Tieto- ja viestintäteknologian kehitys mullistaa työelämämme ja asettaa työntekijöiden ammattitaidolle uusia vaatimuksia. Yksi tärkeimmistä vaatimuksista on vuorovaikutusosaamisen kehittäminen.
Vuorovaikutusosaaminen on moniulotteinen ja jatkuva oppimisprosessi, jolla tarkoitetaan
Työelämässä vuorovaikutusosaaminen voi kehittyä, kun näitä opitaan työssä ja koulutuksissa.
Kun maailma muuttuu, vuorovaikutus pysyy. Itse asiassa se lisääntyy, koska työtä tehdään entistä enemmän yhteistyössä sidosryhmien kanssa.
”Vuorovaikutusosaaminen on niin asiantuntijan kuin johtajankin ykkösvaltteja tietoa tulvivassa (työ)elämässä. Vuorovaikutusosaaminen on yksilön lisäksi myös organisaation tärkeintä pääomaa, sillä kaikki uusi syntyy vuorovaikutuksessa”, kirjoitti Milla Kansonen Viestijöissä taannoin.
Vuorovaikutusosaaminen onkin erityisen tärkeää aloilla, joilla tulos ei synny yksittäisistä suorituksista vaan luovemmasta ongelmanratkaisusta, vuorovaikutuksesta ja yhteisestä asiantuntijuudesta verkoston kanssa.
Olen seurannut läheltä muutosta taloushallinnon alalla. Tekniikka hoitaa nykyisin rutiinityöt ja pelkkä substanssiosaaminen ei enää riitä. Asiantuntijan tehtävä on silloin jakaa asiantuntijuuttaan asiakkaalle ymmärrettävällä tavalla ja näin auttaa tätä tekemään parempia päätöksiä. Asiantuntijat ovatkin nykyisin myös medioita ja yrityksensä parhaita myyjiä, joiden työssä vuorovaikutusosaaminen on erityisen tärkeää.
Asiantuntijat ovatkin nykyisin myös medioita ja yrityksensä parhaita myyjiä, joiden työssä vuorovaikutusosaaminen on erityisen tärkeää.
Yksilöiden viestintäkäyttäytyminen myös määrittää sen, millainen vuorovaikutuskulttuuri organisaatioon rakentuu. Vuorovaikutuskulttuuri puolestaan vaikuttaa yleensä väistämättä työhyvinvointiin, tuottavuuteen ja siihen millaisen kuvan yritys antaa itsestään ulospäin.
Esimerkiksi OP on onnistunut luomaan organisaatiossaan avoimen vuorovaikutuskulttuurin, joka välittyy myös sidosryhmille. Pääjohtaja Reijo Karhisen johdolla OP:laiset ovat aktivoituneet vaikuttamaan, keskustelemaan ja kannustamaan toisiaan sosiaalisessa mediassa. Tämä tuskin on tapahtunut sattumalta ja hetkessä. Aito innostus ja tekemisen meininki on ensin valunut johtoportaasta alaspäin ja näyttäytyy nyt ulospäin.
Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua siitä, miten viestijöiden ei tulisi olla enää oma osastonsa. Miten viestinnän ammattilaisten olisi otettava nykyistä vuorovaikutteisempaa asiantuntijaroolia työyhteisöissä, valmennettava ja sparrattava ihmisiä viestimään.
Viestijöillä onkin tuhannen taalan paikka tuoda viestintä ja vuorovaikutus yrityksen keskiöön, osaksi kaikkea tekemistä. Tässä muutamia ajatuksia, joilla edesautamme työyhteisön vuorovaikutusosaamisen kehittymistä:
Sidosryhmälehdet, tiedotteet ja muut viestinnän toimenpiteet ovat kiinteä osa työtä varmasti tulevaisuudessakin. Jos kuitenkin halutaan kaikkien viestivän tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti, kannattaa aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan työyhteisön vuorovaikutuksen osaamispääoman karttumiseen. Se taatusti lisää viestinnän arvostusta, takaa mukavamman työympäristön kaikille ja näkyy myös viivan alla tuloslaskelmassa.
Lähteet:
Huotari, M.-L., Hurme, P. & Valkonen, T. 2005. Viestinnästä tietoon: tiedonluominen työyhteisössä. Helsinki: WSOY.
Rouhiainen-Neunhäuserer, M. 2009. Johtajan vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen: johtamisen viestintähaasteet tietoperustaisessa organisaatiossa. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Humanities 128.
Valkonen, T. 2003. Puheviestintätaitojen arviointi: näkökulmia lukiolaisten esiintymis- ja ryhmätaitoihin. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä Studies in Humanities 7.
Avainsanat: organisaatiokulttuuri, organisaatioviestintä, työelämän vaatimukset, vuorovaikutus, vuorovaikutusosaaminen
Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi