Jaa artikkeli:

Tiedote, uutinen, STT:n jakelulista faksilla (muistaako kukaan faksin?), asiakaslehti, henkilöstölehti, artikkeli, blogi, uutiskirje, video, verkkojulkaisut, vlogi, some kaikkine kommervenkkeineen ja jippoineen (älä käsitä väärin, rakastan somea), infografiikka, Periscope, podcast, data-analytiikka, robotiikka…

Moni viestinnän ammattilainen harkitsee uranvaihtoa. He kokevat, ettei työ saa arvostusta työyhteisössä ja se muodostuu entistä useammin irrallisista toimenpiteistä. Kiire ja yksittäiset postaukset ohjaavat tekemistä. ProComin Elina Melgin tarttui aiheeseen, joka kirvoitti aktiivisen keskustelun somessa ja tilaisuuden, jossa käsiteltiin viestinnän tulevaisuuden osaamista. Tilaisuus tuli tarpeeseen, koska viestintä on mullistunut tiedottamisesta strategiseksi sparrauskumppaniksi ja organisaation uudistumisen katalysaattoriksi samalla, kun erilaiset kanavat ja tuotantomuodot ovat moninkertaistuneet.

Uranvaihto ei ole käynyt mielessäni, mutta työ on muuttunut todella paljon siitä, kun aloitin viestinnän työt harjoittelijana työministeriön viestinnässä 14 vuotta sitten. Olin silloin uuden uran äärellä, ja sittemmin viestintä on pitänyt otteessaan.

Tein pienimuotoista tilinpäätöstä omasta osaamisestani ja siitä, mikä on omassa työssäni suurin intohimo. Oliko se hyvää medianäkyvyyttä saanut tiedote tai tilaisuus, asiantuntijoiden valmennus, onnistunut lanseeraus vai työkulttuuriuudistuksen työpajat omassa organisaatiossa? Joo ja ei. Kaikki olivat lemppareitani, joita yhdisti yksi asia: yhteistyö ihmisten kanssa ja heidän vahvuuksiensa esille tuominen. Ihmiset ovat tämän työn suola.

Viestintä pirstaloituu – pysyykö identiteetti perässä?

Kun viestinnän työ on pirstaloitunut, kaikesta tekemisestä ei meinaa tunnistaa omaa ammatillista identiteettiään. Kuuminta hottia tulee ja menee – ja aina on ’uusi musta’ nurkan takana odottamassa.

Viime vuodet markkinointi, HR ja johtamisen taidot ovat soluttautuneet tiiviisti viestintäammattilaisen toimenkuvaan – ja hyvä niin. Päällekkäisyyksiä ja yhtäläisyyksiä on aiempaa enemmän, ja erot ovat kaventuneet. Moni organisaatio hyötyy siitä, että nämä aiemmin irrallaan olevat osastot laittavat enemmän hynttyitä yhteen.

Olen omin silmin nähnyt, kun HR, viestintä ja vastuullisuus asettuivat samaan tupaan asumaan samaan aikaan, kun organisaatio kulki muutosmatkalla kohti uutta työkulttuuria. Näiden kolmen tiivis yhteistyö on lyömätön, kun organisaatio uudistuu. Samalla viestinnän ammattilainen voi ammentaa tärkeitä johtamisen ja muutosviestinnän oppeja.

Kynä vaihtuu vuorovaikutukseen

Viestinnässä on viime vuodet ollut vallalla kaksi epävirallista koulukuntaa: toinen painottaa sisältöä ja toinen teknisiä toteutuksia ja työkaluja. Parhaimmillaan nämä muodostavat eheän kokonaisuuden, pahimmillaan ne kulkevat omia polkujaan.

Perinteisesti on ajateltu, että sisältö on kuningas; työkalut, kanavat ja keinot ovat sille alisteisia ja riippuvat tavoiteltavasta yleisöstä. Niiden lisäksi viestinnän pitää ymmärtää ja louhia dataa, jalostaa sitä tiedoksi jatko-oppeja varten. Tekoäly tulee viestinnän tontille entistä kiivaammin ja samalla pitää ottaa tietosuoja-asiat haltuun.

Millaisia taitoja viestintäammattilaiselta kaivataan tällaisessa ympäristössä? Onko se kirjoittamista, kuvaamista, teknistä taituruutta, mediasuhdetaitoja? Vai jotain ihan muuta?

Tärkeintä ei olekaan enää ihmisen korvien välissä oleva osaaminen vaan se, mitä tapahtuu ihmisten välisessä yhteistyössä.

Digitaalisen työn tutkijan ja kouluttajan Esko Kilven mukaan tulevaisuuden työelämän tärkeimmät taidot ovat nopea uuden oppiminen, yhteistyötaidot ja verkostomainen työ. Tärkeintä ei olekaan enää ihmisen korvien välissä oleva osaaminen vaan se, mitä tapahtuu ihmisten välisessä yhteistyössä.

Viestinnän ammatti-identiteetti ei ole kirkas. Perinteisten osaamisvaatimusten kavereiksi on tullut liuta uusia, mutta mikään niistä ei yksin riitä vastaamaan tulevaisuuden vaatimuksiin.

Tulevaisuudessa paras viestinnän tekeminen syntyykin erilaisten osaajien yhteistyössä. Tarvitaan joukko monipuolisia taitureita, jotka yhteistyöllään tekevät laadukasta sisältöä eri kanaviin ja hyödyntävät dataa tulevaa varten. Esko Kilven mukaan viestinnän ammattilaisen rooli on tunnistaa yrityksen vuorovaikutuksen rakenne ja esteet. Uskon, että tulevaisuuden viestinnän ammattilaisen identiteetti on enemmän ihmisten ja organisaation vuorovaikutustaitojen kehittämisessä kuin varsinaisessa sisällöntuottamisessa tai teknisessä taituruudessa. Niistä tulee välineitä, kun vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä tulee viestinnän uusi kuningas.

Kolme vinkkiä tulevaisuuden viestinnän ammattilaiselle

  1. Tunnista omat vahvuutesi. Jaa osaamistasi ja tee se näkyväksi.
  2. Tunnusta, mitä et osaa. Altistu uudelle, kysy, sparraa ja kasvata osaamispääomaasi. Kaikkea ei tarvitse itse osata, mutta opettele ymmärtämään sitä, mitä et osaa.
  3. Panosta monipuoliseen yhteistyöhön. 1+1>2.

PS. Alun viestinnän tuotantomuotojen listauksesta unohtui yksi erikoisuus: ministeriöiden tiedotteiden paperijakelu valtioneuvoston kansliaan toimittajien hyllykköön. Siis: paperilla lokerikkoon!

Jaa artikkeli:

Lisää artikkeleita tältä kirjoittajalta:

Kirjoittajan arkisto

Avainsanat: , ,

Leena on pitkään tehnyt media- ja talousviestintää ja sparraa asiantuntijoita viestimään. Hän uskoo, että vuorovaikutus on viestinnän sydän. Twitter: @LRantasalo

Yhteistyökumppanit

Gonin/Creative

KIRJOITA VASTAUS AIHEESEEN

Sinun täytyy olla kirjautunut sisään kommentoidaksesi