina löytyy ihmisiä, jotka tekevät asioita vain, koska se on heille mahdollista. Tällaisen informaatioilkivallan mahdollisuus on otettava nykyään vakavasti myös organisaatioissa.

Kun organisaatio joutuu kyberhyökkäyksen kohteeksi, ensimmäisten vaihtoehtojen joukossa tutkitaan aina, onko kyse entisestä työntekijästä, joka on syystä tai toisesta kostoretkellä. Sama kannattaa ottaa huomioon myös, jos organisaatioon kohdistuu toimia, jotka kertovat poikkeuksellisen tarkoista tiedoista. Toisaalta, kuka tahansa voi verkon kautta voi löytää organisaatioista ja ihmisistä hämmästyttävän tarkkaa tietoa. Itsensä ja organisaationsa säännöllinen googlettaminen ja löytyvien jälkien seuraaminen pitäisi olla rutiininomaista toimintaa. Avointen lähteiden kautta tapahtuvaan tiedonhankintaan (OSINT) kannattaa hankkia osaamista, sillä siitä on hyötyä viestinnässä aina.

Pahimmillaan hyökkäys organisaatiota vastaan saattaa käynnistyä yrityksellä heikentää tai jopa eliminoida viestinnän resursseja. Vihapuhe, hakkeroinnit, kuormituksen tahallinen lisääminen ja muut konstit voivat tehota muutenkin yleensä kovilla kierroksilla käyvään organisaation osaan nopeastikin. Jos työntekijä joutuu työnsä takia epänormaalia suuremman paineen alaiseksi, esimerkiksi vihapuheen takia, on oman organisaation tuettava häntä kaikin keinoin. Poisselittämisen ja vähättelyn sijaan on tarjottava ymmärrystä, rohkaisua ja työnohjausta. Johdon on pystyttävä takaamaan viestinnälle riittävät resurssit kriisin hoitamiseksi.

Johdon on pystyttävä takaamaan viestinnälle riittävät resurssit kriisin hoitamiseksi.

Yritysten hyvinvoinnille on tärkeää myös yhteiskunnan yleinen keskusteluilmapiiri. Vastakkainasettelut ja vihapuhe, vaikka eivät suoraan organisaatiota koskisikaan, ovat haitallisia ilmiöitä. Ne vähentävät yleistä luottamusta ja mahdollistavat entistä kärjekkäämmät hyökkäykset. Siksikin on nostettava hattua Fazerille ja Elisalle, jotka ovat osana markkinointiviestintäänsä käyneet vihapuheen kimppuun. Toki näillä kampanjoilla on varmasti laskettu olevan suoraviivaisempaakin hyötyä, mutta ne ovat ehdottomasti myös yhteiskunnallisen yritysvastuun kantamista. Näiden yritysten viestinnässä on kampanjoiden myötä jouduttu varmasti valmistautumaan myös omaan kriisiviestintään.

Organisaation pitää siis valmistautua viestinnällisiin hyökkäyksiin, joissa käytetään vihapuhetta, disinformaatiota ja ylipäätään kaikkea, minkä voi kuvitella vahingoittavan kohdetta. Koko organisaation on ymmärrettävä tällaisen mahdollisuuden olemassaolo. Toisekseen on tutkittava mahdollisia tapoja, joilla uhka voisi kohdistua organisaatioon. Sen jälkeen on osattava muodostaa tilannekuva, jonka pohjalta on mahdollista päättää toimintalinjoista. Tiedon keräämisen ja analysoinnin on oltava jatkuvaa.

Viestijöiden on työssään onnistuakseen löydettävä synkempiä tapoja tarkastella oman organisaation piirteitä ja asemaa. Tämän työn pitää olla pitkäjänteistä ja hyvin resursoitua. Tällöin viestintä on se äärimmäisen tarpeellinen ja ratkaisevan tärkeä osa organisaation turvallisuutta.

Jaa artikkeli:

Avainsanat: , , , , ,

Kirjoittaja on joensuulainen viestintäasiantuntija ja turpobloggari. Hän on myös yksi johtavia informaatiovaikuttamisen asiantuntijoita, ja kouluttaa eri tahoja ymmärtämään nykyisen mediaympäristön tilaa oman toimintansa kannalta. Twitter: @veitera

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi