Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.
Siirry etusivulle

Julkaistu

Yleisradio julkaisi torstaina 19. helmikuuta jutun, jossa käsiteltiin yritys- ja yhteisöviestinnän tilaa ja muun muassa perinteisen median roolia organisaatioviestinnässä. Jutussa haastateltiin ProComin toimitusjohtajaa Elina Melginiä. Elinan lausunnot ja erityisesti niistä tehdyt tulkinnat ovat saaneet aikaan vilkasta keskustelua sosiaalisessa mediassa.

Keskustelun terävin kärki on kohdistunut siihen, miten ammattimaisten viestijöiden järjestö suhtautuu toimittajataustalta yrityksiin ja yhteisöihin palkattuihin viestintäpäälliköihin ja -johtajiin. Vaikka tällaisia rekrytointeja on tehty aina, niiden määrä näyttää lisääntyneen viime vuosina – osin mediassa tapahtuvan kehityksen vuoksi.

Trendi on voinut aiheuttaa joissakin viestijöissä pelkoa siitä, että median puolelta tulevilla on etulyöntiasema koulutettuihin organisaatioviestijöihin nähden. Itse en tätä pelkoa jaa. Uskon, että kasvavassa ammattikunnassa on tilaa erilaisia polkuja alalle tulleille ammattilaisille.

Hyväksi organisaatioviestijäksi – aivan kuin toimittajaksikin – voi tulla monta eri reittiä. Oman kokemukseni kautta voin sanoa, että ProComissa arvostetaan kaikkia reittejä ja pidetään kaikkia jäseniä samanarvoisina koulutuksesta tai aiemmasta ammatista riippumatta. Tämän näkemyksen jakavat niin hallitus kuin toimiva johto. En myöskään usko, että Elina – taustaltaan humanisti – on haastattelussa halunnut mitään muuta sanoa.

Yksi reitti viestijäksi kulkee viestinnän teoreettisten opintojen kautta tiedottajaksi ja edelleen päälliköksi tai johtajaksi. Näin voi parhaassa tapauksessa saada monipuolisen kokemuksen kaikista organisaatioviestintään kuuluvista osa-alueista: sisäisestä ja digitaalisesta viestinnästä, mediasuhteista sekä vaikuttaja-, vastuu- ja talousviestinnästä. Toisaalta viestijä voi myös vuosikaudet erikoistua vain yhteen alueeseen, jolloin kokonaiskuva jää muodostumatta.

Toinen reitti viestijäksi käy median kautta. Olen itsekin taustaltani toimittaja ja koulutukseltani poliittisesta historiasta valmistunut valtiotieteilijä. Viestintäkonsulttina olen ollut mukana muun muassa laatimassa asiakasyhteisöitteni viestintästrategioita, valmentamassa yritysten johtoa ja asiantuntijoita, luomassa ja kehittämässä yritysten omia viestintäkanavia, tuottamassa niihin sisältöä sekä hoitamassa mediasuhteita. Olen oppinut uusia asioita niitä tekemällä.

Ei toimittaja tietenkään automaattisesti hallitse koko organisaatioviestinnän palettia, mutta on sen hallitseminen kova haaste myös yhteisöviestinnässä pitkän uran tehneellekin.

Toimittajiakin on erilaisia. On aivan eri asia siirtyä viestintäjohtajaksi puhtaasti kirjoittavan tai tv-toimittajan tehtävistä kuin esimerkiksi merkittävän median päällikkötehtävistä. Entisellä päätoimittajalla tai toimituspäälliköllä on paitsi ymmärrys median toiminnasta ja kiinnostavien sisältöjen tuottamisesta, myös valmiit verkostot vaikuttajaviestintää varten sekä kokemusta organisaation strategisesta työstä ja esimiehenä olemisesta.

Olen konsultinurallani tehnyt yhteistyötä erilaisilta taustoilta tulevien tiedottajien kanssa. Koulutustausta tai ensimmäinen ammatti eivät todellakaan ratkaise sitä, kuka voi voittaa sekä oman johdon että tärkeiden yhteistyökumppaneiden – esimerkiksi toimittajien – luottamuksen. Parhaimpien tuntemieni viestintäjohtajien joukossa on kielenkääntäjä, viestintää opiskellut organisaatioviestijä, televisiotoimittaja ja HR-puolella meritoitunut kauppatieteilijä.

Keskeinen kysymys hyvälle viestijälle on, miten hän osaa täydentää osaamisensa puutteita kollegoidensa tiedoilla ja taidoilla. Vähänkin isommissa organisaatioissa viestintä on tiimilaji, jossa jokaisella tiimin jäsenellä on omat vahvuutensa ja roolinsa. Erilaiset taustat lisäävät myös viestinnässä välttämätöntä moninaisuutta.

ProCom on kaikkien viestijöiden yhdistys ja sen jäseneksi ovat tervetulleita kaikki viestintää työkseen tekevät tai sitä opiskelevat riippumatta siitä, mikä on ollut aiempi työ- tai opiskelutaustasta.

Mikä on sinun polkusi viestinnän ammattilaiseksi? Osallistu keskusteluun Twitterissä #polkuviestintään.

Kirjoittaja

  • Jarno Forssell

    ProComin toimitusjohtaja, VTM. Aiemmin toiminut johtavana konsulttina Pohjoisranta BCW:ssä, viestintäalan yrittäjänä Mediatalo Reportterissa sekä päällikkötoimittajana mm. Suomen Kuvalehdessä, MG:ssä, Ylioppilaslehdessä ja Yliopisto-lehdessä. Harrastuksiin kuuluvat historia, kirjat ja meri – ja niiden yhdistelmät.

    Lue lisää kirjoittajalta

Sinua saattaisi kiinnostaa myös