Keskustelu Z-sukupolvesta jämähtää usein siihen, miten 1990-luvulla syntyneitä pitäisi johtaa. Hyödyllisempää olisi nähdä, mitä superviestijöiden sukupolvi voi antaa organisaatioiden viestinnälle ja kehittämiselle.

Tälläkin hetkellä monessa organisaatiossa oppeja etsitään kaukaa menneisyydestä, vaikka kyseisten ohjenuorien ja nykypäivän väliin on ehtinyt syntyä monta sukupolvea.

Tamara J. Erickson kirjoitti vuonna 2010 Harvard Business Review’ssä, että lähes 90 prosenttia maailman TOP 200 -yrityksistä on suurten ikäluokkien tai tätä vanhempien johtamia. Eri sukupolvia työn näkökulmasta tutkinut Erickson kehuu, että suuret ikäluokat ovat parantaneet prosesseja ja luoneet menetelmiä, jotka ovat käyttökelpoisia vielä pitkään. Haittapuolena ovat tulleet hierarkiat ja työntekijöiden kykyjen aliarvioiminen.

Z on tapa ajatella

Sukupolvien välisen kuilun leventäminen ei auta ketään, sillä Z-sukupolvi on häilyvä käsite. Sukupolven sijaan voisi mieluummin puhua ajattelutavasta, jonka voi omaksua kuka tahansa iästä riippumatta. Z-ajattelua sävyttää se, että maailma ei ole lineaarinen, vaan koostuu useista samanaikaisista jutuista. Näistä huonoimmat voi hylätä nopeasti ja ottaa tilalle keinoja, jotka soveltuvat tilanteeseen ja tavoitteisiin parhaiten.

Jos organisaatiossa toimitaan näin, tilanne voi tuntua alussa kaoottiselta. Tässä kohtaa apuun rientää integroitu viestintä, joka nousee organisaatioissa nykyistäkin merkittävämpään asemaan. Viestintä rakentaa hiekkalaatikon reunat, mutta organisaation eläväisyyttä ei rajoiteta esimerkiksi kankealla hyväksyntäkulttuurilla. Z-sukupolvi haluaa tehdä asiat järkevästi poistamalla työstä turhat välivaiheet.

Janne Tienari ja Rebecca Piekkari kirjoittavat paljon huomiota saaneessa teoksessaan Z ja epäjohtaminen siitä, kuinka pönötyskulttuuri on kaikkea sitä, miten ei pitäisi johtaa. Uusi sukupolvi ei katso maailmaa alhaalta ylöspäin, vaan jokaisen johtajan on ansaittava uskottavuus päivittäistyössä. Integroidulle viestinnälle tämä merkitsee sitä, että organisaation on annettava työntekijöiden levittää sanaa yhä vapaammin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Mörköjen pitäminen kaapissa käy joka tapauksessa yhä vaikeammaksi.

Superviestijä odottaa viestinnältä paljon

Tähän saakka monissa organisaatioissa ei ole ilmaistu mielipiteitä niin vapaasti kuin Z-sukupolvi on tottunut tekemään koko ikänsä. Päätökset on tehty pienessä piirissä, eikä kaikkien ajatuksia kerääviä viestinnän työkaluja hyödynnetä toiminnan kehittämisessä ja ennakoinnissa. Yllättävän usein näitä työkaluja ei ole edes sallittu tai sitten niitä käytetään salamyhkäisesti esimerkiksi henkilökohtaisilla laitteilla.

Intranet rajoittaa viestintää, jos työntekijä on tottunut tekemään töitä virtuaalisesti myös sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät työskentele samassa organisaatiossa. Kaverilta voi kysäistä neuvoa, jos tilanne sitä vaatii. Tällaiseen nopeaan kysäisyyn sähköposti on liian jäykkä ja puhelin liian tunkeileva väline. Organisaatio voi tukea työn tekemistä luomalla nykyaikaista viestintää tukevan viestintäympäristön.

Kaikkiin viestintätilanteisiin edes hienostunein virtuaalinen ympäristö ei tietenkään ole paras ratkaisu, sillä joissakin tilanteissa ruumiinkielellä on merkittävä rooli. Ilman eleiden ja ilmeiden näkemistä viesti voi vääristyä varsinkin, jos keskustelijat eivät tunne toisiaan. Silti moni nopea viestintätilanne varsinkin tuttujen kesken on Z-viestijöiden mielestä luontevampaa hoitaa virtuaalisesti kuin ensi viikon kokouksessa. Rutiinipalaverit ovat luovuuden turmelijoita, koska työtä pitäisi pystyä kehittämään nopeammin kuin kerran viikossa. Tätä kehitystä vauhdittaa jatkuvasti muovautuva viestintäympäristö.

Tamara J. Erickson ehdottaa uuden sukupolven työntekijöille verkostoja, jotka tukevat luovuutta ja yhdessä tekemistä. Virtuaaliset työympäristöt vahvistavat myös yhteishenkeä pitkäjänteisemmin kuin virkistyspäivät ja muut pikadeitit. Tätä tukee se, että uuden sukupolven työntekijät ovat tottuneet jo lapsena viettämään aikaa itsenäisesti, kun vanhemmat ovat olleet töissä. Tällaisessa tilanteessa sosiaalisten verkostojen luominen ja vahvistaminen on tapahtunut kavereiden kanssa sekä kasvotusten että virtuaalisesti.

Z-viestijät haluavat avointa kehittämistä, mielipiteiden ilmaisua ja pinttyneiden rutiinien kyseenalaistamista.

Avainsanat: integroitu viestintä, johtaminen, Z-sukupolvi