Terveisiä sängyn pohjalta. Flunssa iski toistamiseen ja ohjasi lopulta kulkuni lääkärille. Reilun kahden viikon puolikuntoisuus otti jo riittämiin päähän, joten päätin käydä kysymässä, löytyisikö tautiin rohtoja. Ei löytynyt. ”Tavallinen flunssa, nyt sinun ei auta muu kuin levätä”, sanoi lääkäri pahoitellen. Lähdin kotiin sairaslomapaperi kourassani ja mietin, voiko tämä nyt edes käydä päinsä.

Minulla on oma yritys Viestintä-Piritta, ja olen sen ainoa työntekijä. Aloittaessani viestinnän koulutus- ja konsultointityöt oman itseni pomona, kuulin useasti varoituksen sanat: ”Yrittäjä ei ikinä lomaile” ja ”Yrittäjä ei voi sairastaa”. Kesällä testasin lomailua, joka onnistui mainiosti. Nyt oli sitten testattava sairastamista. Sekin onnistui lopulta hyvin, kas kun oli pakko.

Luin tässä flunssailun lomassa MeNaisista artikkelin, jossa puhuttiin töihin pää kainalossa menemisestä. Tuntuuko tutulta? Sinnitteletkö sinäkin mahdollisimman pitkälle Buranan voimalla, koska kuumetta ei ole tarpeeksi jäädäksesi kotiin sairastamaan? Meillä suomalaisilla se taitaa osalla olla verissä.

Tällä kertaa minä kuitenkin totesin, että ellen nyt lepää kunnolla ja anna itselleni siihen kunnon lupaa, en kerta kaikkiaan parane. Varsinkin kun ympärillä kuulee ihmisten sairastaneen kuukausia. Ja sitä paitsi: nyt kun Helsingissäkin on lunta, haluan saada itseni taas kuntoon päästäkseni hiihtämään, töiden kunnolla hoitamisesta puhumattakaan.

”Emme me halua Facebookiin terveytesi kustannuksella!”

Mutta sopiiko yrittäjän olla sairaslomalla pelkän flunssan takia? Tein oman ratkaisuni heti lääkäristä palattuani ja ilmoitin asiakkaille tilanteestani sekä pyysin mahdollisuutta siirtää tapaamisemme ja koulutukset tuleville viikoille. Kehoni tosin oli tainnut tietää, että nyt oli meneillään rauhallisempi jakso, sillä kalenterissa oli myös jonkin verran tyhjää.

Hetken arvelutti, mitä asiakkaani ajattelevat ottaessani yhteyttä sairastumisen takia. Tekeekö tämä minusta heikomman, kun kenties saattaisin juuri ja juuri pysyä tolpillani ne parituntiset tilaisuudet, joista olimme sopineet. Vastaus yhteydenottooni oli kuitenkin seuraava: ”Tottakai siirto onnistuu! Emme me halua Facebookiin terveytesi kustannuksella!”.

Tajusin jälleen kerran, että ihmisiä me kaikki olemme ja me kaikki sairastamme – olit sitten yrittäjä tai et. Jos emme lepää, emme parane kunnolla. Niinpä minä nyt sairastan kunnolla loppuun. Tätä tekstiä kirjoitan samalla, kun odotan ruoan lämpenemistä keittiössä ja näyttää siltä, että tämän pidempään en pystyssä jaksa taas viipyäkään.

Samalla kun kohta hiivin villasukat jalassa takaisin lämpimän peiton alle, toivotan sinulle hyvää kevättä. Muista levätä, kun flunssa iskee, sillä maailma ei kaadu muutamaan sairaslomapäivään, kun niitä oikeasti tarvitsee. Tiedän sen siksi, että parin viime vuoden aikana minut pakotti ensin useaksi kuukaudeksi neljän seinän sisään katkennut sääriluu ja sen jälkeen kolmeksi viikoksi noidannuoli. Molemmilla kerroilla oli pakko pysähtyä ja todeta kyvyttömyytensä työhön – eikä se maailmakaan kaatunut.

Ja tunnustetaan se nyt tähän loppuun: kun jalkani kaksi vuotta sitten katkesi ja pysäytti minut pakon edessä, sain lopulta aikaa ajatella kunnolla, mikä minusta tulee isona. Kuukausi sairasloman päättymisen jälkeen perustin Viestintä-Pirittan ja koen nyt tekeväni juuri sitä, mitä haluan – siis taas sitten, kun olen terve!

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

• Kaikki yhtä suurta appsia!
• Mainostaisitko meitä Facebookissasi?
• Kun sosiaalinen media maailman pieneksi muutti

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: sairasloma, yrittäjyys